VANHA YRKÄMIÄS.
Oottako kuullu, jotta Isooskyröös on 90 vuaren vanha äijä ottanu akan n'otta tomahtanu?
Ja komjan ja friskin ihmisen onkin saanu!
Se on se äijä siälä Valtaalan larvas istunu toistakymmentä vuatte takkakivellä ja tuumannu mennehiä.
Siitä on ny justhin kaks viikkua ensi maanantaina, kun äijä tunti sellaasen kamalan pistoksen takaraivasnansa niinkun olis naskalilla tuikattu.
Ja sitte sitä rupes raistelohon ja tutisuttamahan ku vilutauris. Leuvat löi loukkua ettei piippu hampahis pysyny.
Äijä viäthin sänkyhyn ja kovasti fällyyllä peitettihin. Ja kun s'oli ottanu kaffilusikallisen kylmyyrentroppia ja sokurinpalan päälle, niin kyllä se rupes hikuamahan.
Ja kun väki aamulla huamaatti, niin äijä oli friski kun pukki.
Knääpsähteli laattialla ja pöyhisteli kun poikakukkoo.
Pesi silmät, ajoo parran. Plankkas peijakas piaksunsakki.
Ja ku se viälä puki pyhäverhat ylensä ja oikaasi kruppinsa, niin piialta jäi astiaanpesu siihen. Kattua toljotti suu auki, pesinkrapa kouras.
— Tua äijähän on kun viirestalvi! — pääsi piialta.
— Hellu täs ottaa pitää, ei se siitä parane! — sanoo äijä. Ja lähti oikaasohon Orismalan kylälle.
Äijäll' oli vähä kuusaa entisestä, että siälä yks ruusu oli kasvanu laaksohna, joka kauniisti kukoosti jo kolmattakymmentä vuatta.
Ja sen kimppuhun se faarttas kun mötiääne ainakin.
Eikä siinä kauvaa noukka tuhisnu, ku asiat oli puhuttu.
Sovittihin että häät piretähän ja sinsallaa soosin kans syärähä ja hypellähä, n'otta hippulat vinkuu.
Sitte tälläs se ruusu suunsa truutulle ja siihen se hulivili yrkämiäs mossahutti sellaasen pusun, jotta Peräkyläs klasit helähti.
Ja sitten prouvaastin puheelle ja kuulutuksille ja hääväkiä käsköhön.
Mutta pastori tulikin ja oli kovasti krätyysellä päällä. Sanoo, jotta hän ei vihii olleskaan jos paapan häis hypellähän.
S'oli kova paikka. Mutta kun pastori muistutti, jotta paree naira kun palaa, niin heltyy morsianki ja sanoo jotta:
— Justhin niin herra pastoori!
Ja päälle pirettihin seurat ja kaffitettihin nisun kans.
Mutta niin oli yrkämiäs tohkehes ja töpinäs, jotta polkantahtia junkkari piaksuullansa knakutti, kun akat veisas.