VIIDESTOISTA LUKU
Paljastuksia
Iltalehtien viimeksi ilmestyviä painoksia oli juuri alettu myydä, kun Hetherwick ja Matherfield saapuivat Victoria-asemalle. Matherfield sieppasi yhden sanomalehden; hetkistä myöhemmin hän työnsi sen Hetherwickin eteen, osoittaen isoilla, mustilla kirjaimilla painettua otsaketta. "Hyvä Jumala!" hän huudahti. "Katsokaahan tuota!" Hetherwick katsoi ja jäi lukiessaan töllistelemään suu auki hämmästyksestä.
ROBERT HANNAFORDIN MURHA. VIIDENTUHANNEN PUNNAN PALKINTO.
Hetherwick kääntyi kumppaniinsa päin; hänen ilmeensä oli samalla kertaa sekä kysyvä että ällistynyt.
"Otaksuttavasti — ei, varmasti — juuri tähän Penteney viittasi käskiessään Baseverien silmäilemään sanomalehtiä!" hän päätteli. "Se tapahtui eilen; tuon on täytynyt olla myöskin eileniltaisissa ja tämänaamuisissa lehdissä. Minä en ole nähnyt kumpiakaan."
"Vartokaas!" kehoitti Matherfield. Hän riensi takaisin kirjamyymälälle ja palasi syli täynnä sanomalehtiä, käännellen ylimmäistä tullessaan. "Se on tässä — ja tässä!" hän jatkoi. "Mennään johonkin rauhalliseen nurkkaukseen ja luetaan se läpi tarkasti!"
"Tulkaa sitten odotussaliin!" sanoi Hetherwick. "Omituista!" hän mutisi heidän astellessaan sinne. "Kukapa lupaisi palkkion — ja lisäksi sellaisen! — jollei juttu koskisi häneen läheisesti?"
"Mistä tiedämme, ketä se ei koske?" huudahti Matherfield. "Jotakuta se ilmeisesti koskee! Jotakuta sellaista, joka kykenee lupaamaan viisituhatta puntaa eikä sitä paitsi pelkää suunnattomia ilmoituskuluja. Katsokaahan tuota — ja tuota — ja tuota!" jatkoi hän, käännellen hätäisesti ostamiaan sanomalehtiä. "Se on kaikissa Lontoon lehdissä!"
"Luetaan se tarkkaavasti", virkkoi Hetherwick. Hän levitti yhden sanomalehdistä odotussalin pöydälle ja luki hymisten ilmoituksen sanasta sanaan Matherfieldin kurkistaessa hänen olkansa ylitse. "Perin salaperäistä!" tuumi hän lopuksi. "Mitähän se merkitsee?"
Mutta Matherfield luki parhaillaan ilmoitusta toistamiseen.
Koska Robert Hannaford, entinen poliisimestari Sellithwaitesta Yorkshirestä, kuoli äkkiä maanalaisen rautatien junassa lähellä Charing Crossin (Thamesin rantatien) asemaa noin kello 1.15 ap. viime maaliskuun 19 p:nä ja lääkärintarkastuksessa on ilmennyt, että hänet oli myrkytetty, ja koska on aihetta luulla, että hänelle oli myrkyn antanut joku tai jotkut henkilöt aikeessa murhata hänet, niin ilmoitetaan täten, että yllämainittu summa, viisituhatta puntaa, maksetaan sille, joka ensimmäiseksi ilmoittaa sellaisia tietoja, että sanotun myrkyn antamiseen sekaantunut henkilö tahi sekaantuneet henkilöt voidaan niiden nojalla pidättää ja todistaa syyllisiksi, sekä että mainitut tiedot on jätettävä allekirjoittaneelle, joka suorittaa luvatun palkkion edelläesitettyjen ehtojen mukaisesti.
Penteney, Blenkinsop & Penteney,
asianajotoimisto.
Huhtikuun 22 p:nä 1920.
Lincoln's Inn Fields 853,
Lontoo, W. C.
Matherfield osoitti allekirjoitusta.
"Penteney", hän huomautti. "Sehän on sen miehen nimi, jonka neiti
Hannaford kertoi antaneen Baseverielle lähtöpassin."
"Niin juuri — majuri Penteney", vahvisti Hetherwick. "Otaksuttavasti liikkeen nuorempi osakas. Tunnen heidät nimeltä, mutta en tiedä heistä paljoakaan muuta."
"Luulin häntä soturiksi", sanoi Matherfield. "Majuriksi kai neiti
Hannaford häntä nimitti."
"Hyvin todennäköisesti territorialijoukkojen upseeri", vastasi Hetherwick. "Joka tapauksessa on tämän merkitys varsin selvä, Matherfield, katsoen siihen, mitä kaikkea tiedämme. Tämä ilmoitus on julkaistu lady Riversreaden laskuun. Penteney, Blenkinsop. Penteney on epäilemättä hänen käyttämänsä asianajotoimisto. Mutta — miksi?"
"Niin, miksi?" kertoi Matherfield. "Juuri se panee minut ymmälle! Mitä Hannafordin murha häntä liikuttaa? Miksi erikoisesti hän tahtoo saada murhaajan vastaamaan rikoksestaan? Jos Hannafordin pojantytär olisi luvannut sanokaamme sata puntaa tuollaisista tiedoista, niin sen jaksaisin käsittää — hän on vainajan lihaa ja verta. Mutta lady Riversreade! Niin, jos hän todella on sama nainen, joka kerran esiintyi rouva Whittinghamina, niin olisi voinut luulla hänen iloinneen siitä, että Hannaford oli toimitettu pois tieltä! Mutta saattaahan olla niinkin, ettei ilmoitus olekaan lähtöisin häneltä."
"Ehdottoman varmasti uskon, että se on", väitti Hetherwick. "Jos otamme kaikki huomioon, niin mihin muuhun johtopäätökseen voimme tulla? Se on lähtöisin rouva Riversreadelta — ja hänen neuvonantajaltaan, majuri Penteneyltä, ja siihen on tuo Baseverie jollakin tavoin sekaantunut. Mutta — miten?"
"Sitä olisi punnittava", jupisi Matherfield. "He eivät ole kääntyneet meidän puoleemme tässä asiassa. Se on puhtaasti vapaaehtoinen tarjous heidän puoleltaan. He ovat kokonaan syrjäyttäneet poliisilaitoksen."
"No niin, minulla on eräs ehdotus", sanoi Hetherwick. "Mielestäni olisi teidän ja minun parasta pistäytyä Penteneyn puheilla huomenaamulla. Voimme kertoa heille jotakin, ehkä hekin suostuvat kertomaan meille jotakin. Joka tapauksessa on voimien hajoittaminen typerää; meidän olisi viisainta liittyä ponnistelemaan yhdessä."
"Hm!" hymähti Matherfield epäillen. "Mutta nämä lakimiehet — heillä on tavallisesti hihaan piilotettuna joku kortti, jonka he iskevät pöytään valitsemallaan hetkellä. Mutta voimmehan kuitenkin koettaa."
"Tulkaa tapaamaan minua Lincoln's Inn Fieldsin kaakkoisessa kulmassa kello puoliyksitoista huomenaamulla!" ehdotti Hetherwick. "Penteneyn toimisto on siellä lähellä. Menemme yhdessä — ja kysymme suoraan, mitä tämä ilmoitus merkitsee."
"Hyvä kyllä — mutta jollei siellä suostuta sitä ilmoittamaan?" huomautti Matherfield.
"Siinä tapauksessa mainitsemme lady Riversreaden nimen ja tiedustamme, ovatko lady Riversreade Riversreade courtista ja rouva Whittingham, joka aikoinaan asui Sellithwaitessa, sama henkilö", vastasi Hetherwick. "Siinä se! Luullakseni voimme näyttää tietävämme jo nyt koko joukon asioita."
"Voimme todella lyödä pöytään kortin tai pari", myönsi Matherfield. "Olkoon menneeksi, herra Hetherwick! Huomenaamulla siis, kuten ehdotitte!"
Hetherwickin seuraavana aamuna kiiruhtaessa sovitulle kohtauspaikalle oli Matherfield jo siellä odottamassa. Ensinmainitun johdolla he lähtivät heti astelemaan pitkin alueen alareunaa.
"Olen saanut hiukan tietoja näistä miehistä, joiden luokse olemme menossa", ilmoitti Hetherwick. "Konttoristini Mapperley kertoi minulle heistä jonkun verran; hän on ikäänkuin kävelevä tietosanakirja. Liike on vanha ja hyvin kunnianarvoisa. Penteney vanhempi on vetäytynyt syrjään; liike on nykyisin oikeastaan Blenkinsop & Penteney nuorempi. Ja Penteney nuorempi on majuri Penteney, joka on niin ihastunut lady Riversreaden hoitolaan — ja lady Riversreadeen. Kuten eilenillalla arvasin, hän on territorialijoukkojen upseeri, joten hän on nyt taaskin omassa hommassaan. Ja nyt, Matherfield, tehkäämme sotasuunnitelma! Teillä tietystikin on virallinen valtakirjanne mukananne — minä taas olen juttuun kovasti innostunut henkilö, sama mies, joka sattui olemaan saapuvilla Hannafordin kuollessa. Teidän olisi mielestäni paras johtaa puhetta."
"No niin, te puututte siihen tarvittaessa?" esitti Matherfield. "Te osaatte käsitellä lakimiehiä taitavammin kuin minä; olettehan itse yksi heistä."
"Kokemukseni asianajajista ovat, ikävä kyllä, toistaiseksi perin vähäiset, Matherfield", vastasi Hetherwick nauraen. "Olen saanut jonkun asianajo-valtakirjan — mutta vain sattumoisin! Mutta tässä on kahdeksansataaviisikymmentäkolme, ja vankka ja vakava vanha talo se onkin."
Tulijat saivat odottaa jonkun aikaa, ennen kuin ne henkilöt, joille he lähettivät käyntikorttinsa, millään tavoin näyttivät huomanneensa ne. Matherfield alkoi jo kiukustua, kun vihdoin vanhanpuolinen konttoristi opasti heidät perempään huoneeseen. Suuren kirjoituspöydän ääressä istui mies, jolla oli kylmät silmät ja liikkumattomat kasvot, kun taas toinen, ulkomuodoltaan melkein yhtä tuima, seisoi kädet taskussa uunimatolla. Jälkimäisen Hetherwick heti tunsi majuri Penteneyksi, jonka Rhona oli hänelle osoittanut. He kumpikin katsoa tuijottivat äänettöminä tulijoita; kirjoituspöydän ääressä istuva mies osoitti kahden puolen linnoitustaan olevia tuoleja. Sitten hän katsahti Matherfieldiin. "No?" hän kysyi.
"Herra Blenkinsop, otaksun?" alkoi Matherfield, kumartaen kohteliaasti kirjoituspöydälle. "Ja herra Penteney?" Toinen kumarrus uunimatolle. "Juuri niin", myönsi Blenkinsop. "Täsmälleen! No?"
"Teillä on käyntikorttini, hyvät herrat, joten tiedätte, kuka olen", jatkoi Matherfield. "Poliisi —"
"Hetkinen", keskeytti Blenkinsop. Hän otti pöydältä Hetherwickin käyntikortin, vilkaisten ensin siihen ja sitten mieheen. "Herra Guy Hetherwick", hän virkkoi. "Onko herra Hetherwick myöskin saapunut poliisilaitoksen nimessä? Muistelen nimittäin", lisäsi hän hymyillen kuivasti, "nähneeni herra Hetherwickin asianajajan kauhtanassa". "Olin saapuvilla silloin, kun Robert Hannaford kuoli", vastasi Hetherwick. "Jos olette tutustunut tähän juttuun —"
"Oikein hyvin! Kaikkiin yksityiskohtiin!" sanoi Blenkinsop.
"Siispä tiedätte, mitä näin ja minkälaisen lausunnon annoin kuulustelussa", jatkoi Hetherwick. "Olen tarkannut juttua siitä saakka — ja siitä syystä olen nyt täällä."
"Ette siis nyt ole amicus curiae", huomautti Blenkinsop, hymyillen entistäkin kuivakiskoisemmin. "Ette ole puolueeton neuvonantaja. Ymmärrän! Entä herra Matherfield — miksi te olette tullut?"
"Aioin sanoa, herra Blenkinsop, että poliisilaitoksessa on nähty teidän liikkeenne allekirjoittama ilmoitus, jossa luvataan viidentuhannen palkkio — ja niin edelleen", vastasi Matherfield. "No, tämä Hannafordin juttu on minun hoidossani, ja voin vakuuttaa teille tehneeni siinä kelpo lailla työtä. Samoin on herra Hetherwick omalla tavallaan. Meillä on se vakaumus, että Hannaford myrkytettiin ja että hänen myrkyttäjänsä myöskin myrkytti Granettin samalla kertaa. Koska nyt joko te tai joku edustamanne henkilö — otaksuttavasti joku asiakkaanne — pitää Hannafordin murhaajan saattamista oikeuden käsiin niin tärkeänä, että tarjoaa suuren rahasumman tarpeellisista tiedoista, arvelin, että teidän täytyy tuntea koko joukko asioita, ja esitän teille, hyvät herrat, että teidän olisi ilmaistava tietonne meidän käytettäviksemme. Toivon, että ehdotukseni on tervetullut, hyvät herrat."
Blenkinsop naputti sormenpäillään imupaperi-lehtiötä, ja hänen kasvonilmeensä kävivät vielä tutkimattomammiksi kuin ennen. Penteney puolestaan pysyi samassa asennossa, jossa oli ollut siitä pitäen, kun vieraat astuivat huoneeseen, nojaten kädet taskuissa uuninreunustaa vasten ja silmäillen vuorotellen Hetherwickia ja Matherfieldiä. Syntyi lyhyt hiljaisuus; vihdoin puhkesi Blenkinsop äkkiä puhumaan.
"Meillä ei taida olla mitään ilmaistavaa", hän alkoi. "Kaikki sanottavamme sisältyy ilmoitukseen. Suoritamme luvatun palkkion sille henkilölle, joka hankkii meille tyydyttävät tiedot. Mielestäni se ei häiritse poliisien työskentelyä."
"Siitä ei ole minulle kovin paljoa apua", väitti Matherfield. "Teidän tahi teidän asiakkaanne täytyy tietää enemmän! Asiakkaallanne täytyy olla hyvät syyt luvatessaan niin suuren palkkion. Minusta meidän pitäisi saada tietoja — enemmän."
"Minä en voi kertoa teille sen enempää", vastasi Blenkinsop, "paitsi siinä tapauksessa, että saamme tarvittavat tiedot, kuten uskomme saavamme, jolloin vitkastelematta ilmoitamme ne poliisiviranomaisille".
"Se saattaa olla liian myöhäistä", tiukkasi Matherfield. "Tämä on mutkallinen vyyhti — siinä sotkeutuu aikalailla lankoja yhteen." Sitten hän, käsittäen Hetherwickin häneen luoman katseen kehoitukseksi mennä pitemmälle, lisäsi: "Olemme saaneet käsiimme koko joukon lankojen päitä — enemmän kuin kukaan muu. Tiedämme esimerkiksi, hyvät herrat, kuinka omituisesti lady Riversreade on sotkeutunut tähän juttuun!"
Ilmeisestä itsehillintä-tottumuksesta huolimatta ei kumpikaan asianajaja kyennyt salaamaan hämmästystään. Blenkinsopin kasvot menivät noloiksi; Penteney oikaisihe nojaavasta asennostaan ja jäi seisomaan suorana. Ja ensimmäisen kerran hän puhkesi puhumaan:
"Mitä tiedätte lady Riversreadesta?"
"Koko paljon, sir, mutta en niin paljoa kuin aion hankkia tietooni", vastasi Matherfield lujasti. "Mutta tiedän sen, että Hannafordilla vähäistä ennen äkillistä kuolemaansa oli lady Riversreaden muotokuva; hän luuli, että lady Riversreade oli sama henkilö kuin eräs rouva Whittingham, joka oli hänen käsiteltävänään syytettynä petoksesta kymmenen vuotta takaperin Sellithwaitessa Yorkshiressa. Myöskin minä uskon, että tämä rouva Whittingham on nyt lady Riversreade, ja saatan ilmoittaa teille, että käytettävissäni ovat kaikki Sellithwaiten juttua koskevat tiedot — se oli noin neljäntuhannen punnan arvoinen timanttisen kaulaketjun anastaminen arvottomalla maksuosoituksella? — —"
Blenkinsop nousi äkkiä seisomaan, kohottaen kättään. "Hetkinen, pyydän!" hän virkkoi. "Penteney", hän jatkoi liikekumppanilleen, "pari sanaa sinulle huoneessani!"
Matherfield katsahti voitonriemuisesti poistuvan parin jälkeen ja purskahti nauramaan, kun ovi oli sulkeutunut heidän välilleen.
"Se sattui, herra Hetherwick!" hän kehaisi. "He näkevät, että tiedämme enemmän kuin he aavistivat. Mistä johtunee, mutta minusta tuntuu, että koko tämä ilmoitus on silmänlumetta!"
"Silmänlumetta!" kummasteli Hetherwick. "Mitä tarkoitatte?"
"Sitä, mitä sanon", vastasi Matherfield. "Silmänlumetta! Sillä koetetaan estää jotakuta vetämästä esiin tuota vanhaa Sellithwaiten juttua. Siitä voi panna vetoon tuhannen yhtä vastaan. Saatte nähdä, että nuo lakimiehet ovat palatessaan paljoa herkempiä ilmaisemaan tietonsa. Nyt heidän on puhuttava — me kuuntelemme."
"Jos teidän on vielä sanottava jotakin, Matherfield, niin älkää kuitenkaan mainitko neiti Hannafordin nimeä!" varoitti Hetherwick. "Hän on perin ikävässä asemassa. Hän tosin meni sinne ottamaan selvää, mistä voi, mutta tulos on ollut, että hän on alkanut pitää lady Riversreadesta ja vilpittömästi mieltynyt työhönsä sekä haluaa jäädä sinne. Hänestä on tämä kaikki tuiki kiusallista, ja se on saatava oikealle tolalle. Missään tapauksessa älkää sotkeko häntä juttuun!"
"Kuten sanoin, sir, nuo miekkoset pitävät kyllä palattuaan huolen puhumisesta", vastasi Matherfield hihittäen. "Saatte nähdä! Jos te ette tahdo sekoittaa juttuun neiti Hannafordia, eivät he puolestaan tahdo sekoittaa siihen lady Riversreadea — tunnen merkit!"
Blenkinsop ja Penteney tulivat äkkiä takaisin ja istuutuivat, Blenkinsop kirjoituspöytänsä ääreen ja Penteney lähelle häntä. Ja Blenkinsop kääntyi heti vieraiden puoleen. Hänen käytöksensä oli muuttunut; nyt hän näytti mieheltä, joka hyvin kiihkeästi haluaa saada vaikean kysymyksen ratkaistuksi.
"Olemme päättäneet puhua teille avoimesti", hän aloitti heti. "Se on, kertoa teille kaikki, mitä tästä asiasta tiedämme. Te, herra Matherfield, poliisilaitoksen edustajana, pitänette ilmaisemiamme tietoja tietystikin vain teille uskottuina. Minun ei tarvinne pyytää teitä, herra Hetherwick, pitämään kaikkea, mitä täällä sanotaan — kuten ymmärrätte! No niin, aluksi tahdon heti painaa mieleenne erään seikan, ehdottomasti vääjäämättömän tosiseikan. Lady Riversreade ei ole se nainen, joka kymmenen vuotta takaperin tunnettiin Sellithwaitessa rouva Whittinghamina, eikä Hannafordkaan luullut niin!"
"Mitä?" huudahti Matherfield. "Mutta —" hän pyörähti Hetherwickiin päin. "Kuuletteko?" hän lisäsi. "Mutta mehän tiedämme —"
"Antakaa herra Blenkinsopin jatkaa", sanoi Hetherwick tyynesti. "Hän selittää kai kaikki."
"Juuri niin", myönsi Blenkinsop. "Ja aloitan, koettamalla selvittää joitakuita mieleenne pujahtaneita erehdyksiä. Lady Riversreade ei ole rouva Whittingham. Se muotokuva, jonka Hannaford leikkasi sanomalehdestä, ei ollut lady Riversreaden."
Sen kuullessaan Hetherwick pakostakin hätkähti.
"Kenen se sitten oli?" hän kysyi. "Sillä totisesti minä luulin sitä häneksi."
Blenkinsop kumartui ja veti auki kirjoituspöytänsä laatikon. Asiakirjanipusta hän otti esille sanomalehden, joka oli huolellisesti taitettu kokoon ja varustettu huomautuslipulla. Levitettyään sen hän laski sen vieraitten eteen, osoittaen sinisellä kynällä merkittyä kuvaa. Hetherwick tunsi sen heti taskukirjansa välissä olevan kuvan kaksoiskappaleeksi. Mutta niissä oli tärkeä eroitus: Hannaford oli jättänyt pois tekstin leikkaamansa kuvan alta, mutta Blenkinsopin näyttämässä se oli. Hän säpsähti taaskin lukiessaan: Madame Anita Listorelle.
"Tämän kuvan Hannaford leikkasi sanomalehdestä", selitti Blenkinsop.
"Se ei ole lady Riversreaden kuva."
"No sitten se on hänen kaksoisolentonsa kuva!" huudahti Matherfield. "Lyön vetoa vaikka kuinka suuresta summasta, että jos kysytte sadalta ihmiseltä, jotka ovat nähneet lady Riversreaden, onko tämä hänen kuvansa, he vastaavat myöntävästi ja ovat valmiit vannomaan sen!"
"Tämä", sanoi Hetherwick välittämättä kumppaninsa purkauksesta, "näkyy esittävän erästä madame Listorellea, joka oheenpainetussa tekstissä selitetään kuuluisaksi jalokivien tuntijaksi. No, saanko esittää suoran kysymyksen, joka on yhteydessä keskusteluaiheemme kanssa? Kuka on madame Listorelle?"
Blenkinsop hymyili oraakkelimaisesti.
"Madame Listorelle", hän vastasi, "on lady Riversreaden kaksoissisar!"