LAKANA FÖLJYHY!
Oottako kuullu niiren kahren tuamarin saunareisusta?
Täs joulun välipäivinä tuli Helsingistä yks tuamarismiäs kestihin toista herraa täälä Vaasas. Ja sitte ne päättivät yhtenä iltana lähtiä saunaha.
Ja menivät kans ja ottivat yhtehöösen lakanan ja pikkuusen silmänvoiretpotun kans joukkohonsa. Ja kylpöövät kovasti ja hikosivat. Ja aina välihi pluiskahuttivat siitä potusta.
— Heitethäs taas vähä lisää löylyä!
— Hoh hoh ku on tulista!
Ja niin kovan löylyn ottivat jotta aiva kuuppiivat ja olivat lavalta purota.
Mutta kun saunapiika truiskas sangoon kylymää vettä herrojen selkähän, niin se vähä friskas.
Mutta niin olivat herrat fletkooksis sen löylyn päälle, jotta saunapiian piti knapita herraan pöksykki traksiloohi kiinni, muutoon n’olis puronnehet ja herrat tullehet vaikka housuuta kotia. Niin n’oli väsynehiä.
Eivät yksitellen pysynehet pystyskää, mutta saunapiika hoksas konstin.
Se tälläs herrat nojaamahan toisiansa vastahan ja käski pitää kiinni!
Niin pysyyvät pystys ja pääsivät kävelemhänki!
Pisti viälä sen herraan lakanankin toisen paltoon plakkarihi ja niin ne lähti yrittämhän kotiappäin.
Ja hyvin meni!
Meni niin hyvin n’otta herrat ittekki tykkäs, jotta se menöö hyvi.
Ja pistivät lauluksi jotta:
Tippaakaa en kehu mutta sellaane on Kalle Aaltonen, seuduilta sieltä pitää surut olla pois, miss on Kalle Aaltonen!
Ja sitte tuli sellaane miäs, joll’oli kapula käres ja hopiaknapit eres ja takana. Ja sanoo jotta:
— Mitäs te täällä roikastatta?
— Mitäs me — — — Ei me mitää roikasta, me vaa vähä laulamma — — —
— T’ootta kuulkaa juavuksis! — kiljaasi se kapulaherra.
— Kyllä s’oon niatua herra kapteeni — hik — —
Ja samas pääsiki herraan käsikoukku auki ja molemmat kellahtivat silmällensä karulle.
Silloon poliisi sanoo jotta:
— Kyllä s’oon ny selävä!
Ja lähti viämhä niitä konttuurihi.
Mutt’ ei saanu! Kun n’oli sellaasia lihavia rötkälehiä, eiväkkä pysynehet pystyskää. Eikä ollu kelkkaa.
Herrat makasivat mahallansa ku tynnyrit ja poliisi huuti jotta:
— Noskaa ylähä siitä!
— Millä juuttahalla, herra konstaapeli, tästä ylhä pääsis? —
— S’oon maharotoonta — sanoo jo toinenkin herra ja kellahti seljällensä.
S’oli niin kamala paikka jotta poliisiki meinas jo suuttua.
Mutta sitte muistiki se herra, joll’oli se lakana plakkaris, sen saunapiian konstin ja sanoo poliisille jotta:
— Ei tästä muutoon mitää tuu, jonsei herra konstaapeli tarjua meille käsikoukkua! — — —
Ja kun aikansa yrittivät niin pääsiväkki konstaapelin sääriä pitkin silpoomalla käsikynkkähä kiinni ja seisomhan. Ja niin lähtivät.
Poliisi, jok’oli selvä, asteli tyrniää ja kankiaa ja herrat kerranki sananmukaasesti pysyyvät pystys vain poliisivoiman avulla. Tulivat sitte konttuurihi, johna ne riisuttihin.
Ja viäthin putkahan.
Siäl’oli olkipolsteri nurkas niinku herrat hyvin tiätää, ja sen päälle käskettihin panna maata.
— Tuata, tuata — sanoo toinen herra. — Mihnäs täält’ on lakana?
Poliisia nauratti. Sanoo jotta:
— E-hei täälä lakanoota pistouvata!
— Mutta, tuata, tällä mun kampraatillani on lakana palttoon plakkaris.
Eikö me saa sitä tänne? — kysyy se toine herra, joka viälä puhuu.
Se toine ei puhunu enää mitää. Se mässähti heti keskelle laattiaa.
— No joo, kyllä sen saa — nauroo poliisi ja meni ja haki.
Herra levitti sitte lakanan polsterin päälle ja pyäritti kampraattinsakki sen päälle. Ja sitte kans pani maata.
Ja hyvin nukkuuvat ainaki kaks tiimaa, kun samas aukes putkan ovi ja sinne lykättihin kaks kauhiasti rähisevää hampuusia. Poliisi nakkas olkipolsterin niillekki.
N’oli vissihin ollehet monaasti ennenki taloos, kun heti petasivat toisehe nurkkaha ja rupesivat makuulle.
Mutta sitte hoksas toinen jotta:
— Katto, kuule totisesti, nualla toisill’ on lakana!
Ja siitä ne suuttuuvat ja rupesivat jylläämhän ja trumpaamha ovhen, jotta poliisin piti lopuksi tulla kattomhan ja kysymhän jotta:
— Mitä ny?
— Meille kans lakana! Niinku nuallaki on! Mitä se sellaane tiätää, jotta täällä toisia makuutethan olkipussin päällä ja toiset saa lakanalla maata? —
— E-hei poijat! — nauroo poliisi.
— Miksei?
— Onkos teillä lakana följys?
— Ei ookkaa.
— Mutta nualla herrooll’oli! Olsitta teki ottanhet joukkohonna niin nyt olis!
— Kyllä nua herrat perhanat hoksaavat aina kattua ethensä — manaalivat miähet.