ÄSSIIRI.
Oottako kuulin kuinka niiren rotuvasikkaan ostajaan käythin?
Kattokaas s’oli sillä lailla, jotta eileen oli Vanhan-Vaasan latukoolis rotuvasikkaan huutokauppa ja niit oli lähteny ostohon monta komjaa isäntää Munakasta, Kyrööstä ja kolme oli tullu Ähtävältä asti.
Ja sen tiätää sanomatta jotta rotulehmän ostajat on leviää ja puhuu lujaa.
Ne Ähtävän kolme isäntää istuuvat jo Seinäjoelta asti kovasti takakenos ja seliittivät toisillensa ässiirivasikoota, rasvaprosenttia, meijärilitviikiä ja järkiperäästä lannanhoitua, jota sanomalehris on koitettu ihmisille hartahasti opettaa, jottei ne olsi niin tuhlaavaasia.
Silloo astoo Munakan asemalta yks tukeva isäntä samaha vaunuhu ja kerran vaan mulkaasi Ähtävän miästen päälle, niin heti jotta:
— Jahas, t'ootta kans vissihin menos osthon niitä ässiirivasikoota. Vai kuinka — —
— Joo — sanoo Ähtävän miähet.
— No sepä hauskaa — tykkäs Munakan miäs. — M’oon kans samalla asialla.
— No tuu tuaho istumhan jotta Saarahan jutella.
— Kyllä se nii on jotta ässiirihi täs pitää maatiaasista siirtyä. Se on se rasvaprosenttia sellaane. Ja läpilypsyysiä kuuluvat olevan.
Ja siitä alkas heti nii lehmältääne keskustelu, jotta yks herra, elikkä mikhän oli, nousi viimmee ylhä, veti kaikki venttiilit katos auki ja sanoo jotta:
— Navetas pitää olla hyvä ilmanvaihto, jotta vasikat menestyy — —
Niin n'oli ne lehmän ostajat tohkehes, jottei ne kuullehet eikä paljo nähnehekkää Kun konehtööri tuli pilettiä kattomhan, niin se sai hyvän aikaa pökkiä sitä Munakan miästä kylkehe, ku se nii hapenesta seliitti niille Ähtävälääsille yhtä panskalaasta isoja lammasta, iok’on justhin niiku ässiiri.
Konehtööri pukkii ja pukkii ja hoki jotta:
— Piletti!
Mutta se vai seliitti sitä panskalaasta. Viimee äkkäs, ku konehtööri pökkäs n’otta pää klenkahti. Rupes sitte toisas-silmin kopeloomhan plakkaria ja aina vaa seliitti jotta:
— Pitääs hankkia ässiirirotuusia iampahiaki — — —
S’oli niin ässiiritöpinäs, jottei havaannukkaa ku töyttäs piletin sijasta paperossilootansa konehtöörille.
Konehtööri vähä hämmästyy, mutta otti kumminkin laatikon vasthan. Pisti paperossin palamahan ja antoo looran sitte takaasi. Ja taas sanoo jotta:
— Piletti.
Samas tultihin Ikoolan pysäkille ja siitä tuli yks Kyröön-isäntä junhan.
— No päivää, ookko sä kans menos ässiiriä ostamhan? —
— Joo, sitähän mä — —
Nyt oli viis vasikan ostajaa yhres. Ne istuu vastapäätä toisiansa ja puhuu paukuttivat n'otta klasit täräji. Välistä ne huutivat toistensa korvahanki, kun ei tahtonu kuulla.
Oli jo reisuusti tulla tappeluki kahren välillä kun molemmat olsivat tahtonhet huutaa yhtaikaa toistensa korvahan.
Mustasaaren asemalla vilkaasi Ähtävän miäs klasista pihalle ja kysääsi jotta:
— Eikös täm’oo ny Mustasaari?
— Ei s’oo vasta ku Tuavila — sanoo toinen, eikä kattonukkaa, hairas vai korvasta kiinni ja rupes huutamhan jotta:
— Kyllä se nii on, jotta ässiiriä täs pitää ruveta laittamhan —
— Mutta eikö täm’oo sitteki Mustasaari? — kysyy jo kolmaski vasikan ostaja. —
— Ei s’oo ku Tuavila!
— Olis se mukavaa, jos me niin fläsäjääsimmä ku akat jotta ajaasimma sivun —
— Ne ässiirilehmät on kuulemma paljon nättyruakaasempiakin ku maatiaaset — —
Sitte se juttu taas repes ja sitä kesti siihe asti ku juna toppas. Ihmiset kokoolivat kimpsunsa ja lähtivät, mutta vasikan ostajat ne istuu ja juttelivat aina vaa.
Viimmee yks vilkaasi ympärillensä jotta:
— Mihkä ne kaikki muut on menny, ku ei tää! oo enää ketää, ja ovekki on auki?
Silloo toisekki rupesivat kattelhon ympärillensä ja viimmee haikaasivat jotta:
— M’oomma Vaasas!
Muut ihmiset oli aikaa jo sitte lähtenhet, ku aseman ovesta astoo viis vankkaa vasikanostajaa peräkanaa silmät pyäriääsnä jotta:
— Tämäpä ny vast'oli tulemus, ku yhtää ei havaattu — —
— Mitäs ny emännille sanothan ku ei ässiirivasikoota saatukaa — huakii toine.
— Sanothan jotta nousivat niin tyyrihiksi, jottei kannattanu huutaa — ehrootteli kolmas.
Nii saivat palata tyhjin toimin iltajunalla takaasi eiväkkä puhunhet enää sanaakaa ässiiristä.