OSUUSTOIMINTA.
Oottako kuullu, että Vaasan Jaakkoo on kans osuustoimintamiäs?
Ja on ollu sitä jo piänestä kakarasta asti. Mä en oo ittekkää sitä hoksannu, ennenkun luin sanomalehrestä, mitä se osuustoiminta oikee on.
Kun mä ny nakkaan hätääsen silmäyksen tähänastisehen maallisehen vaellukseheni, niin totisesti siinä on monta loistavaa osuustoiminnallista nykääsyä havaattavana.
Ensimmääsen selvästi osuustoiminnallisen otteheni tein viiren vuaren vanhana. Perustin silloon toiskan kersaan kans yhteesen KulutusOsuuskunnan ilman lisävastuuvelvollisuuksia.
Ja purotimma kans alaha luuranvarrella päretorsilta äireen juuston.
Ja osuustoiminnallisesti sen kulutimma.
Osuuskunnan jäsenet sitten piiskattiihin, muttei se ottanu niin kipiää, kun vastuu jakaantuu tasan kunkin seljänpäähän.
Tuas seittemän vuaren ikääsnä heräs mus harras halu päästä osuustoiminnallisehe ja ymmärtävääsehe yhteestyöhö äireen kans sokurilooralla.
Mutta s'ei tahtonu oikee luannistua.
Sattuu valitettavan useen piäniä erimiälisyyksiä, niin että äitee pakkas knoppimha mua sormille.
Äitee ku on vanha ihmine eikä osuustoiminta siihe aikhan ollu vasta ku vähän aluulla.
Samallaane vanhoolline käsityskanta on mun miälestäni viälä tänä päivänä havaattaviss perheen äitien keskuuress mitä tuloo sokurilooran hallintaha.
Äireet pysyttelöövät kiukkuusesti yksityyskapitalistisella sokurinjakelu- ja kulutuskannalla, siitä hualimata, että perheen nuarimman väen keskuures on aina ollu voimakas osuustoiminnalline harrastus ja henki, mitä sokurilootahan tuloo.
Tällä alalla olis siis saatava korjauksia aikha.
Miten kuten mä osuustoimintaa ajattelenki huamaan sen kaikilta kantiilta varsin otolliseksi ja soveltuvaksi ihmiselämän moninaasuutehe.
On vain yks ala, jolla se miälestäni ei oikee vetele.
Ja se on n.s. hellemmät tuntehet, kuten friijoo, pussoo ja akanotto.