DANIEL HJORT.
Ah! Hän se on! (äänettömyyttä). Noin kävikö sun sitten! (hurjasti) Pois! kuolleet viekää maille kuollehitten!
(Kantajat vievät pois paarit).
DANIEL HJORT (äidilleen).
Nyt, äiti, onnellinen ollos taas!
Kaikk' katkeruus nyt poista rinnastas,
Kaikk' entisaikain synkät muistot poista!
Kas herttuaa! Kas, päivä kirkas loistaa!
Nyt kosto, viha, vaiva, kaikk' on mennyt!
Nyt uudestaan sun tähtes elää saan.
Mit' ollut on, se saata unheesen nyt.
Työt jalot mielessäni hehkuu vaan.
KATRI (keskeyttäen).
Sua pahoitinko?