10. Vapaita hyppyharjoituksia.
Jokaista hyppäysliikettä, jolla ruumis saatetaan joko ylöspäin taikka eteenpäin jonkun mittamäärän, ruumiin ensinkään koskematta alla tahi välillä olevia esineitä, sanotaan vapaaksi hypyksi, vaikka näillä sanoilla voimistelusalissa tavallisesti tarkoitetaan sellaisia hyppyharjoituksia, jotka tehdään pingoitetun nuoran yli ponnistuslautaa käyttämällä (katso [kuv. 101]). Jos hyppäys on tehtävä alkuvauhdin perästä, niin ponnistus tehdään ainoastaan toisella jalalla (vuoroponnistus); kun taas hypätään paikalta ilman alkuvauhtia, niin ponnistetaan molemmilla jaloilla yht’aikaa (tasaponnistus). Maahan tullessa notkistetaan polvet suoraan kulmaan saakka, mutta kantapäät eivät saa koskea maahan. Laskuhyppäys on siis toimitettava pehmeästi ja kimmoavasti. Käsivarsia ei saa tahallaan eteenpäin heittää; ne kulkekoot eteenpäin ainoastaan sen verran, kuin ne itsestään liikkuvat, ruumiin äkisti pysähtyessä. Laskuhyppäyksen perästä noustaan heti tyynesti ja vakavasti perusasentoon.
Kuva 101.
Hyppyharjoituksia älköön harjoitettako, ennenkuin lapset tarpeeksi voivat hallita ruumiinsa liikkeitä. Ne tuskin saattavat kysymykseen tulla ensimmäisenä voimisteluvuotena. Voidaksensa saada vasta-alkavia määrätyllä jalalla ponnistamaan, voipi opettaja edeltäkäsin määrätä alkuvauhtiin kuuluvien askelten lukumäärän (mieluimmin kolme askelta). Ensimmäisinä vuosina käytetään hyppyharjoituksiin aina ponnistuslautaa, jonka väli nuorapuita yhdistävästä viivasta on oleva yhtäsuuri kuin nuoran korkeus maasta lukien. Jos hyppäyksellä tahdotaan päästä sekä korkealle että kauvas, on lauta siirrettävä edemmäksi. Puhdasta pituushyppäystä harjotettaessa kaikki välillä olevat esineet tavallisesti poistetaan. Tällaista hyppäystä harjoitetaan tavallisesti ulkona kentällä.
Harjaantuneemmat voimistelijat käyttäkööt silloin tällöin vaihtelevaisuuden vuoksi hyppyharjoituksiinsa kimmoavaista ponnistuslautaa eli notkulautaa, josta vieressä oleva kuva meille antaa käsityksen. Kansakoulussa on kuitenkin notkulauta pääasiallisesti käytettävä pukki- ja plinttihyppäyksiin, kun niitä ensin harjoitetaan.
Kuva 102.