VASA TEATER.
Oottako kuullu, että Vaasaha pykäthä parastaikaa tiaatteria? Änstin hotellin ylikertha nii että moikuu.
Mäkin oon ollu kattornas ja sanon ny jotta hyvää tuloo ja lämmintä.
Pääasia on saara mahtumha paljo ihmisiä piänehe tilaha.
Ja kyllä siinä meiningis onkin hyvin onnistuttu.
Vaikkei nii hyvää, ettei ain’olsi vähä petraamisenki varaa.
Ja sitä vartenhan minäki menin sinne noukkinen!.
Ja äkkäsin kans, että sais sinne tulovaha Vasa Teaterihin mahtumha viälä enemmältäki ukkua ja akkaa.
Ny sinne mahtuu vaan 317 ihmistä. Tilaa siin’ on varattu äijää päälle nuan naaman leveyreltä.
Että ku pläsi pläsis istutha, nii sopii nauraa vain silmillä.
Koko naamalla ei passaa koristella sitävarte, ku naam’ ei pääse leviämähä.
Mutta silmillä mahtuu kovasti hyvi nauramaha.
Lehteriille mahtuu paljo köyhää kansaa.
Tila on käytetty niin tarkoon, n’otta seisomapiletiillä kattojista pitää etumaaste luurata koipiensa välistä, n'otta takimmaasekki jotaki näkisivät.
Lehterin peräpenkille on varattu tumpiille istumapaikat.
Paikalle n:o 306 mahtuu vain pää. Ei muuta.
Krupin saa jättää kotia. Samoon jalaat. Ja siksi toiseksi pääshän n'oon silmät, jolla kattellahan. Ja sehän n'oon tiatteris pääasia.
Oikiastaan ei tiatteris tarvittaasi päätäkää kokonansa.
Silmät vain. Ja niistäki vain toisen, ku oikeen ahtaalle tukithan.
Siältä katonrajasta lehteriltä ei muutoon näekkää, jos ei ota toista silmää kourahansa ja sillä kurkottamalla kattele.
Katonrajahan, salin pitkälle seinälle on tehty loosia.
Loosi on fiini sana. Sillä tarkootethan sellaasta komppelia, johka mahtuu neljä eli viis ihmistä luuraamaha.
N’oon kun pääskyysen pesiä räystäsalla.
Elikkä ku sualasalkkaria. Kantta vain puuttuu.
Kun sellaases salkkaris istuu, niin saa lakkinsa panna kakluunin päälle.
Näyttämön viäreesen kakluunin päälle on kuulemma Vasa Teaterin puuhaaja ja tirehtööri Harry varannu aponemangin koko loppu-ijäksensä.
Siälä sen onki lämmin ja mukava aploteerata eli taputella käsillä ja jaloolla.
Peräkakluunin päällystän pitääs tilannehen jokin Kocki-niminen herra, vanha ja viluune miäs.
Tiaatteri ei viäl’ oo aiva valmis. Sitä parastaikaa maalathan ja paperooraha.
Mutta mun miälestäni sinne hyvin passaas tehrä tilaa viälä ainaki parille saralle kattojalle.
Klasin pualohooselle seinälle sopiis naulata katonrajaha kolme pitkää hyllyä.
Sinne mahtuus aika lailla ihmisiä lameellensa. Panna vain ku kangaskaupoos kangaspakkoja viteehinsä hyllyylle.
Tyhjille seinille ja ovihi sais naulata tukevallaasia koukkuja.
Niihin sopiis ripustaa takin-fankusta monta laihaa ja köykäästä poikaa.
Klasien taa olis rakennettava lava, että siältäki sopiis parikymmentä päätä kurkistamha.
Ku sitten kattoho väännethä viälä tukevia koukkuja ja niihi pannaha riippumha nuarakiikkuja ja vaikk’ oikee vanhaalaija vauvankiikkuja, john'on puuaisat, nii sitte vast'o oikee »full huusi», niinku ruattalaane sanoo.
Se merkittoo sitä paljo jotta:
— Täys on! Älä tuki!
Kyllähä se vähä aharasta olis, mutta olispa lämmintä.
Ja kiikkuma-piletiillä sais samalla kylypiä, ku varaa vihran kainaloonsa mennesnänsä.
Näyttelijäänkää ei tartte paljo suutansa pruukata, ku yleesö lämpiää ittestänsä.