VI. Otteluharjoituksia ja leikkejä.
Leikin merkitystä kasvatuksessa tuskin voidaan kyllin tärkeäksi arvostella. Leikki tarjoaa lapselle hetkeksi hiukan sitä iloisuutta, jonka ahkera lukeminen ja liiallinen alallaan oleminen sen pahemmin useinkin kuolettaa. Leikki vastustaa itsekkään ja itsepintaisen luonteen kehittymistä, sillä se pakoittaa lasta tahtoansa alistamaan yleisen tahdon alle sekä toimimaan yhteisen päämaalin, eikä yksityisen tarkoituksen hyväksi. Leikki herättää hyvää toveruutta, sillä ottelussa ja leikissä on jokainen pakoitettu vastoinkäynnissä ystäväänsä auttamaan sekä kumppaniinsa täydesti luottamaan. Leikki synnyttää itsensähillitsemistä, päättämiskykyä sekä tottumusta odottamattomien esteitten voittamiseen. Se antaa silmälle varmuutta, ruumiille notkeutta, liikkeille nopeutta. Sen vuoksi on kasvatuksessa leikille omistettava pysyvä merkitys. Mutta jos leikki saapi ottelun muodon, niin se aina on siten järjestettävä, ettei yksityinen henkilö saa voittajana esiintyä, vaan joukko on asetettava joukkoa vastaan, jos kohta taistelu poikkeustiloissa ratkaistaankin yksityisten kesken.
Miltei lukemattomasta määrästä leikkejä, joita eri ajoilla ja eri paikkakunnilla on harjoitettu ja yhä harjoitellaan, mainittakoon tässä ainoastaan pienempi lukumäärä, koska kirjan koko ei enempää myönnä.
Veto-ottelu osasto osastoa vastaan. Annetun käskyn jälkeen tartutaan pitkästä, kestävästä köydestä kiinni. Myöskin voipi kukin, köydestä lujasti kiinni pitäen, seisoa veto-asennossa valmiina alottamaan, milloin vaan käskysana lausutaan. Maahan piirretään noin 4 metrin päähän toisistaan kaksi rajaviivaa, ja köyden keskikohta, joka jollakin tavoin on näkyväksi tehtävä, sovitetaan mainittujen rajaviivojen keskivälille. Se osasto voiton saa, joka onnistuu saamaan köyden keskikohdan oman rajaviivansa sisäpuolelle.
Veto-ottelu mies miestä vastaan. Tartutaan sileästä kepistä tahi vastustajan käsistä (kädestä) kiinni. Edellisessä tapauksessa on kysymyksessä kepin kiinnipitäminen, jälkimmäisessä vastustajan mukaan laahaaminen.
Nelimiehinen veto-ottelu. Luokka jaetaan 4 osastoon ja permannolle piirretään neliö ynnä sen molemmat lävistäjät, joten 4 eri kolmiota syntyy. Neliön sivu noin 2 metrin pituinen. Mies jokaisesta osastosta asettuu kolmioonsa ja tarttuu kiinni renkaasta, joka on tehty esim. köydenpalasta. Kukin pyrkii nyt kolmiostaan ulos yli neliön sivun; lävistäjän ylitse ei kukaan saa astua. Se, joka saapi molemmat jalkansa viivan ulkopuolelle, hän on osastolleen hankkinut »pisteen», ja se osasto on voiton saanut, joka on onnistunut useimmat pisteet saamaan. Ensi kerralla jokainen vetää oikealla kädellään, sitten vasemmalla.
Veto-ottelu istualta. Kaksi yhtäsuurta osastoa asettuu lattialle istumaan, mies miestä vastaan, jalkapohjat vastatusten. Kukin tarttuu kiinni pitkästä tangosta, jonka kaksi kumppania pitää paikallaan keskisuunnan kohdalla. Komentosanan annettua alkaa vetäminen, ja se osasto voittaa, joka saapi vastustajansa lattiasta nousemaan.
Sysäysottelu osasto osastoa vastaan. Pitkästä tangosta on pidettävä kiinni aliotteella, käsi kummallakin puolella, ja sillä tavoin, että tanko on kainalossa ja rintaa vasten painettuna. Vahvin mies asetetaan vastustajia lähimmäksi ja painavin mies pitämään tangon toista päätä alaspainettuna.
Sysäysottelu mies miestä vastaan. Käytettäköön yhtä tahi kahta sauvaa, niin ne ovat aina pidettävät kainaloissa sillä tavoin, että sauvan toinen pää ulottuu hieman kainalon ulkopuolelle. Sauvatta sysäysottelu toimitetaan siten, että, kädet vastustajan olkapäille asetettuina, lykätään toinen toista taaksepäin.
Linnan puolustus. Piirretään ympyrä metrin pituisella säteellä. Linnan puolustaja seisoo kehän sisäpuolella pitäen sauvaa käsissään, ja vihollinen, joka myöskin tarttuu sauvasta kiinni, koettaa vetämällä ja sysäämällä saada puolustajan ympyrän ulkopuolelle.
Painiottelu. Koska vapaa painiminen kovalla kentällä tahi permannolla aina voi käydä vaaralliseksi, niin voimistelussa painiottelu on harjoitettava siten, että toinen ei koeta toista kaataa, vaan kantaa jonkun välin esim. 3-4 metrin päähän.
Jalkapaini seljällään. Kilpailijat asettuvat seljälleen makaamaan, sivu sivua vasten, hartijat likitysten, päät vastakkaisiin suuntiin. Kädet poispäin käännettyinä ja voimakkaasti taaksepäin taivutettuina asetetaan maahan kummallekin puolelle päätä tukeeksi. Merkin annettua nostetaan samanpuoliset, lähinnä toisiaan olevat sääret pystyyn, jonka jälkeen ne nopeasti koukistuvat toinen toisensa ympäri, ja sitten koetetaan äkillisellä nykäyksellä saada vastustaja menemään kuperkeikkaa taaksepäin.
Hyppyottelu. Kädet ristiin rinnalle vietyinä ja toinen jalka taaksepäin nostettuna hypätään eteenpäin ja koetaan työntämällä toista hartijoihin tahi käsivarsiin (mutta ei rintaan eikä kaulaan) saada häntä jalkansa lattiaan laskemaan. Notkeus ja vikkelyys ovat tässä leikissä vallan välttämättömiä ominaisuuksia.
Punnerrusottelu („Virran taistelu“). Kaksi lukumääräänsä ja voimiinsa nähden samanlaista osastoa asettuu punnerruspuun tahi jonkun pitkän penkin kumpaankin päähän. Mies kummastakin osastosta astuu penkille ja lähestyy vihollistaan. Vastustajat lyövät toisiaan kämmenellä hartijoihin tahi käsivarsiin ja koettavat sillä tavoin saada toinen toisensa alas heitetyksi. Sormet ovat pidettävät suljettuina ja täydesti ojennettuina. Sillä tavalla vältetään kiinni ottamista ja siis myöskin vaatteitten repimistä. Se, joka toisen voittaa, jääpi penkille seisomaan uutta vastustajaa odottamaan, ja se osasto voiton saa, joka onnistuu heittämään »jokeen» vastapuolueen kaikki miehet.
Rivivänkä. Kaksi samanarvoista rintamariviä asetetaan toinen toistansa vastaan. Ensin samassa rivissä olevat miehet tarttuvat lujasti toistensa käsistä kiinni ja sitten rivit levollisesti ja hitaasti astuvat eteenpäin jotakuta maalia kohti vieden vastustajat mukaansa.
Tätä otteluleikkiä voipi sitenkin suorittaa, että rivit astuvat taaksepäin. Leikki on silmänräpäyksessä lopetettava, jos opettaja huutaa »seis».
Torneeraus. Kaksi poikaa asettuu vahvojen kumppanien hartijoille istumaan, jonka jälkeen ratsastajat lähestyvät toisiaan, tarttuvat toisiinsa kiinni ja koettavat heittää toinen toisensa maahan.
Mies se, joka paikkansa pitää. On ensin piirrettävä suuri ympyrä, ja sen sisäpuolelle kokoontuvat sitten kaikki, sekä ystävät että viholliset. Taistelijat koettavat jokaisella luvallisella tavalla saada toisiaan kehän ulkopuolelle. Ensin viholliset, sitten ystävätkin! Se osasto voittaa, johon viimeinen piiriin jäävä mies kuuluu.
Loikkauskilpailu. Tässä leikissä koetetaan jostakin maalista päästä toiseen niin pienellä askelmäärällä kuin mahdollista. Joka askel on siis otettava hyppäyksen muotoisesti. Kilpailun ratkaisua varten valitaan kummastakin osastosta loppukilpailuun se, joka on parhaimmaksi huomattu. Myöskin kilpailevien joukkojen huonoimmat miehet voivat loppukilpailun ratkaista, mutta siinä tapauksessa ne ovat vastapuolueen valittavat.
Siamesiset kaksoiset. Kaksi miestä kummastakin osastosta asetetaan jonkun maalin kohdalle vierekkäin parina seisomaan; sitten ne laskevat toisen kätensä kumppanin hartijoille ja nostavat taaksepäin sen jalan, joka on kumppanin säären vieressä. Köydellä, josta vapailla käsillä kiinni pidetään ja joka kulkee olkapäitten yli, pidetään nostetut jalat ylhäällä. Nyt on kilpaa hypättävä toista maalia kohti, ja se pari, joka ensiksi perille pääsee, on osastolleen hankkinut »pisteen».
Junaleikki. Oppilaat asetetaan joko peräkkäisriviin tahi toinen toisensa taakse ympyränmuotoiseksi kehäksi. Kukin laskee esim. oikean kätensä edessä olevan hartijalle. Annetun käskyn jälkeen jokainen nostaa vasemman jalkansa taaksepäin ja samassa hän ottaa edessä olevan miehen jalasta kiinni, jonka jälkeen juna lähtee liikkeelle.
Ken satulaan pääsee? Kaksi kilpailijaa asettuu eri puolelle plinttiä (jos »hevonen» löytyy, sitä paremmin), ja yht’aikaa kumpikin koettaa päästä ratsasistuntaan telineelle sen keskikohdalle. Samassa kun kukin itse pyrkii istumaan, täytyy hänen voimiensa takaa estää toista telineelle pääsemästä.
Myllyleikki. Asetetaan kaksi plinttiä perätysten ja kummankin eteen (keskipaikan kohdalle) astuu kilpailija sillä tavoin seisomaan, että hän katsoo vastakkaiseen suuntaan kumppaniinsa nähden. Hyppäyksillä sivuttain tahi aitahyppäyksillä ajavat kilpailijat toisiansa takaa ja se, joka onnistuu kämmenellään lyömään toista sopivaan paikkaan, on voittajaksi päässyt. Hypätessä älköön sääriä heitettäkö takaa-ajavaa miestä kohti.
Hattuleikki. Kahden päämaalin välille, etäisyydelle ⅓ toisesta ja ⅔ toisesta maalista, asetetaan pukki eli tuoli, jolle pannaan hattu tahi lakki. Se osasto, mikä on likempänä olevalla maalilla, lähettää miehen hattua päähänsä panemaan. Jos hän pääsee takaisin maaliinsa ennenkuin vastapuolueen lähettämä mies nenäliinallaan häntä ehtii lyödä hartijoille, niin hänen puolueensa on voittanut »pisteen»; muuten on lyöjän puolue sen saanut. Kun kaikki ovat juosseet, niin osastot vaihtavat paikkaa ja leikki uudistetaan. Lopussa lasketaan pisteet.
Kiertoretki. Kaikki irtonaiset voimistelutelineet asetetaan kiinteitten telineitten väliin sillä tavoin, että niitä pitkin ja niitä myöten voi maahan astumatta päästä salin ympäri matkustamaan. Kaikki yht’aikaa matkustamaan. Ken viiden minuutin perästä on useimpien ohi mennyt, hän voiton saanut on.
Kultatuolilla kantaminen. Rivi jaetaan kolmeen. Toiset ja kolmannet ottavat ensin oikealla kädellään vasemmasta ranteestaan ja sitten vasemmalla kädellään kumppanin oikeasta ranteesta kiinni. Ensimmäiset astuvat »kultatuolille» istumaan. Laulaen kantavat toiset ja kolmannet kumppaniaan kerran salin ympäri. Vaihto.
Uiminen. Rintamarivi jaetaan kahteen, jonka jälkeen toiset astuvat kaksi askelta eteenpäin ja kääntyvät täydesti vasempaan. Kaikki vievät nyt kätensä ristiin, astuvat lyhyen askeleen eteenpäin ja tarttuvat vastassa olevien kumppanien käsistä kiinni, joten jatkuva ketju muodostuu. Joku oppilas asettuu ketjun toiseen päähän ja heittäytyy kumppanien käsivarsille makaamaan, sormet ristissä ja kädet eteenpäin ojennettuina. Häntä heittävät nyt muut tahdissa eteenpäin, kunnes hän tulee »joen» suuhun, jossa opettaja on häntä vastaan ottamassa.
Rajasota. Liidulla vedetyn viivan kummallekin puolelle asettuu osasto. Koetetaan äkillisillä otteilla ja nykäyksillä vetää joku vastapuolelta rajan ylitse. Tätä tarkoitusta varten pitää kukin toisen käsivartensa eteenpäin kurotettuna. Se, jonka jalka astuu toiselle puolelle viivaa, on vastaisen puolueen mies.
Pukkisilla olo. Rintamarivi jaetaan kolmeen. Kakkoset astuvat kolme askelta eteenpäin ja asettuvat pukeiksi (toinen polvi eteenpäin, molemmat kädet polvelle ja pää alaspäin). Ykköset 4 askelta eteenpäin ja täyskäännös vasempaan, kolmoset askel oikeaan. Kolmoset hyppäävät pukin yli, ykköset ottavat niitä vastaan. Uudestaan 2-3 kertaa. Sitten ykköset ja kolmoset vaihtavat paikkaa ja ykköset hyppäävät. Sen jälkeen ykköset ja kakkoset vaihtavat paikkaa ja kakkoset hyppäävät, j. n. e.
Hyppivä kehä. Oppilaat muodostavat kehän ympäri opettajaansa, joka lattiaa pitkin pyörittää köyttä, minkä yli oppilaitten tulee hypätä. Köysi, joka tasaisella vauhdilla on pyöritettävä, on toisessa päässään varustettu solmulla tahi pienellä painolla. Se, jonka jalkoihin köysi koskee, astuu kehän sisään köyttä pyörittämään.
Lyöntileikki. Osanottajat asettuvat ympyränmuotoiseen kehään. Yksi heistä astuu kehän ulkopuolella ja ohimennessään lyöpi hän kämmenellään jotakuta kumppania hartijalle. Lyöjä ja lyöty juoksevat nyt vastakkaisiin suuntiin kilpaa piirin ympäri ja se, joka ensiksi aukkopaikkaan ehtii, hän saapi jäädä siihen seisomaan. Toinen menee muita lyömään. Se, joka lyöpi, juoskoon toista vastaantullessaan ulkotietä.
Lyö kolmatta! Asetutaan suureen piiriin parittain toinen toisen taakse seisomaan. Joku tulee »jöröjussiksi» ja hänen kumppaninsa menee jonkun parin eteen seisomaan, joten siinä siis syntyy 3-miehinen peräkkäisrivi. »Jöröjussi», jonka aina tulee pysyä piirin ulkopuolella, koettaa nyt kämmenellään saada 3-miehisen perimmäistä jäsentä lyödyksi. Kun tämä huomaa vaarassa olevansa, juoksee hän piirin sisäpuolelle ja asettuu jonkun parin eteen seisomaan. Viimemainitun parin viimeinen mies on nyt vaarassa. Jos »jöröjussi» saa tätä miestä lyödyksi, niin saapi hän mennä piiriin jonkun parin eteen seisomaan, ja lyöty mies tulee »jöröjussiksi».
Repo vainuu. Asetutaan piiriksi, kasvot sisäänpäin, kädet selän takana. Repo, joka kädessään kantaa kovaksi kierrettyä nenäliinaa, kävelee piirin takapuolella ja lyöpi sitä selkään, joka taaksensa katsoo. Laskettuaan nenäliinan jonkun käteen, astuu repo levollisesti eteenpäin ja hieman poispäin piiristä. Se, joka liinan on käteensä saanut, alkaa sillä parin sekunnin perästä pieksemään oikealla puolella olevaa kumppaniaan, joka pakenee ympäri piirin päästäksensä takaisin paikalleen, jolloin lyöjä häntä ei enää saa koskea. Lyöjä on nyt repona ja vanha repo astuu piiriin.
Koira ja jänis. Leikkijät asettuvat suljettuun piiriin toisiaan lujasti käsistä kiinni pitäen. Jänis on piirin sisäpuolella, koira sen ulkopuolella. Rivi on jänikselle aina avattava, mutta koiralle suljettava. Vilkkaammaksi ja hauskemmaksi tulee leikki, jos kaksi koiraa ajaa samaa jänistä takaa. Molemmat koirat ovat silloin narrattavat joko piirin sisään tahi sen ulkopuolelle. Kun jänis kiinni joutuu, valitaan uusi jänis ja uusia koiria.
Viikon Matti. Asetutaan kuten edellisessä, mutta kädet pidetään eteenpäin nostettuina. Joku menee piiriin ja koettaa saada jonkun kumppanin kättä ylhäältäpäin lyödyksi, jolloin hän pääsee takaisin piiriin ja lyöty mies astuu sisään. Ken piirin sisäpuolella on lyömässä jonkun vissin ajan esim. 3 minuutin perästä, hän joutuu »Viikon Matiksi».
Yö ja päivä. Kaksi samanlukuista joukkoa, toinen »yö-lahko», toinen »päivä-lahko», asettuvat toisiansa vastaan seisomaan. Opettaja seisoo keskellä ja pitää kädessään paperilapun, jonka toinen puoli on musta, toinen valkoinen. Hän heittää lapun ylös ja antaa sen pudota lattiaan. Jos paperin esim. valkoinen puoli tulee olemaan ylöspäin, niin »päivä-lahko» nopeasti juoksee takaisin maaliinsa. Toisen osaston jäsenet ajavat edellisiä takaa ja koettavat keveillä lyönneillä saada pakenevista niin monta kuin mahdollista vangituksi.
Vankileikki. Osanottajat asettuvat suureen piiriin pitäen toisiaan käsistä kiinni. Yksi tahi pari vankia on piirissä. Nämä koettavat vankeudestaan päästä vapaiksi, mutta he eivät saa väkivaltaa käyttää. Siellä täällä on joku »portti» auki (kädet pidetään ylöspäin nostettuina) tahi »muuri» rikki (kädet lasketaan irti), mutta kun vanki lähestyy karatakseen pois, niin portti suljetaan ja muuri paikataan. Vanki saa hypätä piirittävien kumppanien käsivarsien yli, ja hän on vapaa, jos hän saa edes toisen jalkansa »muurin» ulkopuolelle. Se, jonka oikealta puolelta vanki karkaamaan pääsee, tulee itse vangiksi.
Kalat verkossa. Kuten edellinen, mutta »kala» saa käyttää väkivaltaa ja piiri pidetään suljettuna.
Paikan vaihto. Suuressa hajoitetussa piirissä on jokaisella, paitse yhdellä, oma merkitty paikkansa. Tuon tuostakin jotkut vaihtavat paikkaa, ja silloin saapi se, joka paikatta on, itselleen anastaa vapaaksi joutuneen paikan, jos hän vaan ehtii.
Haukka ja kyyhkynen. Joku on haukkana, muut ovat kyyhkysiä, jotka koettavat kukin maalistaan päästä toiseen. Se, jonka haukka saa lyödyksi, joutuu vangiksi, ja leikkiä jatketaan kunnes puoli määrää kyyhkysiä on kiinni otettu.
Naatta. Leikkikentäksi valitaan joku suuri, mutta samassa rajoitettu ala, esim. piha. Leikin alussa määrätään arvanheitolla tahi muulla tavalla, kuka ensiksi Naataksi rupeaa. Tämä ajaa nyt toisia takaa ja koettaa lyönnillä (kolmella lyönnillä) jonkun kumppanin hartijoille päästä arvostaan vapaaksi.
Kettu ja hanhi. Osanottajat (joita ei saa olla rajaton määrä, korkeintaan 12) asettuvat peräkkäisriviin vankimman ja suurimman kumppaninsa taakse, joka silloin on hanhi-isä (-äiti). Kukin laskee kätensä edessäolevan olkapäille. Notkein ja vikkelin oppilas valitaan ketuksi ja tämä asettuu hanhi-isän eteen, joka suojellakseen poikiaan levittää siipensä (käsivartensa). Kettu koettaa äkkinäisillä hyppäyksillä sivullepäin päästä hanhen sivutse jonkun pojan kimppuun, mutta kettu ei käytä väkivaltaa, sillä hän pelkää hanhi-isän suuria siipiä. Sitä myöten kuin kettu liikkuu, juoksevat hanhen pojat sivullepäin yhä pysyäkseen isänsä (äitinsä) suojassa.
Karhu ulos! Karhu makaa pesässään (esim. salin jossakin nurkassa), jonka läheisyydessä osanottajat kiertelevät huutaen: »karhu ulos»! Tämä hyökkää pesästään ja koettaa ristissä käsin jotakuta lyödä. »Poltettu» silloin myöskin karhuksi joutuu, jonka jälkeen molemmat karhut menevät pesäänsä. Leikkiä uudistetaan, mutta kun karhut nyt tulevat pesästään ulos, niin ne pitävät toisiaan käsistä kiinni ja saavat lyödä ainoastaan vapailla käsillään. Kuta useampia karhuja löytyy, sitä vaikeammaksi käy »polttaminen», koska ainoastaan äärimmäiset karhut lyödä saavat. Leikkiä jatketaan, kunnes osanottajien puoli lukumäärää on karhuiksi joutunut.
Sokkoleikki. Silmät peitettyinä koettaa sokko saada kiinni jonkun kumppanistaan, jotka huutavat »polttaa, polttaa» silloin, kun sokko lähestyy sellaista paikkaa, missä hän voi loukkaantua tahi jota hän saattaa vahingoittaa.
Sokko sokkoa ajaa. Osanottajat sulkevat suuren piirin kahden sokon ympäri. Sokoista on toinen mestari, toinen oppipoika. Mestari pitää kädessään nenäliinan, jolla hän aikoo oppipoikaansa piestä. Sen vuoksi hän huutaa: »Jaakko, missäs olet?» »Täällä!» vastaa Jaakko, mutta luikahtaa samassa sivullepäin, ett’ei mestarin ruoska häntä osuisi. Kun Jaakko vihdoin joutuu kiinni ja saa tarpeellisen selkäsaunan, valitsevat molemmat, sekä mestari että oppipoika jälkeläisensä.
Leskisillä olo (ulos uunista). Asetutaan parittain peräkkäisriviin seisomaan. Leskimies seisoo ensimmäisen parin edessä, selin muihin päin, ja huutaa: »ulos uunista» tahi »viimeinen pari ulos»! Viimeiset juoksevat silloin eteenpäin, yksi kummaltakin puolelta, ja koettavat saada toinen toisensa kiinni ennenkuin leskimies toista tai toista ehtii lyödä. Mutta jos mainittu mies saa toista lyödyksi, niin toinen joutuu leskimieheksi ja leikkiä jatketaan. Pari, joka on juossut, asettuu aina muitten eteen seisomaan.
Kehäpallo. Kehä on jotakuinkin supistettu, kuitenkin aukkoja osanottajien välillä. Pallonajaja seisoo piirin sisäpuolella ja koettaa jostakin aukosta potkaista ulos pallonsa, jonka tulee olla gummista ja mahdollisuuden mukaan suuri. Se jonka oikealta puolelta pallo lentää tahi pyörii ulos, tulee pallonajajaksi.
Rajapallo. On piirrettävä kaksi ulkorajaa noin 100 askeleen päähän toisistaan ja keskellä olevan sisärajan kummallekin puolelle asettuu osasto, jonka tietysti tulee olla yhtä lukuisa kuin vastapuoluekin. Tehtävänä on saada pallo heitetyksi tahi potkaistuksi ulkopuolelle vastapuolueen ulkorajaa. Se, jonka käsi ensiksi koskettaa lentävää palloa, hän sitä heittäköön, jos kohta toinen sen saakin käsiinsä. Pallo on aina siitä paikasta heitettävä, missä se käsiin saatiin. Jos joku lyyryn saapi, on hän oikeutettu hyppäämään kolme askelta toisen puolueen ulkorajaa kohti ja vasta sitten heittämään. Käytettävä pallo on tässäkin leikissä oleva hyvin suuri.