HÄNNÄTTÖMÄT KISSIT.
Oottako kuullu jotta kaikkia ne tiäremiähet kans tutkisteloovat, syynäävät ja kaikella päätänsä vaivaat, kun kissinhännilläki?
Kissinhäntiä ne ny tutkii.
Seki ny viälä menis, kun kissinhäntiä tutkii, mutta ku n’oon ny ruvennehet tutkimha hännättömien kissien häntiä, nii kyllä mä jo tykkään, ettei siin’oo enää mitää mihkä kiinni ottaas. Mutteihä ne tiäremiähet tarvittekkaa muuta kun lähtö- eli kiinne-kohran — — Ja sen verta on toki hännättömilläki kissiillä tynkää, kun tuata nuan, tiäremiähillä ittelläki —
Että siitä passaa ny sitte lähtiä sitä olematoonta häntää ettimhä.
Mä sain yhreltä — lährin sanua töpöhäntääseltä — tiäremiäheltä vakavan ja syvästi tiäteellisen kirjan, preivin ja kuvalaatanki hännättömien kissien häntäperääsestä tutkimuksesta.
Täs on se preivi:
»H:ki 12.3.20.
Hyvä Veli Jaakkoo!
Kun vanhastaan tunnen Sinut töpöhäntäisen kissarodun ihailijaksi ja hyysääjäksi, saan täten nähtäväksesi ja E.-Pohjanmaan kansalle esitetväksi lähettää oheellisen ylipainoksen tieteellisestä kirjotelmasta, jonka aiheena m.m. on eteläpohjalainen hännätön kissapari perillisineen. Asiaan kuuluva kuvalaatta seuraa mukana.
Veljellisesti: — — —»
Mun pitää heti seliittää arvoosalle yleesölle, mitä se töpöhäntääne — tuata nuan helsinkilääne velii sillä meinaa, ku sanoo mua hännättömien kissien hyysääjäksi.
S’oon sillä lailla, jotta mull’on paitti Juppea, jok’on hianosti sivistyny koira, kaks valakoosta hännätööntä poika-kissiä Elin ja Kallu.
Ja kun Jupenki hännäs on luannonvikaa, niin meit’on mun kans kortteeria saman emännän tyänä yhtehensä neljä hännätööntä ja huuritoonta kollia.
M’oon ny sitte lukenu sen tiäteellisen tutkimuksen hännättömistä kissiistä ja koitan seliittää muillekki.
Kattokaas kysymys ja kniksi on siinä, jotta mistä ne hännättömät kissit ovat oikee tullehet tähän mailmaha yleensä ja Suamenmaaha erityysesti? Onko Suames hännätöön kissirotu, vai tulooko kissinpoijista hännättömiä, jos kissin papalta eli mammalta on häntä tapaturmaasesti puronnu pois? Sattuuha sitä sellaasiaki onnettomuuksia.
Esimerkiksi: koira hairaa hännän irti kissiltä, elikkä sattuu se jäämähän isännän kouraha kun se kissiä kurmoottaa ja viää pihalle, elikkä lyää tuvan-ovi hännän poikki laiskalta kissiltä, elikkä polttaa se itte vahingos häntänsä takan poros. Sattuuha sitä sellaasta.
Ja ny ne tiäremiähet koittaavat saara selville, että kuinka se oikee on sen hännän kans.
Se on ny jo selvillä, jotta hännättömät kissit on Pohjanmaalta kotoosi, ja mitä niitä muallapäi Suamia on, n’oon täältäpäi kulkeetunu.
Ja seleväähä se onki, jotta tiätysti Pohjammaalta.
Tiätysti!
Pohjammaalta n’oon kaikki kuuluusuuret. Täältä n’oon hännättömät kissikki.
Ja hännättömiä kissiä meill’on ollu jo sata vuatta, vaikkei siit’oo ennen viittitty puhua, ku muut suamalaaset pakkaa moitiskeloho, jotta me pohjalaaset muka liijaksi trossaalemma ja komeelemma. Mutta mitäs trossoota s’oon, kun sanoo asian niinku se on?
Ensimmääsiä hännättömiä kissiä toivat tänne Pohjanmaalle merimiähet Enklannista, eli oikeastansa Manin saarelta Iirlannin likiltä. Vaasasta ja Nyykaarpyystä niitä sitte saathi laihnata vähä sinne tänne ympärinsä, niijotta nyt on joka pitäjähäs tääläpäi, ainaki parhuusis taloos, hännättömiä kissiä.
Nämä kissit, jokka täs kuvas näkyy, on Jalasjärven pappilasta. Yks helsinkilääne kissinhännän tutkija, se sama miäs, joka hoitaa Korkiasaaren elääntarhaa, sai nua kaks, jokk’on tuas kuvas vasimenpualohoosina, lahjaksi kuus vuatta sitte. Niist’on tua ensimmääne, mustan ja valakoosen kirjava pappa, ja se toinen on mamma, joll’on raitoja seljän poikki niinku ainaki äireellä, joll’on raitaane prässikaulahine hartioolla.
Nua neljä siinä viäres on lapsia. Tua, joll’on kaikista pisin häntä, on flikka, vaikka sill’onki näävelit. Mutta ompa äireelläki. Se onki tullu äiteehinsä. Loput kolome on kaikki poikia.
Ja ny me tuumima siihe tiäteellisehe kohtaha, siihe häntähä, jota pitääs arvoosan yleesönki tarkasti tutkia.
Niinku te ittekki huamaatta, niin nuaren lapsikissien hännät on eri pitkiä.
Kahrell’on papan häntä, yhrellä poijalla mamman häntä, mutta mistä tua flikkakissi on nuan jumalattoman pitkän hännän saanu? Sill’on piree häntä kun papalla ja mammalla yhthensä!
Se se on, joka vetää tiäremiähen vakavaksi ja panoo funteeraamha, jotta kuinka se oikee on sen hännättömän kissin hännän kans!
Ja ku n’oon ny aikansa funteerannu ja kattellu häntääsiä ja hännättömiä kissiä ja tuata kuvaa, niin n’oon tullu siihen töpöhäntääsehe tuloksehe, jotta häntääsen isän ja hännättömän äireen lapsista toiset pualet tuloo hännättömiä, yks nelijännes lyhythäntääsiä ja se kaikiista viimmeene oikee kauhian pitkähäntääne.
Ja sillä lailla niitä hännättömiä kissiä on siitä ensimmääsestä iirlantilaasesta sikiintyny tänne meirän pualehe oikee kokonaane sukukunta.
Niin sanoo nua rikkiviisahat.
Mutta kyllä mun ainaki pitää omasta ja Ellun ja Kallun pualesta rehellisesti tunnustaa, jotta m’emmä taira tähä asiaha yhtää valaastusta tuara.
Ei muuta ku sen, jotta Ellun ja Kallun äireen nimi on Mirkku. Se elää viäläki Isooskyröös Mäkitaipaluksen takkakivellä.
Ja kaikiista kamalinta on se, jotta Ellun ja Kallun äireellä, sillä Mirkulla, on kauhian pitkä ja hoikka häntä. Eikä poijill’oo häntää olleskaa, niin jotta täs menöö aiva pää sekaasinsa, ku Eliu ja Kallu sanoovat viälä, jottei n’oo nähny papastansa häntääkää.
Mutta ku m’olin täs joitaki vuasia sitte Nurmoos yhres taloos, john’oli kans hännätöö issi, ja mä kysyyn emännältä nuan leikkispäältä jotta:
— Mitäs varte emänt’ on kissiltä hännän katkaasnu?
Nii se sanoo jotta:
— No ku sitä piti täs talvisin nosta joka yä vähis verhoos päästhö pihalle ja piti pitää ovia nii kauvan auki, jotta aiva kylmää paasas tupha, ku sill’oli nii pitkä häntä, nii mä kerran knapahutin kirvhellä hännän tolopalle, eik’oo sitte kasuanu.
Imhellisiä nämä hännättömät kissit Kun mä ensin kattelin tuata kuvaa, niin mä sain hyvän aikaa imehrellä, jotta mistä sen niin justhinsa tiätää, mikä nuasta kissiist’ on poika ja flikka, ku n’oon nii saman näköösiä. Mutta sitten mä äkkäsin tuan merkin, jok’on niiren viäres.
Ku kattotta nuukaha, nii toisis merkiis on se piikki ylähäppäi ja toisis alahappäi. — Siitä sen tiätää.
Mutta sitä mä enite imehtelen, jotta kuinka nua kissit pysyy tuas rautalangan päällä istumas?