LAPUAN TULIPALO.
Oottako kuulLu, jotta Lapuall'on palanu navetta?
Onkhan siitä ny kolmiakaa viikkua sitte ku se paloo. Ja hyvin palooki, aivan poroksi meni.
Ja tohina ja touhu oli sellaane ku pruukathanki. Huurethin ja hypäthin aiva viivana vaan ja paljo tuli ihmisiä ja kakaroota kattomha.
Ja toiset pukkiivat toisiansa ja hokivat jotta:
— Älä tuki siinä, että mäkin näen. Pysy erempänä! Ka, kun pukkii, eikä kuulekkaa.
Mutta taloonväki juaksi jotta hiki nokkuu ja samoon krannin miähet.
— Tuakaa vettä, hyvät ihmiset, älkääkä siinä käret plakkaris seisko ja töllistelkö — huutivat ne, jok'oli touhus.
Arvoosa yleesö käänti päätä, jotta kelle ne oikee huutaa?
Avuliammat yleesöstäki, jok'oli tullu vain kattomhan, huutivat takimmaasille jotta:
— Hakekaa, hakekaa, vettä — — —
Ja takimmaaset, jokk'ei tahtonu oikee nährä, rupesivat hosumaha ja töyttimhä jotta:
— Päästäkää meitä hakhon sankoja siältä erestä — — —
Ja pukkiivat ittensä aivan parhaalle plassille. Ku olivat päässehet ethen, niin pistivät käret plakkariihi, eiväkkä olhet tiätääksensä. Mutta toiset hairasivat sangoon käthensä, kököttivät takimmaasille ja kovasti höpöttivät jotta:
— Tuas on sankoo, juaskaa juaskaa hakhon vettä, mitäs siinä seisoskeletta. — Hekää! — No ottakaa ny, kuulettako!
Yhren onnettoman piti ottaa sankoo käthensä, ku kaikki kattoovat sen päälle.
Se lähtiki klynkyttämhä hissuksensa puarin taa. Sinne putos sankoo, ettei se ittekkää huamaannu. Tuli aikaan perästä muina miähinä takaasi.
— Mihn'on pruutta? — rupesivat huuthon ihmiset, ku näkivät sitä tuatavan hevoosella aiva häntäpystyä.
— Pruutta tuloo! Pois tiältä! — huutivat kaikki ja tukkiivat niin trusaha, jottei sitä saatu hyvähän aikahan alaha kärryyltä. Saathin kumminki viimmee ja jokahine rupes vethön pruutan lankia ja huuthon jotta:
— Masiina käynthin! Pumpakkaa, pumpakkaa hyvät ihmiset!
Lankia viäthin kovaa ja sitä piisaski, kun ei huamattu kruuvata sitä toisesta päästä kiinni.
— Mihn'on konhenkäyttäjä?
— S'oon kotona!
— Mitäs sillä täs tehrähä? Kyllä tuallaase moottorin osaan mäki käynthin panna — tuumaa yks äijä ja rupes väänthön pyärästä.
— Ei siitä! — kiljuu toinen. — Väännä tuasta! Annas minä — — —
Siin'oli konhenkäyttäjiä joka miäs.
— Annas ryyppy viälä — hoki yks.
— Ei saa ryypätä — huuti heti yks viinapoliisi takaa, vaikkei se mitää nähnykkää.
— Moottorille ryyppy, pöllöö! — huurethin vastaha.
Ja käyntihi saatihin! Se tikkas ku silinterikello.
— Vettä sisälle pruuttaha! —
Siin' oli jokahine noukkinensa avuus ja kaatamaS.
Ensimmäiseksi kaarethin isoo meijärikannu, joka seisoo moottorin viäres. Se pruutathi navettahan ja hyvin meni ja kovasti prätii ja paloo, ku s'oli lamppuöljyä.
Mutta sitte kyllä pruutathin vettä päälle.
Tuli sellaane piäni erehrys, jotta konhenkäyttäjät pruuttasivat navettahan moottorin petruulikannun.