ARHIPPA PERTTUSEN LAULAMA SAMPOJAKSO.
Lappalainen kyyttösilmä
Piti viikosta vihoa,
Kaukausta ylen katsetta
Päälle vanhan Väinämöisen.
Vuotti illoin, vuotti aamuin 5
Tulovakse Väinämöistä,
Soavakse Umentolaista.
Silloin vanha Väinämöinen
Rekehensä reutosihen,
Korjahan korentelihen. 10
Orihilla olkisella,
Hernevarrella hevolla
Ajoa karetteloopi
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukialla. 15
Lappalainen kyyttösilmä
Niin päivänä muutamana,
Huomenna monikahana
Keksi mustasen merellä,
Sinervöisen lainehilla. 20
Niin koppo tulisen jousen,
Korvalta kovan tulisen;
Jännitti tulisen jousen,
Nuolen juonelle asetti,
Valitsi parahan varren. 25
Niin siitä sanoiksi virkko:
"Kun käsi alentanoovi,
Niin nuoli ylentyöhö;
Kun käsi ylentänöövi,
Niin nuoli alentuoho!" 30
Ampu olkisen orihin
Alta vanhan Väinämöisen,
Hernevartisen heposen
Läpi länkiluun lihasta,
Oikiesta olkapäästä, 35
Kautti kainalon vasemman.
Siilon vanha Väinämöinen
Sortu sormin lainehille,
Kämmenin vesille käänty.
Siellä kulki 6 vuotta, 40
Seiso 7 keseä,
Kulki kuusissa hakona,
Petäjäisä pölkyn päänä.
Itkiä tihusteloopi,
Ukkua rukuiloopi, 45
Pavan naista palveloopi:
"Nosta, ukko, suuri tuuli,
Sään mänöö määritöntä;
Nosta mustia muria
Päälle selvien vesien!" 50
Nosti ukko suuren tuulen,
Sään mänösen määrittömän;
Nosti mustia muria
Päälle selvien vesien.
Kanto vanhan Väinämöisen 55
Pimiähän Pohjolahan,
Kiven kirjavan sivulle,
Paaen paksun lappehille.
Itkiä tihusteloopi.
Pohjon akka harvahammas 60
Nousi aivon aikasehen,
Aivon aika huomenessa;
Pian pirtin lämmitteli,
Pyhki pitkin pirttiähän,
Lattiatahan lakaisi; 65
Viepi ulos rikkasa
Pellolle perimmäiselle;
Rikoillahan seisotakse.
Tuosta kuuli kuusienen,
Tajusi kaheksialle; 70
Kuuli miehen itkeväkse,
Uroon urisevakse:
Ei ou itku naisen itku,
Eikä itku lapsen itku,
Tämä on itku Väinämöisen 75
Urajanta Untamoisen.
Siitä silloin Pohjon akka
Viitisekse, vaatisekse,
Pää somille suoreille,
Pätöville pääsomille. 80
Meni luoksi Väinämöisen,
Sanan virkko, noin nimesi:
"Mitäs itet Väinämöinen,
Kuta, Untamo, uriset?"
Sano vanha Väinämöinen: 85
"Tuota iten tuon ikäni,
Puhki polveni murehin,
Jo uin maille vierahille,
Äkki ouoille oville."
Niin sanoopi Pohjon akka: 90
"Niin mitä minulle annat,
Kun saatan omille maille,
Oman kukon kuuluville,
Näiltä mailta vierahilta,
Äkkiouoilta ovilta?" 95
Sano vanha Väinämöinen:
"Mitäpä kysyt minulta?"
"Kun sie laait uuen sammon
Kirjokannen kirjoalet
Yhen joukosen sulasta, 100
Yhen värkkinän murusta,
Yhen villan kylkyvöstä,
Maiosta mahovan lehmän,
Yhen otrasen jyvästä."
Sano vanha Väinämöinen: 105
"En minä takoa taia,
Enkä kantta kirjoalla;
Työnnän sepon Ilmorisen,
Se on taitavin takoja,
Se on kannet kirjoapi." 110
Siit' on Pohjan akka
Otti miehen kuolomasta,
Otti vanhan Väinämöisen,
Vei sitä kotihin sitte;
Syötti miehen, juotti miehen, 115
Kostutteli kuolomasta;
Pani oron juoksomahan,
Liinaharjan liikkumahan
Pimiästä Pohjolasta,
Summasta sarajahasta, 120
Miehen syövästä kylästä,
Urohon upottajasta.
Kotihinsa tultuoho
Meni luoksi sepon siellä,
Sanan virkko, noin nimesi: 125
"Sinä seppo Ilmorinen,
Langoni, emoni lapsi,
Lähe neittä noutamahan,
Päätä kassa katsomahan
Pimiästä Pohjolasta. 130
Nyt on neiti kosjottuna
Päätä kassa kaupattuna".
Silloin seppo Ilmarinen
Peseksen, puhasteleksen
Sykysyisistä sysistä, 135
Tavonnoista talvisista;
Veran äärillä veäksen,
Lustuilla solkieksen;
Rekeensä reutuoksen,
Korjahan kohenteleksen. 140
Laski virkkua vitsalla,
Helähytti helmivyöllä;
Oro juoksi, matka joutu,
Pimiähän Pohjolahan,
Summahan sarajahan, 145
Miesten syöjähän kylähän,
Urohon upottajahan.
Pohjolahan mentyöön
Pohjon akka harvahammas
Pani sammon laaintaan, 150
Kirjokannen kirjantaan
Yhen joukosen sulasta,
Yhen otrasen jyvästä,
Yhen villan kylkyöstä,
Maiosta mahovan lehmän, 155
Yhen värttinän murusta.
Silloin seppo Ilmorinen,
Päivät sampuo rakenti,
Yöt neittä lepyttelööpi.
Silloin seppo Ilmorinen 160
Saapi sammon valmihiksi,
Kirjokannen kirjatuksi,
Ei neittä lepytetyksi.
Siit' on jauho uusi sampo,
Kirjokansi kiikutteli: 165
Jauho purnon puhtehessa,
Jauho purnon syötäviä,
Jauho purnon myötäviä,
3:n pieltäviä.
Niin ihastu Pohjon akka, 170
Anto oman tyttärehek
Sepolle Ilmoriselle
Ikusekse puolisokse,
Kainaloisekse kanakse,
Paniakse päänalaisen, 175
Jalkoin jaksajakse.
Silloin seppo Ilmorinen
Kotihinsa tullessansa,
Käkyöt kukahteloopi
Korjan kirjavan kokilla, 180
Oravaiset juoksenteli
Aisoilla vaahterisilla,
Tetryöt kukerteloopi
Päällä luokin kynäppäisen.
Sepolla Ilmorisella 185
Käsi on kirjokintahissa,
Toinen neitosen nisissä;
Jalka on Saksan saappoassa,
Toinen reisien välissä,
Pohjolasta tullessansa. 190
Kotihinsa tultuohon
Meni vanha Väinämöinen
Luoksi sepon Ilmorisen,
Kysytteli, lausutteli:
"Velli seppo Ilmorinen, 195
Lankoni, emoni lapsi,
Joko laait uuen sammon,
Kirjokannen kirjoalit?"
Sano seppo Ilmorinen:
"Jo mie laain uuen sammon 200
Maiosta mahovan lehmän,
Yhen villan kylkyöstä,
Yhen värttinän muruista,
Yhen otrasen jyvästä."
Sano Vanha Väinämöinen: 205
"Joko jauho uusi sampo,
Kirjokansi kiikutteli?"
Sano seppo Ilmorinen:
"Jopa jauho etc.
Jauho purnon puhtehessa, 210
Jauho purnon syötäviä,
Jauho purnon myötäviä,
3 pieltäviä."
Silloin vanha Väinämöinen,
Kun tunsi toet sanomat, 215
Rakenteli laivoansa,
Laski laivansa merehen,
Sanan virkko noin nimesi:
"Ku on tuolla toissa mäessä
Vanhalla Väinämöisellä?" 220
"Iku Tiera, Nieran poika,
Ylimmäinen ystäväni."
Nosti päälle purjepuunsa,
Kun on männikön mäellä;
Laskoopi sinistä merta 225
Melan koukkupään nojassa
Laski päivän, laski toisen;
Portit Pohjolan näkyypi,
Paistaapi pahat saranat,
Pahan ukset ulvottaapi. 230
Tapasi on taskuhunsa
Silloin vanha Väinämöinen,
Löihen kukkaroisehensa;
Niin otti uniset nieklat,
Nukutteli nuuan joukon, 235
Paineli pakanan kansan.
Laskoopi sinistä merta
Pimiähän Pohjolahan.
Sanan virkko, noin nimesi:
"Iku Tiera, Nieran poika, 240
Ylimmäinen ystäväni,
Mene sie Sampo ottamahan,
Kirjokansi kantamahan!"
Ikutiera, Nieran poika,
Hyvä kielas käskieki, 245
Kepiä kehuttoaki,
Meni sammon ottamahan,
Kirjokannen kantamahan,
Eipä sampo liikukkana,
Kirjokansi kihnakkana, 250
Juuret maahan juurrutettu.
Itse vanha Väinämöinen
Läksi sammon ottamahan,
Kirjokannen kantamahan,
Eipä sampo liikukkana, 255
Juuret maahan juurrutettu.
Silloin vanha Väinämöinen
Siilon kynti sammon juuret
100 sarvella härällä,
1000 päällä tursahalla; 260
Vei sammon venosehensa,
Talu talkapohjahansa.
Nosti päälle purjepuita;
Laskoopi sinistä merta,
Laski päivän, laski toisen. 265
Niin päivänä kolmantena
Muurahainen mulkupoika
Se kusi kuren jalalle
Pimiässä Pohjolassa.
Kurki laski suuren kulkun, 270
Parkasi pahan sävelen:
Kaikki Pohjola heräsi,
Paha valta valveutu.
Pohjon akka harvahammas
Tapasihe Sampohonsa: 275
"Jo on Sampo muunne viety,
Kirjokansi kannettuna!"
Niin rakenti Pohjon purren:
100 miestä sauomihin,
100 airooh urosta, 280
100 miestä miekallista,
100 miestä ampujata;
Laskoopi sinistä merta.
Iku Tiera, Nieran poika
Sanan virkko noin nimesi: 285
"Sie vanha Väinämöinen,
Laula, sie hyvä sukuni,
Hyvän sammon saatuosi,
Tien hyvän käveltyösi!"
Sano vanha Väinämöinen: 290
"Aikanen ois ilon teoksi,
Varahainen laulannaksi;
Portit Pohjolan näkyypi,
Paistaapi pahat saranat,
Pahan ukset ulvottaapi. 295
Kun omat ovet näkyisi,
Omat ukset ulvottaisi,
Äsen laulanta sopisi,
Ilon teentä kelpoaisi."
Niin sano sanalla tuolla 300
Itse vanha Väinämöinen:
"Ylimmäinen ystäväni,
Nouse purjepuun nenääh,
Kasisliekaah kavaa;
Katso iät, katso lännet, 305
Katso pitkin Pohjon ranta!"
Iku Tiera, Nieran poika,
Hyvä kielas käskieki,
Kepiä kehuttooki.
Nousi purjepuun nenääh, 310
Katso iän, katso lännen,
Katso pitkin Pohjon rannan,
Niin sano sanalla tuolla:
"Jo tuloovi Pohjon pursi,
100 hanka hakkoapi; 315
100 miestä sauomissa,
100 airossa urosta,
100 miestä miekallista,
100 toinen ampujoa."
Sillon vanha Väinämöinen 320
Jo näki tuhon tulevan,
Hätäpäivän päälle saavan,
Tapasi on taskuhunsa,
Löihen kukkaroisehensa,
Löysi piitä pikkaraisen, 325
Takloa taki vähäsen,
Neki mestasi merehen,
Saattaapi sarajahansa,
Yli oikien olansa,
Kautti kainalon vasemman, 330
Itse noin sanoiksi virkko:
"Luotihin merehen luoto,
Salasaari siunattihin
Itähän ikäti pitkä,
Luotehelle loppumaton, 335
Pohjolahan polveksehen.
Johon purret puuttuoho,
Venehet takeltuoho!"
Niin on puuttunt Pohjon pursi
Vene hankava halennut. 340
Pohjon akka harvahammas
Nousi leivon lentimille,
Sirkun siiville kohosi.
Vassat siiviksi sivalsi
Kokon kynkkäluun nenille; 345
Lenteä lepettelööpi
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukiella.
Liiteleksen, laateleksen
Päähän pielen Väinämöisen; 350
Tahtoo pursi päin puota,
Laiva lassuin lohkiella.
Niin sanoopi Väinämöinen:
"Iku Tiera, Nieran poika,
Ylimmäinen ystäväni, 355
Ota nyt miekkasi omasi
Käelläsi oikiella,
Vasemmelta reieltäsi,
Kokon koprille sivalla,
Vaakalinnun varpahille!" 360
Iku Tiera, Nieran poika,
Otti miekkansa omansa
Käellähän oikialla
Vasemmelta reieltänsä,
Kokon koprille sivalti, 365
Vaakalinnun varpahille;
Vaan ei vuole vermentännä,
Ota ei orvaskettuona.
Iski kerran, iski toisen,
Kohta 3:tsi rapuopi; 370
Tuo ei viere vermentänä,
Ota ei orvaskettuona.
Itse vanha Väinämöinen
Melan on merestä nosti
Lapiensa lainehesta, 375
Kokon koprille sivalti,
Vaakalinnun varpahille.
Jäi yksi nimetön sormi
Sampuo pitelemähän,
Kirjokantta kantamahan. 380
Silloin vanha Väinämöinen
Otti miekkansa omansa
Käellä on oikiella
Vasemmalta reieltään.
Sillon sampuo murotti, 385
Kirjokantta kirjoali
Selvällä meren selällä,
Ulapalla aukiella.
Noita tuuli tuuvitteli,
Ilman lieto liikutteli 390
Ympäri meren sinisen.
Muut kaikki muruset viepi
Rannalle meryttä vasten,
Vasten merta hyyvänettä.
Pohjon akka harvahammas 395
Kannen kanto Pohjolahan,
Rivan kylmähän kylähän,
Sormella nimettömällä,
Vasemella varpahalla.