I.
»Kööpenhaminassa 3 p:nä marrask. 85.
Neiti Ida Ahlberg!
— nähtyäni Teidät tuona iltana tri Brandesin luona, halusin ensin jättää sattuman varaan, saisinko tavata Teitä useammin; mutta sitten arvelin, että aika on lyhyt ja sattuma oikullinen, ja päätin suoraan tiedustella, huvittaako Teitä nähdä minua uudestaan, vai annatteko sattuman ohjata.
Sanokaa arastelematta, jos jätätte sattuman varaan. Tyydyn mihin vastaukseen tahansa — tyydyn olemaan ilman vastaustakin, kunhan ette vain katso minua tunkeilevaiseksi.
Kunnioittaen
Alexander L. Kielland.»