LAIHIAN PÖYRÖÖ.
Oottako kuullu kun Laihian yhrestä kylästä on löyretty mörköö taloon kellarista?
Oikee ilmielävä kaksjalkaane rumaane, jok' on kuulemma asustanu siellä 2—3 viikkua.
Sill’ on ollu taloon kellariss’ oikee täysi huusholli ja frii ylöspito.
On ollu peti, sylkiastia, kirjootusvehkehet ja kaikki muut tarpehelliset astiat ja kruusi-kruukut.
Se rookattihi sen amerikanlesken perunakuapasta eilee, justihi ku krannin isäntä meni siltä leskeltä hevoosta laihnaamaha.
Se meni sitte kamalasti sen krannin isännän. Ku se otti ovenkripaha kiinni ja nykääsi, niin kripa vaan jäi kouraha ja äijä pyllähti portahia alaha n’otta pää tärskähti ja tukupussi poukahti väärähä kurkkuhu. Ja kauan sai äijä kräkistellä ennenku sai sen nialaastuksi vattahansa.
Hyvän aikaa piti äijän jytyyttää ovhe ennenku haka klapsahti auki ja äijä pääsi tupaha.
Mutta samalla ku äijä tuli tupaha, klapsahti kellarin luukku kiinni.
Ja se amerikanleski oli sitte kamalasti säikähryksis ja peljästyny. Sen oli aivan tukka pörrös.
Krannin isäntäki peljästyy ja kysyy leskeltä jotta:
— Mikä se oli?
Ja leski siunas ja varjeli, että:
— M'oon sitte nii kauhiasti peljänny ku tääl' on ruvennu pöykämööset rikuneeraamaha.
Sen oli kuulemma aiva syrän-alaa kraapinu.
Kyllä äijänki pöksyt vähä plusaji, mutta kysyy se kumminkin jotta:
— Tuala kellarisko se trulli vistaa?
Leski kyllä vakuutti, että se kummajaane lenti tornista pihalle, mutta äijä meni kuapan luukulle ja rupes vetämähä sitä auki.
Silloo se leski niin kauhiasti säikähti ja rupes pelkäämhä, jotta se hyppäs kellarin luukulle ja rupes pyytämhä, jottei sitä kummajaasta päästetääsi pihalle.
Mutta äijä nykääsi luukun auki ja karjaasi vähä lujaa, jotta:
— Trulli uloos!
Ja kun sieltä tuliki ilmi elävä ryäkäles, muutoon ihmisen näkööne, mutta niin kamalan lyhkääset jalaat.
Se meinas ruveta jotakin seliittämähänki, mutta kun äijä siappas uuniluuran ja sillä oikeen olaantakaa paukuttaa moikotti sitä ristihin rastikin, niin jo rumaane lähtiki lipettihi. Ja meniki lujaa.
Ja ny on se amerikanleski niin onnelline, iloone ja kiitolline sille isännälle, kun se ajoo sen mörköön perunakuapasta, johka sitä on akkaparaan pitäny vähistä varoostansa ruakkia.
Niin että ny ei Laihiall’ oo enää ainakaa siinä taloos mörköä.
Mutta kattokaa hyvät isännät useen perunakuappahanna ja pitäkää tarkasti luukku kiinni, jottei se Laihialta kakistettu rumaane vaan pääse muallekkin pesimähä.
Sen pitääs Laihialta lähtenehen Jurvahan päin.