DANIEL HJORT.
Mut kadotukseen kanssani vien teidät.
Kahdestoista kohtaus.
EDELLISET. SIGRID.
SIGRID.
Se valhe, ilkeä on valhe, meille
Ladottu turmioksi. Hän, hän ei
Sit' ole tehnyt.
JUHANI FLEMING (kylmästi).
Sinä, Sigrid, täällä?
Mit' etsit?
SIGRID.
Varmuutta ja kuolemaa.
JUHANI FLEMING.
Näin raukka, nimes häpäiset ja kuntos
Ja isäs! Peitä rikollinen tuntos!
SIGRID.
Mit' isä, nimi, kaikk' on häntä vastaan.
Eläissä väärin, kuoloss' ainakin
Vapaasti, suoraan kerran sykkii rinta!
Sua, Daniel Hjort, ma muinoin rakastin;
Työt' ethän tehnyt tuota hirmuisinta?
Niin ethän? vastaa! — Vaiti olet… vaiti?…