DANIEL HJORT.
Niin, kiellä multa helmas', äiti, kiellä,
Niin kauan kuin tää nimi mull' on vielä,
Niin kauan kuin mull' on tää pukukin,
Mi silkistä on tehty Flemingin,
Niin kauan kuin sen vallan virkaa teen,
Mi kansan syöksi nälkään, orjuuteen, —
Niin, äiti poikaas' älä katsokaan,
Niin kauan kuin hän pilkkaa sukuaan,
Siks' kun kaikk' entis-olot riistävi
Hän muististaan, siks hyväst', hyvästi! (lähtee).
Neljäs kohtaus.
KATRI (yksin).
Hän lähtee! Mitä sanoin? tein? Mun voiman',
Voimani raukee.
(Hapuilee hirsipuuta ja syleilee sitä vainoksen tavalla).
Tuolla käy hän, poikan' oi!
Kas, kiharoihin mustiin loistaa tähdet,
Ja muoto kasvaa korkeaks kuin yö,
Oi armas, elämäni, aurinkoni,
Syliini palaa!…… Hän ei kuule enää!
(Vaipuu tainnoksiin mestauslavalle).