VÄLIKUVAUS.
(Amiraali Soheelin päämaja vastapäätä Turun linnaa. Oikealla kädellä edustan puolella asuinhuone. Ilta. Kuutamoa).
Yhdeksäs kohtaus.
KAKSI herttuan SOTAMIESTÄ (käyden asuinhuoneen edustalla).
1:N SOTAMIES.
No, puhu nyt jotakin.
2:N SOTAMIES.
Minä ajattelen.
1:N SOTAMIES.
Mitä sitten ajattelet?
2:N SOTAMIES.
Ajattelen laulua.
1:N SOTAMIES.
Ja minä ajattelen linnaa … se haraa vastaan kuin kilpikonna. Tiedätkö, mikä kilpikonna on, hä? — Se on eräs kapakalan laji, näetkös, joilla on läpitunkematon kuori, ja niitä täytyy hiilillä paistaa, ennenkuin siitä lähtevät. Toivon että herttua pian tulis tänne, niin saisimme lämmittää heitä sekä maan että meren puolelta.
2:N SOTAMIES.
Miltähän siellä sisällä näyttänee? Suomalaiset osaavat noitua, näetkös.
1:N SOTAMIES.
Käyttäkööt mitä keinoja tahansa, ilman kansan rakkautta eivät seiso lujassa herrat. Huuh! kun kerran raju-ilma hyökäisee, niin tuossa he makaavat kuin myrskyn kaatama metsä.
2:N SOTAMIES.
Haluttaispa tietää miten kotonamme on laita, tuolla laaksossa jokien tuolla puolla.
1:N SOTAMIES.
Rustholliasiko nyt taas ajattelet? Kiitos Jumalan, että vaan olen talonpojan renki, eikä muuta miehellä kuin palkka, korpraalius, tyttö ja vapaus.
2:N SOTAMIES.
Nyt on elon aika parhaillaan. Tahdotko kuulla lauluani?
1:N SOTAMIES.
No, laulahan sitten, mutta reipas se olla pitää!
Kymmenes kohtaus.