VÄLIKUVAUS.
(PIISPA EERIKKI SOROLAISEN lukuhuone).
Viides kohtaus.
EERIKKI EERIKINPOIKA (istuu ja kirjoittaa. Raamattu ja muutamia muita kirjoja pöydällä).
ARVID STÅLARM (astuu sisään).
STÅLARM.
Hyv' iltaa, herra piispa! Häiritsenkö?
PIISPA.
Ei, ette ensinkään. Tää työt' on, jota
Ma jatkaa saatan milloin tahansa.
Suloista taivaan oppia ma tässä
Selitän kansalle; ja kunhan vaan
Mun sydämessän' asuu Herran rauha,
Ei mailman riidat häiritä mua voi.
STÅLARM.
Työt' oivaa, hyödyllistä! Minusta
Tok' ette oikein tee, kun vetäytte
Pois valtakunnan asioista, joissa
On älyt, voimat tarpeen nyt, jos koskaan.
PIISPA.
Jok' ihmisell' on toimens' elämässä.
Niin mullakin, ja siitä Luojaa kiitän.
Jos sallitte, niin lopetan sen lauseen,
Jok' äsken, tullessanne, kesken jäi.
STÅLARM (piispan kirjoittaessa).
Te vasta kenraal' ootte, herra piispa.
Valkoinen pärmä tuo on sotakenttä,
Joss' esiin teidän käskystänne marssii
Pien', uhkahurskas, musta sotajoukko.
On läkkipullo leirinä, ja sielu
Se rahapaja, josta runsaan palkan
Saa kullass' uskollinen miehistönne.
Niin leikitten kuin lapset leluillaan,
Ja ette lainkaan kysy kuink' on laita
Hävinneen suuren valtatalouden.
Mut sanokaapa, kenraali, ken on
Tuo vihamies, jok' antaa huolta teille,
Min että mitään muuta ette huomaa?
PIISPA (asettaen syrjään pärmäpaperin).
Pimeys, pahuus, itsekkäisyys on se,
Joss' ihmislapset haparoi; ja nuo
Kun kerran sortuu, silloin, sodanpäämies,
On enemmän nuo mustetilkat tehneet,
Kuin miekkain vuodattamat verivirrat.
STÅLARM.
Te vanha houkko! Aian ohi lentää
Näin tahdotten te, kunnes koston siipi
Sivaltaa teidät arvaamatta maahan.
PIISPA.
Mit' aattelette? Mitä vaaraa mulla?
STÅLARM.
Olette hurskas, jalo mies. Te ette,
Kuin moni papeist', ole koittaneet
Yllyttää kansaa kuningasta vastaan,
Päin vastoin rauhaan sitä kehoittaneet,
Kun vaan sen voitte. Teidän toimestanne
On kaikiss' aian vaiheiss' Suomen kirkko
Niin tyynnä, arvokkaana ollut. Ketään
Siis valtakunnan papistost' ei pidä
Niin kunniassa kuningas, ja ketään
Niin herttua ei vihaa kuin juur teitä.
PIISPA.
Niin, paha kyllä! Jälkimäisen tiedän.
STÅLARM.
No, kuulleet olette kai myös sen huhun,
Mi laumannekin säikyttänyt on,
Ja kadut, torit niillä täyttänyt?
PIISPA.
Tuon huhunko, mi taasen käy, ett' tuloss'
On tänne herttua? No, mitä sitten?
STÅLARM.
Vai niin! — Ma tulin teille turvapaikkaa
Tarjoomaan linnassa.
PIISPA.
Mä kiitän, mutta
Sit' en kai tarvitse. Mun linnan' on
Tää huone, turvattomuus aseeni.
STÅLARM.
Siis yksin jäädä tahdotte?
PIISPA.
En yksin;
Mull' uskon' on ja seurakuntani.
Min' olen kirkon mies. En riitojanne
Mä ymmärrä. Mun tehtäväni on
Vaan kirkostamme torjua niin hyvin
Ne vaarat, joilla harha-oppineen
Sit' uhkaa Sigismund, kuin nekin keinot,
Joill' aikoo vallan-ahnas herttuamme
Sit' astinlaudaksensa käyttää Ruotsin
Kuningas-istuimelle. Näätten siis,
Ma herttuata peljätä en huoli,
Jos hän mua pelkääkin, kun väärin tekee.
Ma Sigismundin suosiot' en etsi,
Jos hän sen tarjookin, kun oikein teen.
"Äl' usko valtoihin" on lauseeni,
Sä Herran ääntä tunnossasi seuraa!
STÅLARM (nousten seisaalle).
Kuin sitten sanoopi se tunnon ääni?
PIISPA.
Te, Stålarm, ette sitä kuulla siedä.
STÅLARM.
Tok' anna kuulla, hyväll' olen päällä.
PIISPA.
No, jos niin tahdotte! Kuin veljen veri
Maan alta Kainille huus kostoa,
Niin kansan veri huutaa teille myös.
Min' olen itse halvan kansan laps,
Sen kanssa kärsin, lohdutin, kun taisin;
Mut jos vois linnan vankiluolat haastaa,
Maan sadat hirsipuut jos kielin lausuis,
Niin kauheita ne kertois siitä, kuinka
Te herrat täällä harjoitatte valtaa; —
Viel' onko halu kuulla tunnon ääntä?
STÅLARM.
Jo riittää, herra piispa! Mun ei syy.
Klaus Fleming joskus liian kovaks' yltyi,
Ja voishan paljon olla tekemättä.
Mut näinkin ollen, yhtä unhoitatte,
Kun kovin kohdeltiin, niin rangaistiin,
Kun rangaistiin, niin rangaistihin rikos,
Jos teist' ei hurja kapina lie hyvää.
Ha! ha! vai tuo se tunnon ääni? Vastaan:
Ken leikkiin rupee, leikin kärsiköön.
(Tykin laukauksia kuuluu kaukaa).
Vait! mitä kuulen? Linnass' ammutaan.
Kuudes kohtaus.
EDELLISET. OLAVI KLAUNPOIKA (sotaan varustettuna).
OLAVI KLAUNPOIKA.
Pois linnaan riennä, Stålarm! Mentyäs
Tul' lentotieto Kastelholmasta,
Se valloitettu on ja ystävämme
Salomon Ille, vouti, vangiks tehty.
Ja tuskin tointui viestintuoja, kun jo
Merestä laivat nousi.
STÅLARM.
Herttua onko
Laivalla itse?
OLAVI KLAUNPOIKA.
Joukkoineen hän käynyt
On maalle Helsingissä. Häntä vastaan
Nyt viemään sotajoukkoamme riennän.
Voi hyvin, jos ei tavata, ja puista
Mun puolestani kättä Juhanin.
(Olavi Klaunpoika lähtee).
STÅLARM.
Hyvästi, herra piispa, kiire kutsuu.
(Stålarm lähtee).
Seitsemäs kohtaus.
PIISPA EERIKKI SOROLAINEN (järjestäen papereitansa).
Ken leikkiin rupee, leikin kärsiköön,
Ken miekkaan tarttuu, miekan kautta kaatuu;
Kaikk' ohjatkohon Luoja! — Mihin jäinkään?
(Rupee kirjoittamaan).