KÄYTÄNNÖLLISTÄ PERIMÄTIETOA.
Olen jo maininnut, että iltapuhteilla, samovaaran ääressä koossa oltaissa, tavallisesti käänsimme puheen outoihin tapoihin ja käsityksiin, mitä rajantakaisten karjalaisten kesken on vallalla. Usein saapui siihen tuttavia kyläläisiäkin, ja vähitellen keräsimme siten koko joukon tietoja, joita pikaisella matkalla tuskin olisi kyselemälläkään saanut. Toverini, jonka kokoamia seuraavat tiedot enimmäkseen ovat, varsinkin oli ovela onkimaan kaikenlaisia asioita, jotka kuuluivat kansan tuttavallisempaan käsitepiiriin ja joita ehkä ei olisi ventovieraille halusta kerrottukaan. Paljon hän sai niitä kielimestariltaankin, heidän kahden kesken janatessa kamarissa sanakirjaansa. Milloin tuli vastaan sana, josta kielimestari tiesi enemmänkin, silloin aina poikettiin työstä sivuun ja Varahvontta sai kertoa, mitä tiesi.
Nämä "reähkät" ["Reähkä" merkitsee samaa kuin suomen "synti". Siitä tulee "reähkä" on siis sama kuin: "se on synti">[ taiat ja luulotukset valaisevat monella tavalla kansan käsityskantaa. Suuri osa niistä on samoja kuin Suomenkin puolella, jopa toiset niin yleisiä, että niitä voi sanoa kerrassaan kansainvälisiksi. Mutta toisia ei enää meidän puolella tavattane, vaikka olisivatkin kuuluneet vanhan kansan viisauteen. Osa taas on meille aivan vieraita, koska ne johtavat juurensa kreikan uskonnon vanhemmista muodoista. Semmoisia ovat varsinkin ne, jotka säätävät, mitä on vaatetukseen ja nautintoaineihin nähden vaarinotettava.
Auringon laskun jälkeen ei kerjäläiselle saa antaa leipäpalastakaan, vaikka nälkään kuolisi. Jos antaa, vähenee talon tavara ja varallisuus huononee.
Kun taloon tulet, niin älä tallaa kynnykselle, tulee reähkä.
Karjalaisen pirtin ovipuolessa riippuu käsiastia, josta tupaan tulijat valavat vettä käsiä pestessään. Käsiastian vesi on pyhitettyä ja monet säädökset ovat voimassa siitä, milloin sitä on käytettävä.
Kun tuodaan vettä korvolla, niin siitä on ensin pantava vähän käsiastiaan, ennenkuin sitä muuhun käytetään. Muutoin tulee reähkä.
Käsiään pestessä ei saa räiskäyttämällä poistaa niistä vettä; siitäkin tulee reähkä.
Vesikauhaa ei saa jättää korvoon yöksi, muuten tulee reähkä.
Kun pirtti illalla lakaistaan, ei rikkoja saa viedä pihalle, siitä tulisi reähkä.
Halot ovat aina pantavat uuniin leikattu terävä pää edellä.
Hinkalon edusta pitää raivata ja puhdistaa yöksi, jotta kodin suojelusenkeli voisi siinä istua ja lämmitellä.
Jos talo syttyy palamaan, niin palava talo on kierrettävä rieskalla maidolla ja jumalankuvalla. Tuli ei silloin pääse leviämään.
"Sieklan" (seulan) alitse kulkemisesta voi pahoja seurata, varsinkin vaimoväelle. Sentähden sieklaa ei saa orrelle asettaakaan.
Jakkaraa ei saa jättää jalat ylöspäin, sillä siitä on samoja vaaroja.
Naitu nainen ei saa juoda kupin eikä lautasen laidalta, sillä silloin syntyisi hänelle leveäsuinen ja paksuhuulinen lapsi.
Tuohuksia (kynttilöitä) jumalankuvien edessä ei saa sytyttää tulitikulla, vaan tuli pitää ensin panna päreeseen tai toiseen tuohukseen. Tuli olisi sitä paitsi otettava liedestä tai tuluksilla.
Reähkä tulee saunasta tullessa, ellei tuvassa pese kasvojaan ja käsiään uudelleen ja samalla itseään siunaa.
Kun lempeä nostetaan saunassa kylvettämällä, niin pannaan vastaan "tuulen kopra", arvatenkin jonkinlainen laaja oksa.
Maata pitää ruveta oikealle kyljelle ja nousta ylös vasemmalta, muutoin tulee reähkä.
Monta seikkaa on karjalaisen otettava huomioon taloaan rakentaessaan, jotta se menestyisi ja tulisi varjelluksi pahasta: — Taloa ei saa rakentaa tien paikalle, sillä muutoin voi piru siihen tulla.
Kun taloa rakennetaan, on kaivettava reikä otsihirteen ja pantava siihen elohopeata. Silloin talo menestyy.
Kun kurkihirsi pannaan, tuodaan metsästä ukon murtaman puun sälöjä ja ne pannaan kurkihirren pään alle. Silloin saa katto olla rauhassa, eikä tuuli vie sitä konsanaan.
Kurikka (vaaja), jonka vesi on ajanut rannalle, on pantava uunin alle, kun uunia rakennetaan, jotta ei syöpäläisiä tulisi huoneeseen. Saman vaikutuksen tekee puuvaarna, jossa on kesseliä (eväskonttia) pidetty työpaikalla.
Kun läävää tehdään, on otettava kynnyshirreksi rannalla kasvava puu, jonka alin tuore oksa on järvelle päin. Lisääntyy karja.
Kaivon paikka on katsottava kesällä kauniilla säällä, auringon noustessa. Vaikka olisi miten kuiva aika, on kaivon paikalla aina kaste; siihen kun kaivaa, tulee kaivoon vettä.
Tai otetaan rannalta kaksihaarainen paju, haarat puserretaan kopriin ja pää jää ilmaan. Koprat polvia vastaan kävellään polvet koukussa. Kun tulee vesipaikka, niin pää vääntyy alaspäin.
Jos tahtoo estää veden kaivosta toiselta pois, niin tulee kenenkään huomaamatta upottaa siihen eläväähopeata, joka on pantu linnunkynään.
Veljesten erotessa talosta isä jakaa kokonaisen leivän, ristien silmänsä, niin moneen osaan kuin veljeksiä on. Kukin näistä ristii silmänsä ja syö osansa.
Kaikenlaista kotielämässä vaarinotettavaa:
Reähkä tulee, jos syö tai silmiä ristii vasemmalla kädellä.
Syödessä tulee pöydällä olla pöytäliina (skaatteri).
Leipää ei saa aloittaa illalla. Jos aloitus on välttämätöntä, pitää leikattu kannikka panna talteen hyllylle ja vasta seuraavana päivänä saa sen syödä.
Leipäviiplua ei saa katkaista seläskättä, s.o. itsestään pois, vaan itseensä päin.
Leipäviiplua ei saa katkaista muuta kuin toisesta päästä. Jos erehdyksestä sattuu katkaisemaan molemmista päistä, niin pitää heti nopeaan halkaista viiplu keskeltä.
Pyhinä leivottu ensimmäinen rieska taikinasta kuivataan ja survotaan. Kun nämä murut syötetään elukoille (lehmille), eivät nämä makaa öitä metsässä.
Kerän pohjallisiksi pitää aina panna jotain syötävää, tavallisesti leipää, ja kerän purettua syödä tämä. Kerän pohjalliset näet toisella ilmalla (haudan tuolla puolen) syötetään.
Proasniekkana, s.o. juhlapäivänä, ei leipoja ja ruoan laittaja saa maistaa ruokia ennenkuin murkinalla, eikä antaa toisen maistettavaksi. Reähkä tulee.
Joulunpaaston aikana ei saa syödä kalaakaan kahtena päivänä viikossa.
Joulun aattona ei saa syödä mitään.
Keskiviikko ja perjantai ovat pyhitettävät joulusta laskiaiseen asti, niin ettei saa syödä maitoa eikä kalaakaan.
Pääsiäispaasto, "suun pyhä", kestää seitsemän viikkoa. Ei saa kalaakaan syödä muuta kuin kahtena päivänä.
Tsajusta tulee yksinkertainen, tupakasta kahdenkertainen, kahvista kolmenkertainen reähkä. Pyhäiset ihmiset eivät juo kuin "travaa", s.o. meriheinistä keitettyä teetä ilman sokuria.
Samovaarasta ei saisi juoda teetä, se kun tulee kranasta niinkuin paholaisen suusta; kattilassa pitäisi keittää.
Piippu ja paperossi riippuvat käärmeinä suupielessä "tuolla ilmalla."
Ristittä ja vyöttä ei saa koskaan, ei maatessakaan, olla, jos tahtoo varoa reähkää.
Vyöttä ei saa kolmen kynnyksen yli kulkea; rikkojalle tulee reähkä.
Miehen palahvanan (kauhtanan) tulisi olla harmaata sarkaa ja paidan mustan. Liiviä ei saisi olla ensinkään.
"Reähkä tuloo, kun piät paitaa housujen seämessä." (Tavallisesti kuitenkin jo pidetään.) Etenkin suurina pyhinä, silmiä ristittäissä, on pidettävä paita päällä.
Nutussa ja paidan kauluksessa ei saisi olla nappia, vaan paidassa nahmot, nutussa nyplät. Alushousuissa pitäisi olla jonkunlainen kurenauha.
Jupkaa, s.o. lyhyttä hametta, ei saisi pitää ensinkään. Jupkasta tulee reähkä. (Muoti on nuoremmassa kansassa voittanut tämän reähkän.)
Kostoa (s.o. liivihametta) ei saa riisua jalkojen, vaan pään kautta.
Rätsinän (paidan) päällä tulee olla alusvyö. Koston päällä tulee naisen pitää toista vyötä, muuten tulee reähkä.
Peretnikan eli esiliinan tulisi alkaa jo rinnan ylipuolelta, sekin on reähkä, kun se alkaa vasta lanteilta.
Korkokengistä ja rypytetystä vaatteesta tulee reähkä., (Tästä ei enää pidetä lukua.)
Reähkä tulee, jos tytöt tai naiset paastoaikana ja etenkin suurina pyhinä pitävät ruskeata eli punaista. Koston tulee olla leveäharteinen, kaitaharteisesta reähkä. Punainen vaate polttaa kantajaansa kypeninä toisessa maailmassa.
Vaimoihmisen tulee aina pitää hiuksensa katteessa, muuten tulee reähkä; tytöille ei otsipaikka riitä ulkona. Naiselle tulee reähkä, jos hän pitää tyttöjen otsipaikkaa.
Leikatut miehen hiukset pannaan oven päälle vuorilaudan taa, nurkan salvokseen y.m. piilopaikkaan, ettei linnut voisi viedä niitä pesäänsä, varsinkaan ei puuhun, sillä siitä olisi seurauksena alituinen pään kivistys. Jos puu varsinkin sattuisi olemaan kituva, rupeisi mieskin kitumaan. Naisen tukat poltetaan.
"Tuulelle urosen tukka,
Naisen tukka tuleh."
Partaan ei saa koskea, siitä tulee suuri reähkä, jos sitä leikkaa. Parrasta lähtevät karvat pitää työntää kauluksen kautta ihon ja paidan väliin, josta ne saavat tippua lattialle.
Kynsistä leikatut palat pitää katkaista ja pistää kauluksesta ihon ja paidan väliin, josta ne saavat pudota lattialle. Jos ne kokonaisina ja suoraan viskattaisiin lattialle, tekisi piru niistä venheen ja Jeesus saisi syytä itkeä. — Lapsen kynsiä ei saa lyhentää leikkaamalla, vaan puremalla.
Maamiehen on hyvä tietää seuraavat seikat:
Ei saa peltoja kyntää, ei kylvää eikä reissuun lähteä vuoden kuluessa sinä viikonpäivänä, jona oli plahveshenni (Maarianpäivä). Mutta jos edellisenä päivänä heittää peltoon jyvän tai vie auran pellolle, kyntää edes yhden vaon, niin saa plahveshennipäivänä työtä jatkaa.
Ennen Lehti-Iivanan päivää (Juhannusta) ei saa lehtiä rauta-aseella taittaa, ainoastaan käsillä.
Pokrovasta (1:nen p. lokak. vanhaa lukua) ei enää saa maata liikuttaa, ei kyntää eikä muutoin.
Naurismaata sylkiessä pitää sylkijällä olla kontti alassuin selässä.
Siten saadaan nauriit kasvamaan suuremmiksi.
Kun varsa ensi kerran valjastetaan auran eteen, pannaan jouhi pitkin vakoa ja sanotaan: "Assu niin suorah kuin tämä jouhi on!"
Karjanhoidon avuksi ovat seuraavat vanhat taiat:
Lehmiä laskiessa on karja kierrettävä. Sen toimittaa kolme miestä. Ensimmäisellä on oikeassa kädessään jumalankuva, vasemmassa palava pakkuli; toisena kulkee vanha paimen, kontti selässä, torvi ja vitsa kädessä; viimeisenä kävelee nuorin, kantaen pyssyä ja hiilikoukkua. Kiertäminen tapahtuu kahdesti myötä, yhdesti vastapäivään. Lähtiessä ammutaan. Toisin paikoin on kiertäjä nainen.
Ensi päivänä paimenessa ollessaan ei paimen saa ottaa evästä, sillä lehmät rupeisivat makaamaan metsässä.
Paimenen ensikerran paimenesta tullessa pitää kastaa sekä paimen että lehmät.
Jotta lehmät seuraisivat kellokasta, otetaan kellokkaan korvasta vaikkua, vuollaan kappaleita kellosta ja niitä syötetään lehmille.
Jotta saataisiin tietää, onko elukka "metsänpeitossa", pitää ottaa pitkiä heiniä ja nämät sitoa, yhdessä tukussa ollessa, parittain päistä yhteen. Jos täten syntyy yksi ainoa vyyhti, on elukka metsänpeitossa.
Kun tahdotaan päästää elukka metsänpeitosta, pitää sitoa ruskealla langalla kaksi mäntyä tien yli yhteen ja keskelle ripustaa kiukaasta otettu kivi. Piessä (piru) tulee nyt ahtaalle ja päästää elukan kynsistään. Laitos pitää käydä kolmen päivän sisään purkamassa, muuten piessä alkaa laittajaa vaivata.
Karhua ei saa kirota eikä sanoa "karhuksikaan", sillä sen hampaita rupeisi silloin kivistämään ja se rupeisi ankarammin karjaa ahdistelemaan.
Äkäiselle lehmälle syötetään sen sarvesta vuoltuja muruja. Siitä se lannistuu.
Kun keväällä saadaan kiimametso ja siitä keitetystä rokasta ensin annetaan härälle, tulee tämä puskevaksi. Jos tahdotaan sitä puskemaan maata, pitää turve heittää eteen.
Jos lehmä tallaa sammakon päälle, niin rupeaa se verta lypsämään.
Kun lehmää lähdetään ostamaan, otetaan nuora ja pujotellaan se kolmasti kotiin jäävän emännän hian läpi ja kierretään patsaan ympäri. Otetaan tuhkaa hinkalosta ja siihen sekoitetaan suoloja ja sekoitus kierretään kolmasti patsaan ympäri. Ostettu lehmä mitataan; selkäranka kolmesti ja kolmesti häntä. Nuora pujotetaan kerran jalkojen keskitse ja pannaan sarviin. Nyt kulkee lehmä hyvin.
Metsämiehen tietoja:
Kun ansalla pyytäjä lähtee metsälle, pitää hänen panna kolme ansaa, eikä katsoa niitä koko pyytöaikana.
Pyssyllä pyytämään pitää lähteä salaa, kenenkään tietämättä.
Kun toinen lähtee metsälle ja toinen ajattelee, kun sen näkee, jotta "ammu sarves tyhjäksi, elä saa mitänä", niin ampujan onni pilautuu.
Kun oravan ammunnassa ei ala saada elävää, vaikka ampuu monta kertaa, niin pitää, jos on saanut yhden, laatia tälle pajun kuoresta potuusat (mäkivyöt) ja kiinnittää se kitujaan puuhun, niin siitä tulee pyssyn pilaajalle paha, jopa voi kuolla.
Keärmehen verellä pitää pyssy voitaa, jotta sortaisi paremmin.
Vihaisen koiran saat, kun aukaiset siltä penikkana väkisin silmät ja sitten kynsität sen etujaloilla pirtin perinurkkaa.
Jos tahdot ostaa koiran, niin kun tulet taloon ja rupeat ensi kerran ruualle, jätä leivästä kolme ensimmäistä hammaspalasta ja käytä ne kolmitse vasemman hian läpi, iske taulaan tuli rannalla, pane jokaiseen palaseen hiven palavaa taulaa, palaset pane vasemman jalan päkielle ja anna koiran syödä ne siitä. Koira siitä tulee niin rakkaaksi, että se seuraa sinua aina uskollisesti.
Tärkeämmät ovat kalastustaiat, sillä metsästys on nykyaikoina kalastukseen verraten vähäarvoinen elinkeino:
Nahkatsiukko (yölepakko) pannaan suureen kivekseen, joka on keskellä parvassa. Käydään kolmesta riihestä kolme osran jyvää kustakin, riihen isännän tietämättä, nämä ynnä nahkatsiukko pannaan kivekseen. Tällä saadaan nuotta hyväonniseksi, kun ensi kerran vesille lähdetään syksyllä tai keväällä.
Nuotan pilaus korjautuu, kun kolmesta kes'yön kannosta otetaan puuta ja kolmesta ukon murtamasta tai muun luonnonvoiman kaatamasta puusta kaarnaa, kolmesta muurahaispesästä kaivetaan muurahaisten tuomaa murtoa, tullaan veneeseen ne kädessä ja laaditaan veneessä tuli käsissä olevain kaarnojen päälle ja käytetään se kolmasti nuotan povesta läpi, heitetään sitten tuli järveen kahden veneen väliin. Sillä se pila päästetään.
Varastettu onki on paras ja lahjoitettu onki on parempi kuin ostettu.
Siima varataan siten, että metsässä kesäyön kantopuusta laaditaan tuli ja sillä ongensiima, rysät, verkot savustetaan. Siitä pila lähtee pois.
Pilattu kalavesi parannetaan näin: Otetaan siitä kala tai useampia ja ne poltetaan, otetaan tuhkat, käydään metsästä kaarna tuulen tai ukon kaatamasta puusta, tuhka pannaan kaarnan päälle ja työnnetään järveen, sanotaan: "Täss' on vesi kostintsaa, syö näitä, älä kalojasi."
Täydellä kuulla on parempi saanti kuin alakuulla.
Kun ensi kerran mennään verkkoja laskemaan, pitää ottaa vettä suuhun siltä paikalta, johon ensimäinen verkko lasketaan. Kateiden katseet eivät silloin pysty.
Sylkeä pitää onkimatoon, jotta lähtisi pois paha.
Tuuli tyyntyy, jos orvon päästä otetaan kolme täitä ja pannaan järveen.
Tuuli kiihtyy, jos muurahaisia kannetaan järveen.
Vuodenaikain ja ilmain enteitä:
Jos linnunrata on sakea, tähtiä täynnä, tulee luminen talvi. Jos pohjoispää on sakeampi, sataa lunta keväästä, jos eteläpää, syksystä.
Kun talvella jäät kohoilee, tulee hyvä vuosi.
Jos kevätjäät nousevat maalle, tulee karjalle rauhaton kesä. Pääsiäisyönä käydään navetassa; jos lehmät rauhallisesti lepäävät, niin ei kontio kesällä koske, eikä tarvitse pitää paimenia; jos lehmät ovat levottomia, tulee rauhaton kesä.
Pääsiäisaamuna käydään katsomassa auringonnousua; jos se nousee ihan iloisesti, leikittelee ja "pitää kisua puoleh ta toiseh", tulee hyvä vuosi, hallasta ei ole pelkoa. Jos aamu on pilvinen, tulee huono vuosi.
"Toivo poarmaista keseä,
Mäkäräistä vuotta vuota,"
kaunis, lämmin olisi silloin kesä. Ukkosen ensi kertaa kuuluessa sanotaan:
"Pyhä Ilja kormilitsa,
Yles touvot, kasvattele,
Ales lehmät lypsättele."
Jyrin päivänä (5 p. toukok.); ei saisi jyrytä; ukkonen käy kesällä sitten hirveämmin.
Jyrinpäivänä juoksevat lapset koko aamun kello kädessä; lehmät siitä tulevat paremmin kotiin.
Jyrinpäivänä ei saa syödä lihaa, sillä siitä "metsä" nousisi suurempaan raivoon kesällä.
Jos hauin maksa on musta alkupäästä, tulee sadekesä keväästä. Jos se on musta loppupäästä, tulee kesä sateinen syksystä.
Kun pihlajassa on paljon marjoja, tulee myöhäinen ja sateinen syksy.
Pitkää syksyä ja talvea ennustaa seuraava säepari:
"Syystä on sykysyn rusko,
Talven jatkuo keväästä."
Kun musta koira syö ruohoa tulee vihmasade.
Kun kissa alkaa seiniä, pöydänjalkoja y.m. kynsiä, tulee huonot ilmat, tuiskut, tuulet tai sateet.
Muita enteitä:
Kun tytöt nikottavat, niin silloin heitä pojat mainitsevat.
Palmusunnuntaina ajetaan myöhempään makaajat ylös vitsoilla lyöden.
Virpoessa sanotaan:
"Virvon, varvon
Tuorehekse, tervehekse,
Vuuvekse vapoahakse,
Netälikse velkapeäkse;
Siula vitsa,
Miula kakkara."
Viikon perästä, pääsiäisenä, pitää virpojalle antaa kakkara.
Kun nainen saa lahjan, "kostintsan", niin hän tällä heti hivuttelee ylähuultaan, että muka hapenet vastakin ennustaisivat lahjan tuloa, ja että hän siis toistekin saisi.
Kun pieni lapsi venytäkse lattialla selällään, pää oveen päin, ennustaa se kuolemaa hänelle itselleen tai muille talon asukkaille.
Kun kissa pesee silmiään, tulee taloon vieras.
Koira ulvoo talon paloksi tai jonkun kuolemaksi.
Huoneisiin pyrkivä kettu ennustaa tulipaloa.
Jos koppelo lentää talon katolle, ennustaa se tulipaloa. Sanotaan:
"Koppelo kojin kavokse."
Kun metsot pakkautuvat huoneisiin, ennustaa se jonkun henkilön kuolemaa talosta. Sanotaan: "Metso miehen peän menokse".
Joka saa oudon kalan, sen talosta kuolee sinä vuonna isäntä tai emäntä, tulee tulipalo tai muuta onnettomuutta. Oudolla tavalla saatu kala samoin merkitsee suurta vahinkoa.
Niinikään harvinaisen iso kala tai ruton paljon kaloja on kuoleman ennustus joko saajalle tai hänen talonsa asukkaille.
Vainajat:
Kun sairas kauvan läsittyään rupeaa kuolemaa tekemään, viedään hän "rikkojen" (olkien) päälle peräsoppeen jumalankuvien alle. Alle ei anneta vaatteita ollenkaan; omat vaatteensa saa sairas pitää päällään. Jos nyt henki ei ala kyllin "terävään" lähteä, vaan sairas "muokkautuu", on henki "karkautunut". Loppua jouduttaakseen menee joku pirtin ylisille ja juuri sairaan kohdalta losauttaa kattolautoja kolme kertaa.
Kesäiseen aikaan pannaan rikkojen alle kolmesta rajapientaresta nyhettyä heinää: se jouduttaa loppua.
Kuolinkoston täytyy olla kotona valmistetusta valkeasta vaatteesta, langat värttinällä kehrättyjä. Kuolinkoston laittaa jokainen eläissään itselleen. — Nuori polvi ei enää noudata tätä tapaa.
Ruumislaudaksi otetaan lauta sarajan, kornitsan tai pirtin päältä. Arkun valmistuttua pannaan ruumislauta arkun pohjalle. Toisin paikoin viedään se haudan päälle.
Kuolleen arkku, "kropu", valmistetaan sarajan, kornitsan tai pirtin päältä otetusta parhaasta laudasta (kattolaudasta). Tekijöille itketään. Lastut pitää samana iltana järvellä polttaa.
Kun ruumista lähdetään viemään ulos pirtistä, paiskataan hiili- tai patakoukku sille paikalle perälautsaa, jossa ruumis pestyä makasi. Lyödäänpä vielä naulakin perilautsaan. Näiden tointen kautta estetään vainajaa sukulaisille kummittelemasta.
Kuolleen pesuvettä ei saa kaataa tanhualle.
Kuolleen päälle ei saa tipahtaa kyyneliä, ei hautaankaan. Nämä näet kypeniksi muuttuneina polttaisivat häntä "tuolla ilmalla".
Lapsen kuollessa ei äiti saa olla läsnä; lapsi kauvemmin kiusautuisi.
Sillä aikaa kun ruumista viedään hautaan, pesee pari naista pirtin "vesivihkolla." Saippuaa ja hiekkaa ei saa käyttää; vainaja rupeisi silloin vaivaamaan ja pelottelemaan. Hiekka kynsisi "poloiniekan" selkää.
Vanha ruumis kannetaan haudalle pirtistä otetulla päreorrella, joka sitten jätetään haudan päälle pystyyn; obresa kiinnitetään tähän.
Kuollutta hevosella haudalle vietäessä pannaan kesäkello hevosen kaulaan. "Jumalan hyvie", leipiä, viedään mukana ja niitä ensiksi annetaan perille (hautausmaalle) päästyä hevoselle, loput jaetaan köyhille.
Vainajain "muistinpäivänä" viedään naapureista toisiin taloihin leipiä, kukkoja, piirakoita, jotta naapurit rukouksissaan muistaisivat antajan sukulaisia vainajia.
Stroitsana (helluntaina) keitetään huomeneksella suurimoista puuroa maitoon, voita pannaan silmäksi. Kivikupissa viedään puuro haudalle ja viejä kutsuu köyhiä syömään, itse ei maistakaan. Lusikoita on yksi.
Parannuskeinoja:
Ruokahalu paranee, jos kohoavan taikinakorvon keskeltä otetaan taikinaa ja siitä leivotaan leipä, joka paistetaan hiilillä. Tämä pitää ensin pujotella oven rivan ja kierteelle palaneen päreen karren kautta, sitten vasta syödä. Hyvä on myös pureskella kylyssä hauvislihojaan.
Ukon taltat ovat hyviä päänkivistykseen, pistokseen ja mahatautiin. Ensin ne pestään ja pesuveden juo sairas, sitten ne kuumennetaan ja kipeitä paikkoja niillä painellaan.
Tapetun lehmän kynnet keitetään vasta kynttelinä. Rasva, joka silloin saadaan, on hyvää palaneille.
Näärännäppy ("koirannäppy") poistetaan siten, että pyyhkäistään leipäpalasella ja tämä syötetään koiralle. Näppy sitten vielä pitää pyyhkiä hännällä.
Kuumennetulla karhun kynnellä, turvalla tai kämmenellä paineltua katoo varmaan pistos ja mahatauti.
Kivistys- eli kolotustauti on aina jonkun sukulaisvainajan nostama. Vainaja on lepytettävä uhrilla. Jos jollakin esim. on hammastauti, menee hän, nähtyään unessa vaivaajan, tämän haudalle ja sanoo: "Heitä pois kivistys, elä vaivaa enempi minua, mie annan siulle tuulipaikan", tai jotain siihen tapaan. Jos pakotus lakkaa, sitoo parannut vaivaajan ristiin 1/2-1 kyynr. pituisen, parin kolmen sormen levyisen tilkun vaatetta, joka ei saisi olla punaista, vaikka sitäkin väriä käytetään. "Tuulipaikkoja" ripustetaan teilläkin oleviin risteihin.
Jos on "hinkautunut" metsästä tai vedestä, niin pitää sairasta prostittaa. Joku vanhempi henkilö on prostittajana s.o. takausmiehenä, että sairas todella täyttää sen, mitä lupaakin. Ellei sairas sitä tee, on takausmiehen lupaus suoritettava. — Jossakin syrjäisessä paikassa kumartelevat he maahan asti molemmat ja vanhempi lukee:
"Vesi (metsä) kulta kormilitsa,
Tule omies ottamah,
Pahojas parentamah;
Anna pois miun hyväni!"
Kumartelemista ei kukaan saa nähdä, toimi käy tehottomaksi sen kautta.
Kun vedestä tarttuu "hiimosti", pyydetään myös kala ja siitä laitetaan kukko. Yhdeksää eriväriä tilkkua sidotaan kolmeen tukkuun (joten tulee "kolme yhdeksää" tilkkua). Nämä tukut ja kukko sidotaan punaisella langalla yhteen ja upotetaan järveen. Tämän lahjan nimenä on "arpavalkiet".
Kun juo vettä kaivosta, avannosta tai järvestä, niin pitää ensin liikuttaa pois alallaan ollut vesi, jottei hiimosti tartu, eikä tule tauti. Kun saaviin otetaan kaivosta vettä, niin ensinnä kaadetaan vähän maahan, jottei tulisi tauti.
Jos tahdotaan kulkutautia estää taloon tulemasta, pitää uunissa polttaa tervakuppeja, kenkärajoja ja tervanahtureita. Näitä samoja aineita polttamalla kylään tuopien teitten varsilla saadaan tauti estetyksi kylään leviämästä.
Varahvontta kertoi velhon erään kerran parannelleen hänen silmiään seuraavalla tavalla:
Silmä oli loukkaantunut niin pahoin, ettei hän nähnyt mitään. Hän meni velhon luo. Tämä pani kylyn lämmitä ja sen joutuessa lähdettiin metsään. Noita otti kolmen kannun padan mukaansa. Tuli tehtiin suolle, lähteen reunalle.
Kolme leppäistä kattilapuuta asetettiin ristiin ja joka jalan väliin lepästä tehtyjä vastoja. Padassa lämmitettiin vettä, sen jouduttua piti Varahvontan jaksautua aivan alasti. Noita pesi ukon vedellä, pitäen silmällä, että vesi juoksi pataan takaisin. Pestyä läksi hän viemään metsään vettä, vaan ei saanut katsoa, mihin hän sen kaatoi. Varahvontta pukeusi ja noidan takaisin tultua lähdettiin pois; kumpikaan ei saanut katsoa jälkeensä. Kotiin päästyä mentiin kylyyn. Noita siellä kylvetti Varahvonttaa lukien:
"Neitsyt Moarie emoni,
Rikas äiti armollini!
Kun juovuit joven takana,
Niin juovu jovesta poikki;
Satut aitojen perillä, 5
Kun kuulet hätäsen eänen,
Pakkohisen parkuossa,
Hätähisen huutoassa,
Tuos mulla simani siipi,
Vasta varjopuolissani, 10
(hyppii ja lyö vastalla)
Jotta kulmat puhki saisin,
Läpi reikamet repisin
Ihosta inehmisraukan,
Emon tuoman ruumisesta,
Vaivasesta vartalosta, 15
Ennen päivän koittamista,
Auringon ylenemistä,
Jotta saisi sairas maata,
Heikko henkesä levätä."
Viskasi vilua vettä päälle, vei sairaan vaatteet ulos, puisteli niitä pihalla. Päälleen saatuaan Varahvontta oli valmis lähtemään. — "Ja kyllä se auttoi."
Huonommalla menestyksellä hän kerran oli kokenut uudenaikaisempia parannuskeinoja. Varahvontan korvaan oli mennyt torakka. Se juoksi siellä ympäri, ja hänelle tuli siitä suuri hätä. Elävää koetettiin saada pois, jos millä keinoilla. Sorrattiin, rassattiin, kaadettiin korvaan kuumaa vettä, viinaa, jos jotain, jopa elohopeatakin, jonka hän kertoi tulleen ulos suun kautta. Mutta ei mikään auttanut, vasta "pyhällä voilla" (siemenöljyllä, jota paastonaikana nautitaan voin asemesta) saatiin elukka vihdoin pois. Mutta ukolta huononi kuulo siitä elinajaksi.
Ei ihmettä, että semmoisten kokemuksien jälkeen manausta pidetään tehokkaampana kuin uudenaikaisia rohtoja.
Suomenkin puolella elää vielä jos miten paljon taikoja, taikaluuloja ja "merkkejä", mutta niihin ei meidän puolella enää uskota samalla tavalla kuin rajantakaisessa Karjalassa. Meillä niitä enimmäkseen pidetään pilana ja kertoillaan ajan ratoksi, naurun aiheena. Vienan Karjalassa niistä vähemmän puhutaan, mutta niihin uskotaan enimmäkseen niin yleiseen, ettei epäilyksen aate näytä mieleenkään juolahtavan. Ne hiljaisuudessa hallitsevat rahvaan elämää, ja niiden tunteminen ehkä selittäisi vaeltajalle montakin pelästystä, toraa tai muuta mielenliikutusta, joka on hänen huomiotaan kiinnittänyt pirteissä ja ulkosalla, mutta jäänyt hänelle arvoitukseksi.
Ainoastaan vähäinen osa tästä perintötiedosta oli se, mitä me satuimme kuulemaan. Siitä varmaan paisuisi suuri kirja, jos kaikki saataisiin kokoon.