ALUNAKKA SEKAASINSA.
Oottako kuullu, jotta ihmisiltä menöö näiren kaikellaaste verojen maksun tähre alunakka aiva sekaasinsa?
Klumpun Kustaa sanoo jotta:
— Ja mikä peijakas siin' oikee on ku nuata veroja aina vaa lyärähä taloonpoijan niskaha. Nythä siälä hallitukses on kansanmiähiäki ja niiren pitääs kattua meirän taloonpoikaan etua. Markan kurssinki n'oon ne poijat prissannehet, nii ettei sill'oo enää mitään virkaa. Ja veroja vaa lyärähä aina vain uusia! Eikö tämä hallitus osaa muuta tehräkkää. Kun härintuskin saa kunnan- ja papinverot ja hipoteekin inträssin maksetuksi, nii eikös jo taas jokin äijänkänttyrä kujalla oo tulos taloohi päi jokin paperilappu kouras että:
— Täs olis isännälle taas vähä verolappuja! Sill'olis kiirus, sanoo faltesmanni. Tällä viikolla lopusta viikkua olis maksettava!
Eihän täs oo isännällä enää muuta virkaa ku pitää kirjaa kaiken mailman veronmaksuusta. Hypätä kunnan esimiähen, faltesmannin ja panttifoorin väliä. Ja kun kotia pääsöö, niin heti saa ettiä pännän ja sylipuun ja lähtiä mittaaloho maitansa. Mettäs pitääs kulkia räknäämäs puukki ja kriivata ja ilmoottaa, ja valittaa ja hypätä ja häärätä kun valkia olis housuus.
— Ei tästä taloon asumisesta tuu enää mitää! Kyllä se niin on — huakaasi Mäkitaloon Antti-isäntäki, jok'on harvapuheene ja jämtti miäs kaikis hommisnansa. Sanoo jotta:
— Munki almanakkani on aivan kriipooksia ja merkkiä täynnä, etten saa enää ittekkää selvää.
— Samoon on meirän emäntäki aivan päänsekooksis kun lehmät poikii koska rookaa. — Emännän merkit ovat sekaantunehet kaikenlaaste veronmaksu-merkkien joukho, niin että täs on koko huusholli päällänsä.
— Niinkun täs toisella viikolla perjantakina, kun akka kattoo almanakkaha että:
— Jahah, nyt s'oon sitte se papinmaksu.
Ja kun mä ajaa köryytin voipyttyyneni pappilaha, niin pappi tuumaa jotta:
— Kovasti se Antti nyt on keriinny maksuunensa, kun aina ennen on ollut viimmeesiä. Tulvalla viikollaha se vasta teiränkylääste kantopäivä olis ollu.
Truiskahutti pitkän syljen Antti-isäntä ja sanoo:
— Mä tulin kotia ja soilusin akalle aika lailla, mutta se fämmäs vastha, että papinmaksun merkki se oli!
— Mä meinasin justhin sanua, kun piika tuloo henki-hapatuksis tupha huutaan että:
— Emäntä, emäntä! Voi herra hallikho ku Fiikee poikii! Tulkaa nopiaa häthä!
Siinä s'oli sitte seki merkki!
Huamisen päivän pääll' on almanakas taas kriipoos, niin että kantopäivä s'on huammennaki, mutta mikä?
Kantaako pappi, lukkari vai valtio verojansa, vai kantaako Kirjukee, siitä totitesti ei enää saa selvää alunakantekijäkään! Kun piikaki kehuu sinne kraapooksen vetänehensä.