KAUHAVAN MUMMA JUNAS.
Oottako kuullu mihnä se Kauhavan mumma, joka lähti menhellä viikolla junalla Vaasahan, ny mennä huristaa?
Vaasahan sit’ei ainakaa oo viälä tullu. Eik’oo kuulemma Kauhavallekkaan takaasin lähretetty.
Niin että, mihnähän se mumma ny oikee seilaa?
S’ei ollu ennen junalla reissannu, eikä koskaa Vaasas käyny. Menny viikolla lupas sen poika pistouvata mummalle lystireisun junas Vaasahan, jotta tuankin imhen näkis ennen kualemaansa. Tikettirahat antoo tullen mennen mummalle ja hevoosella komjasti toi Kauhavan asemallen.
Asemalla saivat orottaa neljättä tiimaa ennenkö se juna tuli, jolla lährettihin.
Kyllä se vähä hirvitti mummaa kattuakkin kun se juna tuli asemallen kolme suurta silmää mustas pääs. Ja puskutti ja hohuutti ja frääsäs ja kiljuu ja piti sellaasta jyrinää jotta koko asemarati täräji.
Mutta pääsi se mumma kumminkin junahan, kun se Aleksi punttas perästä ja toi sen eväskopankin joukos. Pani mumman istumhan klasin viärehen penkille ja sanoo jotta:
— Istukaa ny mumma täs vaan, älkäkää mihkää lähtekö ja pitäkää piletti tallella.
Mumm’oli niin ouroosnansa, jottei se paljo mitää nähnykkää. Koitti vain hamhenplakkaria jotta massi on tallella. Sitte Aleksi lähti ja juna nykääsi matkahan. Mumman löi het’ pään seinähä n’otta kolahti.
— Susnakhon! — kiljaasi mumma ja hairas penkistä kiinni.
Sitte rupes täristämhän ja jyristämhän n’otta mumma pani silmät kiinni ja istuu ku tuamiolla aivan pleikinä eikä paljo hengittänykkää. Silloon tällöön vain vähä ähkääsi ja puristi irvillä hampahin penkin lairasta molemmin käsin.
Kerran se aukaasi silmänsä ja kattoo klasista pihalle, mutta sitä rupes niin viämistämhän, jotta jenkkas ittiänsä heti poispäin.
Sitte tuli konehtööri ja kysyy:
— Onko mummalla pilettiä?
Mumma kattoo suurin silmin knappiherran päälle, nyäkäytti päätänsä ja sanoo jotta:
— Ompa tiätysti!
— Antakaas tänne!
— Pilettikö? Em’mä pilettiäni anna, m’oon sen ostanu.
— Näyttäkää ny vain!
— Mitäs siitä näyttelöö, oikia se on ja rahalla ostettu. Ja niin syväs s’oon hamhenplakkaris, jotten mä sitä ny saakkaa, kun on täs täysi tyä pitää ittiänsä kiinni, jottei putua välille — seliitti mumma.
Konehtööriä nauratti. Se sanooki jotta:
— Ei sitä trenkää penkistä kiinni pitää, kyllä siinä istumas pysyy muutonkin. Ei muukkaa pirä kiinni.
— M’oon vanha ihminen. Kyllähän nua nuaremmat näyttäävät pysyvän muutoonkin junas, jokka pikapyärilläkin ajeloovat — puheli mumma, mutta päästi kumminkin toisen kären koitteeksi irti.
Kyllä se vähä pakkas kallistelhon, muttei siitä kumminkaan puronnu. Päästi toisenkin kären irti ja kun hetken klenkahteli, niin jo pysyyki pitämätä penkillä. Mutta kyllä s’oli niinkun olis paljahan potun päällä istunu.
Ja se konehtööri vain tinkas sitä pilettiä. Viimmeen se seliitti jotta:
— S’oon kuulkaa mumma junas sellaane reklementti jotta kaikkien pitää näyttää konehtöörille pilettinsä, mutta sitte saa sen takaasi.
— Jassoo! — sanoo mumma ja rupes kopeloomhan hamhenplakkariansa. Mutta s’oli kaikiista alimman hamhen plakkaris ja niitä hamehia oli ainaki seittemän, n’otta konehtöörin piti jo lähtiä kattelemhan muiren pilettiä.
Mumma meni järjestykses kaikki hamhenplakkarit ja vasta Lapuan ja
Nurmoon välillä se sai massin käshinsä.
S’oli kääritty kahren nästyykin sisälle ja siinäkin meni niin kauan, jotta konehtööri lopuksi istuu jo orottamhan sen mumman viärehe. Ei siinä auttanu hätiminen.
Viimmeen sai mumma piletin, näyttöö vähä nurkkaa konehtöörille ja sanoo:
— Katto ny, tuas s’oon!
Mutta kun konehtööri meinas ottaa sen, niin mumma pistikin piletin takaasi vähä nopiaa. Ja siin’oli kovat seliitykset ennenkö mumma antoo pilettinsä konehtöörin käthen.
Ja oikeen se otti kipiää mummahan, kun se konehtööri peijakas hohtimilla leikkas reijän pilettihin.
— Kelpaako tämä ny enää mihkää? — kysyy mumma vesis silmin.
Ja niin tultihin Seinäjoelle ja ihmiset sanoo jotta:
— Ny pitää muminan lähtiä pois tästä vaunusta ja muuttaa junaa, kun te
Vaasahan meettä.
Mutta siit’ei tullukkaa mitää.
Mumma istuu, niinku Aleksi oli sanonu, kun naulattu penkillä eikä lähteny mihkää.
Ja sillä tiällä se ny on! Mihnähän sitte seilaa, muttei sit’oo viälä
Vaasas näkyny. Eikä oo Kauhavallekkaan takaasi tullu.