II.
»Kööpenhaminassa 10 p:nä marrask. 85.
Rakas Neiti Aalberg! — Olin filosofien luona, ja minä olin todellakin järkevä; mutta nyt tahtoisin tiedustella, sillä muistini on niin huono, oliko asia todella niin, että minun piti kirjoittaa koko tämä päivä ja koko huominen päivä ja koko ylihuominen päivä? — vai eikö ollut puhetta pienestä visite de récréationista [virkistyskäynnistä] huomenna — esim. klo 2? — voitteko neiti! Muistelkaahan, kuinka asia oli.
Teidän
Alexander L. Ki.»
III.
Holmerødin kartanossa Hillerødissä 19 p:nä marrask. 1885.
Rakas Neiti Aalberg! en tiedä välitättekö sairaasta niin paljon, että voin lähettää muutamia rivejä joka päivä? Hänen tilansa tuntuu minusta huolestuttavalta ja hän puhuu kielillä, joita minä en ymmärrä. Hän väittää, että hän on ollut hammaslääkärissä, että hän on nähnyt valkoisen uutimen liikkuvan ja että nyt on kevät. Ei auta yhtään, että osoitan hänelle varisseita, kuihtuneita lehtiä ja tyhjiä puita, hän yhä vain väittää, että jotain on puhkeamassa, jotain vaaleanvihreätä — hän sanoo. Ymmärrättekö Te, mitä hän tarkoittaa? — Jos tietäisin, että Te otatte osaa ystävä parkamme kohtaloon, niin haluaisin tiedustella, ettekö luule, että hänen olisi parasta heti tulla kaupunkiin; täällä maalla hän vain kuljeskelee ja pysyy fix idéssään.
Te tiedätte, mitä hänelle merkitsee yksikin sana Teiltä; saako hän
odottaa jotakin?
Teidän
Alexander L. Kielland.»