DANIEL HJORT.
Mua? Ethän vainen!
Sit' aikaa muistaa vaan, mi vihdoin koittaa
Ja kansaa, joka vapauden voittaa! —
Pahaako — mulle? Ei! Mua kutsuu maine,
Ja valmis olen sitä nauttimaan.
OLAVI KLAUNPOIKA (käsi miekan kahvassa).
Kun täys' on vilja, niin se leikataan.
DANIEL HJORT (Katrille).
Ma toimiin ryhdyn uljaan', uhkamiellä.
Viel' en mä murru. Voimaa mull' on vielä.
Ja pääni minä pidän pystyssä!
OLAVI KLAUNPOIKA (lävistää Daniel Hjortin sydämen, niin että tämä kaatuu).
Tuoss' — oikean saat palkkas, pettäjä!