DANIEL HJORT.
Äiti!
Nyt rintaas minut paina, peitä pääni,
Ett' ei mua kukaan nää, se povees peitä,
Ja lemmi mua, lemmi!
EBBA FLEMING.
Hän — tuon poika!
Se tott' on siis. Jos vanhurskas on taivas,
Miks minuun vaan sen kosto lankee!
(Hälinää ja liikettä kansan joukossa).
Neljästoista kohtaus.
EDELLISET. KANTAJIA (kantaen paaria, joilla Sigrid Stålarm makaa valkoiseen hameesen puettuna, kultakoruja otsalla; meriheiniä on hameesen istunut ja takertunut kiharoihin). OLAVI KLAUNPOIKA (astuu kansan joukkoon).
YKSI KANTAJISTA (sisään astuessaan).
Tilaa!
HERTTUA.
Uponnut tyttö!
SCHEEL.
Tytär Stålarmin!