RAITIOVAUNUSSA
Vaunu tuli Sörnäisten puolelta.
Se oli melkein täynnä.
Konduktööri möi pilettejä.
Eräs ukko, joka näytti olevan maalta ja joka puhui ruotsia ja joka silminnähtävästi oli saapunut tähän Paapelin kaupunkiin siinä lujassa päätöksessä, ettei häntä saada petkutetuksi, mikäli hän voi sen estää, osti myöskin piletin ja maksoi siitä 55 penniä.
Sitten hän puristi piletin lujasti vasempaan ahavoituneeseen kouraansa.
Sitten nousi vaunuun »kontrollööri» ja sanoi matkustavaisille, että olkaa hyvät ja näyttäkää pilettinne.
Matkustajat näyttivät kukin vuorostaan.
— Näyttäkää piletti, sanoi tarkastaja sille ukollekin.
— Ei, sanoi se ukko yksikantaan, mutta varmasti. Kontrollööri kohotti vähän kulmakarvojaan.
— Eikö teillä ole pilettiä?
— On.
— No sitten on teidän se näytettävä.
— En minä näytä, sanoi ukko ja puristi kouransa lujemmin kiinni.
Kontrollööri katsahti vähän hämillään ympärilleen.
Helsinkiläinen raitiotieyleisö hymyili odottavaisesti.
Kontrollööri rykäisi hermostuneesti.
— Krrkh… siinä tapauksessa täytyy teidän lunastaa uusi piletti.
— Ei, sanoi ukko.
Kontrollöörin korvat punoittivat.
Helsinkiläisen raitiotieyleisön silmät loistivat.
— Jaa, mutta teidän täytyy!
— Ei.
Kolmen sekunnin pituinen paussi.
Kontrollööri:
— Ettekö kuullut… olkaa hyvä ja lunastakaa piletti.
Ukko:
— Nehej… minä olen ostanut piletin ja maksanut siitä sen, mikä vaadittiin, enkä minä osta uutta pilettiä.
Kontrollööri (viekkaasti):
— Missä se teidän pilettinne sitten on?
Ukko (vielä viekkaammin):
— Se on tuossa kourassa.
Kontrollööri (pyytäväsi):
— No avatkaa sitten se kouranne.
Ukko (ovelasti):
— Enpäs aukaise!
Helsinkiläisen raitiotieyleisön kasvot säteilivät.
Kontrollööri pyyhkäisi hikeä otsaltaan ja sanoi sitten:
— Ellette näytä pilettiänne, niin täytyy teidän poistua vaunusta.
Ukko:
— En minä poistu. Minulla on piletti.
On tultu Rautatientorille, aseman kohdalle.
Torilla on poliisi.
Kontrollööri:
— Viimeisen kerran: näytättekö vai ette?
Ukko:
— En.
Kontrollööri viittasi konduktöörille. Konduktööri nykäisi nuorasta.
Kello kilahti, ja vaunu pysähtyi.
Kontrollööri:
— Nyt piletti esille tai sitten poliisin luo!
Tämä oli jo vakavaa puhetta. Helsinkiläinen raitiotieyleisökin lakkasi hymyilemästä. Sen kasvoilla kuvastui nyt jännitys.
Ukkokin näytti tulevan totiseksi. Näytti kuin olisi hänellä ollut sisimmässään pieni taistelu.
Mutta hänen suomalainen luontonsa voitti.
Hän ei näyttänyt pilettiään.
Kontrollööri ja ukko astuivat alas vaunusta ja lähtivät rinnakkain kävelemään poliisia kohti. Ukko puristi pilettiä lujasti vasemmassa kourassaan. Hän oli vakavan näköinen, mutta hänen silmistään loisti päättäväisyys, luja päätös olla antamatta pääkaupunkilaisten huiputtaa itseään.
Vaunu lähti liikkeelle. Helsinkiläinen raitioyleisö kurotti kaulojaan ja näki poliisin, kontrollöörin ja ukon muodostavan kolmimiehisen ryhmän.
Mutta sitä ei enää ennätetty nähdä, näyttikö ukko nyt pilettinsä.