HONKA JA MAJAKKA
Yö musta on, ja myrsky raivoaa, sen kumu kiirii pitkin kallioita. Kuin repaleina pilvet hulmuaa, ja taivas viskoo vesikarpaloita.
Mut ulapalta takaa tyrskyjen,
miss' ankarin on meren voima vasta,
sävähtää säde kullanhohteinen
yön läpi heittyin vilkkumajakasta.
Kuin silmää uskollisen kumppanin, suruiset säteet, ikävöitsen teitä! Yht' yksinäiset liemme kumpikin, ja sama tyhjyys sitoo yhteen meitä.