SHORTYN UNET
I.
"Kummallista, kun et pelaa ollenkaan", sanoi Shorty Smokelle eräänä iltana Elkhornin ravintolassa. "Eikö se ole mennyt vereesi?"
"Kyllä", vastasi Smoke. "Mutta minulla on laskelmat päässäni.
Pelaaminen on mielestäni rahojeni hävitystä."
Suuressa tarjoiluhuoneessa kuului heidän ympärillään tusinasta pelipöydästä raksutusta, ratinaa ja pärinää. Miehet koettivat niiden ääressä onneaan turkit yllä ja hirvennahkamokkasiinit jalassa. Smoke teki kädellään heitä kaikkia tarkoittavan viittauksen.
"Katsopa heitä", sanoi hän. "On matemaattisesti varma, että he häviävät tänä iltana enemmän kuin voittavat, että suuri osa häviää par'aikaa."
"Olet tarkka tekemään laskelmia", mutisi Shorty ihaillen. "Ja pääasiassa olet oikeassa. Mutta on olemassa sellaisia kuin tosiasiat. Yksi niitä on onni pelissä. Toisinaan voittaa kuka tollikko tahansa. Ainoa voittamistapa uhkapelissä on odottaa vihjettä, että tulee onni, ja kohottaa panos sitten katon korkuiseksi."
"Se kuuluu yksinkertaiselta", arvosteli Smoke, "niin yksinkertaiselta, etten voi käsittää, miksi kukaan häviää."
"Tuo häiriö johtuu siitä", myönsi Shorty, "että useimmat ihmiset antavat vihjeen viedä heidät harhaan. Ainakin minun on käynyt erinäisissä tilaisuuksissa niin. Pitää koettaa ja löytää se oikea."
Smoke ravisti päätään.
"Sekin on laskelmaa, Shorty. Enimmät ihmiset erehtyvät vihjeeseensä nähden."
Smoke oli menossa pöydän luo, kun Shorty tarttui hänen käsivarteensa.
"Odotahan. Olen saanut juuri sellaisen vihjeen. Panepa dollarisi pyöräpelille."
He menivät tarjoilupöydän lähellä olevan pelipöydän luo.
"Odota, kunnes sanon", neuvoi Shorty.
"Mikä numero?" kysyi Smoke.
"Valitse itse. Mutta odota, kunnes sanon 'nyt'!"
"Ethän tahdo sanoa, että minua onnestaa tässä pöydässä?" uteli Smoke.
"Odota, niin saat nähdä", vaati Shorty. "Nyt! Anna mennä!"
Pankinpitäjä oli juuri pannut pienen norsunluisen pallon pyörimään.
Smoke, joka oli pöydän alapäässä, kumartui erään pelaajan yli ja heitti sokeasti dollarin. Se vieri sileätä, viheriäistä vaatetta pitkin ja pysähtyi kauniisti keskelle "34":ää.
Pallo seisahtui, ja pankinpitäjä ilmoitti: "Kolmekymmentäneljä voittaa." Hän puhdisti pöydän ja pinosi kolmekymmentäviisi dollaria Smoken dollarin viereen. Smoke otti rahat ja Shorty taputti häntä olkapäälle.
"No, siinä tuli vihjeestä todellista hyötyä. Smoke. Kuinka minä aavistin sen? Sitä en osaa sanoa. Tiesin vain, että voittaisit. Jos dollarisi olisi sattunut seisahtumaan jonkin toisen numeron päälle, olisit kuitenkin voittanut juuri saman erän. Kun vihje on oikea, ei voi olla voittamatta."
"Ajattele, että se olisi pysähtynyt nollaan?" kysyi Smoke, kun he menivät tarjoilupöydän luo.
"Silloin olisit voittanut sillä numerolla", oli Shortyn vastaus. "Siitä ei pääse mihinkään. Vihje on vihje. Saatpa nähdä. Tule vielä pöydän luo. Hankittuani voiton sinulle olen saanut vihjeen, että osaan ottaa muutamia voittonumeroita itselleni."
"Pelaatko jonkin järjestelmän mukaan?" kysyi Smoke kymmenen minuutin päästä, kun hänen toverinsa oli napannut sata dollaria.
Shorty ravisti närkästyneenä päätään ja pani merkkejä numeroiden "3", "11" ja "17" lähelle sekä heitti varamerkin "vihreälle."
"Helvetti on varmaan mätetty täyteen tolvanoita, jotka pelaavat järjestelmän mukaan", sanoi hän, kun pankinpitäjä haravoi pöytää.
Smoke katseli ensin välinpitämättömästi. Sitten mielenkiinto kasvoi. Hän seurasi tarkasti pelin yksityiskohtia. Siten hän näki, kuinka pallo pyöri ja kuinka panoksia tehtiin ja maksettiin. Hän ei kuitenkaan pelannut, katseli vain. Se jännitti hänen mieltään niin, että Shortyn oli vaikea saada hänet pois pöydän äärestä ilmoitettuaan saaneensa kyllikseen.
"Annas olla", nauroi Smoke, "olen saanut juuri nyt erään vihjeen —"
Shortyn silmät säkenöivät, kun hän huudahti kiihkeästi:
"Mikä se on? Ota se huomioon ja mene heti pelaamaan."
"Ei se ole sitä laatua, Shorty. Minä olen saanut nyt sellaisen vihjeen, että minä kehitän järjestelmän, joka kääntää ylösalaisin koko pyöräpelin."
"Järjestelmän!" örähti Shorty ja katseli sitten toveriaan säälivästi.
"Smoke, kuuntele toverisi ääntä ja anna järjestelmien olla rauhassa.
Järjestelmät hävittävät varmasti. Niissä ei ole minkäänlaista
vihjettä."
"Sen tähden pidänkin niistä", vastasi Smoke. "Järjestelmissä on laskelmaa. Kun olet saanut oikean järjestelmän, et voi hävitä, ja siinä juuri on sen ja vihjeen välinen ero. Et tiedä koskaan, milloin oikea vihje menee väärään."
"Mutta minä tiedän joukon järjestelmiä, jotka ovat vieneet väärään, enkä ole nähnyt minkään järjestelmän vielä voittavan." Shorty oli vaiti ja huoahti. "Kuule, Smoke, jos sinä alat särkeä päätäsi järjestelmillä, niin tämä ei ole oikea paikka sinulle, vaan meidän on aika lähteä taas matkoille."
II.
Smoke kulutti vielä pitkiä tunteja ja päiviä katselemalla peliä. Sitten tuli vihdoin ilta, jolloin hän julisti olevansa valmis. Shorty seurasi häntä pahaa aavistaen ja hautajaissaattolaisen näköisenä Elkhornin ravintolaan. Smoke osti siellä rullan pelimerkkejä ja asettautui pöydän siihen päähän, jossa pankinpitäjä oli. Yhä uudelleen pantiin pallo pyörimään, ja toiset pelaajat voittivat tai hävisivät, mutta Smoke ei pannut vielä vaaraan ainoatakaan merkkiä. Shorty kävi kärsimättömäksi.
"Pane likoon, pane, pane!" vaati hän. "Lopetetaan nämä hautajaiset. Vai mikä vaivaa? Jänistääkö?"
Smoke pudisti päätään ja odotti. Toistakymmentä peliä hurahti ohi. Sitten hän pani äkkiä kymmenen dollarin merkit "26":een. Se numero voitti, ja pankinpitäjä maksoi Smokelle kolmesataaviisikymmentä dollaria. Meni taas toistakymmentä peliä, meni kolmekymmentä, vasta sitten Smoke pani kymmenen dollaria "32":een. Hän sai taas kolmesataaviisikymmentä dollaria.
"Sinulla on vihje", kuiskasi Shorty äänekkäästi hänen korvaansa. "Käytä sitä!"
Kului puoli tuntia. Smoke oli sen ajan toimetonna. Sitten hän pani kymmenen dollaria "34":ään ja voitti.
"Vihje!" kuiskasi Shorty.
"Eikä ole", kuiskasi Smoke takaisin. "Järjestelmä sen tekee. Eikö se olekin soma?"
"Älä puhu minulle sellaista", vastusteli Shorty. "Vihjeitä saa ihmeen hassuilla tavoilla. Sinä voit ajatella, että se on järjestelmä, mutta se ei ole sittenkään. Järjestelmät ovat mahdottomia. Niitä ei voi olla. Varmaankin jokin vihje johtaa peliäsi."
Smoke muutti nyt pelitapaansa. Hän teki useammin panoksia riputellen yksityisiä merkkejä sinne tänne ja hävisi useammin kuin voitti.
"Lopeta jo", neuvoi Shorty. "Korjaa omasi. Olet osannut jo kolme kertaa kohdalle. Olet tuhat dollaria voitolla. Et saa sitä säilymään."
Pallo lähti samalla hetkellä pyörimään, ja Smoke pani kymmenen merkkiä "26":een. Pallo vierähti "26":n loveen, ja pankinpitäjä maksoi taas hänelle kolmesataaviisikymmentä dollaria.
Neljännestunnin kuluessa Smoke teki erinäisiä pieniä panoksia ja hävisi. Ripeän päätteliäästi, kuten hänen oli tapana tehdä suuret iskunsa, hän heitti kaksikymmentäviisi dollaria "kaksoisnollaan", ja pankinpitäjä maksoi hänelle kahdeksansataaseitsemänkymmentäviisi dollaria.
"Herätä minut, Smoke, minä näen unta", vaikeroi Shorty.
Smoke hymyili, silmäili muistikirjaansa ja syventyi laskelmiinsa.
Väkeä oli sulloutunut paljon pöydän ympärille, sillä pelaajat koettivat pelata samoilla numeroilla kuin hän. Silloin hän muutti peliään. Hän pani kymmenen kertaa peräkkäin kymmenen dollaria "18":aan ja hävisi. Rohkeimmatkin erkanivat hänen kintereiltään. Hän muutti numeroa ja voitti taas kolmesataaviisikymmentä dollaria. Pelaajat alkoivat heti uudelleen seurata häntä, mutta luopuivat taas hävittyään sarjan panoksia.
"Lopeta jo, Smoke, lopeta", alkoi Shorty neuvoa. "Pisimmälläkin vihjesarjalla on loppunsa, ja sinun sarjasi on nyt lopussa. Et voita enää."
"Vielä yksi voitto, ennen kuin lopetan", vastasi Smoke.
Hän pelasi eri numeroilla ja vaihtelevalla onnella muutaman minuutin.
Sitten hän pani kaksikymmentäviisi dollaria "kaksoisnollaan."
"Nyt minä lakkaan", sanoi hän pankinpitäjälle, kun voitti.
"Oh, ei sinun tarvitse näyttää sitä minulle", sanoi Shorty, kun he menivät punnitsijan luo. "Minä olen pysynyt perässä. Sinulla on saatavaa noin kolmetuhattakuusisataa. Kuinka liki osasin sanoa?"
"Kolmetuhatta kuusisataakolmekymmentä", vastasi Smoke. "Ja nyt sinä saat kantaa kullan kotia."
III.
"Älä kiristä liiaksi onneasi", pyyteli Shorty Smokea heidän tuvassaan seuraavana iltana, kun Smoke teki valmistuksia lähteäkseen Elkhornin ravintolaan. "Sinä käytit valtavan suuren määrän vihjeitä, mutta käytit ne loppuun. Jos menet takaisin, menetät varmaan kaikki voittosi."
"Mutta olenhan sanonut sinulle, Shorty, ettei minulla ole vihjeitä. Se on laskelmaa. Se on järjestelmä. Minä en voi hävitä."
Kun he astuivat Elkhornin ravintolaan, kääntyivät kaikkien katseet Smokeen, ja pöydän ympärillä olevat tekivät tilaa hänelle. Hän istui vanhalle paikalleen pöydän päähän, missä pankinpitäjäkin oli. Hänen peluunsa oli aivan toisenlaista kuin edellisenä iltana. Puolentoista tunnin kuluessa hän teki vain neljä panosta, mutta jokainen niistä oli kaksikymmentäviisi dollaria ja jokainen voitti. Hän sai kolmetuhattaviisisataa dollaria, ja Shorty kantoi kultahiekan kotitupaan.
"Nyt on aika lakata pelaamasta", neuvoi Shorty istuessaan makuulavan reunalla ja riisuessaan jalkineitaan. "Olet seitsemäntuhatta voitolla. Se ihminen on hullu, joka kiristää kovemmin onneansa."
"Shorty, se olisi huvittavan hassu ihminen, joka ei käyttäisi hyväkseen tällaista voittojärjestelmää kuin tämä minun on."
"Smoke, olet hyvin selväjärkinen poika. Olet saanut kouluopetusta. Opit enemmän minuutissa kuin minä oppisin neljässäkymmenessätuhannessa vuodessa. Mutta olet samalla ihan väärässä, kun sanot onneasi järjestelmäksi. Olen ollut yhdessä ja toisessa mukana, olen nähnyt yhtä ja toista ja sanon suoraan ja tutunomaisesti ja vakuuttavasti, että mitään pelipankkia räjähdyttävää järjestelmää ei voi olla."
"Mutta minähän näytän sinulle sellaisen järjestelmän. Siinä ponsi on."
"Ethän toki, Smoke. Tämä on vain unennäköä. Minä nukun. Hetken päästä minä herään, teen tulen ja laitan aamiaista."
"No, mutta tuossa on se kultapussi, sinä epäuskoinen ystävä. Punnitse sitä käsissäsi."
Smoke heitti pullean kultapussin toverinsa polville. Se painoi kolmekymmentäviisi naulaa, ja Shorty huomasi täydellisesti sen rusentavan painon, kun se mätkähti hänen reisilihoilleen.
"Se on todella olevaista", jankutti Smoke pätevää mielipidettään.
"Minä näen unta, Smoke, ja sinä kummittelet minun unissani ja vaivaat minua järjestelmilläsi. Jos pidät minusta, jos totta puhuen pidät minusta, niin sinä vielä huudat: 'Herää, Shorty! Herää!' Ja minä herään ja valmistan aamiaisen."
IV.
Kun Smoke teki kolmantena peli-iltana ensimmäisen panoksensa, työnsi pankinpitäjä hänen viisitoista dollariansa takaisin.
"Kymmenen on korkein, jolla voitte pelata", sanoi hän. "Ylin raja on alennettu."
"Tehty mitättömäksi", ivaili Shorty.
"Ei tarvitse pelata tässä pöydässä, ellei tahdo", vastasi pankinpitäjä. "Ja minä sanon nyt tavatessa suoraan, että mielestämme olisi parempi, jos toverinne ei pelaisi pöydässämme."
"Pelkäättekö hänen järjestelmäänsä, heh?" härnäsi Shorty, kun pankinpitäjä maksoi kolmesataaviisikymmentä dollaria.
"En voi sanoa uskovani mihinkään järjestelmiin, kun en tee sitä. Ei ole koskaan ollut järjestelmää, joka olisi vaikuttanut uhkapeliin. Mutta minä olen nähnyt muutamia kummallisia, sarjamaisia onnenpotkauksia enkä anna tämän pankin kukistua, jos voin estää sen."
Smoke voitti edelleen ilta illalta. Hänen pelitapansa oli vaihteleva. Asiantuntija toisensa jälkeen oli ihmistungoksessa pöydän ympärillä ja kirjoitteli muistiin hänen panoksiaan ja numeroitaan. Yritykset hänen järjestelmänsä selville saamiseksi menivät hukkaan. He valittelivat, etteivät saaneet kiinni johtolangan päästä, ja vannoivat, että se oli pelkkää onnistumista, vaikkakin laatuaan suurenmoisinta, mitä he olivat nähneet.
Smoken vaihteleva peli pimitti heidät. Aika-ajoin hän katseli muistikirjaansa tai teki pitkiä laskelmia. Saattoi kulua tuntikausi hänen tekemättä yhtään panosta. Toisinaan hän otti kolme korkeinta voittoa peräkkäin ja sieppasi tuhat dollaria tai vähän enemmän viidessä tai kymmenessä minuutissa. Toisinaan hänellä oli taasen tapana riputella pelimerkkejä yksitellen sinne tänne pelipöydälle ihan tuhlaten ja kummastuttavasti, kunnes hän pallon huristaessa viimeisiä kierroksiaan pani äkkiä korkeimman panoksen sarakkeelle, värille ja numerolle ja voitti kaikilla kolmella. Mutta joka ilta, miten peli vaihtelikin, Shorty kantoi kotiin hänelle kolmetuhattaviisisataa dollaria.
"Ei siinä ole mitään järjestelmää", selitti Shorty eräässä heidän iltakeskustelussaan, kun he olivat maata menossa. "Minä seuraan ja seuraan peliäsi, mutta siitä ei saa selkoa. Et pelaa koskaan kahdesti samoin. Kaikki on siinä, että sieppaat voiton, milloin tahdot, ja milloin tahdot olla voittamatta, teet senkin tahallisesti."
"Shorty, ehkä olet lähempänä totuutta kuin luuletkaan. Olen ottanut aika ajoin häviöitä. Se kuuluu järjestelmääni."
"Hiiteen järjestelmä! Olen puhutellut kaupungin jokaista pelaajaa, ja he ovat viimeistä miestä myöten yhtä mieltä siitä, että järjestelmää ei ole."
"Ja kuitenkin minä olen joka hetki valmis näyttämään heille sellaisen."
Shorty aikoi sammuttaa kynttilän, mutta pidättäytyi vielä.
"Kuulehan, Smoke. Olen tosiaankin ymmällä. Luulet ehkä, että tämä on kynttilä. Ei ole. Enkä minäkään ole tässä. Minä olen jossakin matkoilla, huopapeittojen sisällä, makaan selälläni suu auki ja uneksin kaikkea tätä. Ja sinä olet se, joka puhut, yhtä vähän kuin tämä kynttilä on kynttilä."
"Kuinka hassunkurista, että minä näen sattumalta samaa unta kuin sinä", väitti Smoke.
"Ei se ole mitään hassua. Olet osa untani, siinä kaikki. Olen kuullut unissani monen miehen puhuvan. Mielin sanoa sinulle erään asian, Smoke. Pääni on menossa ihan pyörälle. Jos tämä uni pitää meitä vielä vallassaan, niin puren suoneni poikki ja alan kirkua."
V.
Kuudentena peli-iltana oli raja Elkhornin ravintolassa alennettu viiteen dollariin.
"Samantekevä", vakuutti Smoke pankinpitäjälle. "Tahdon tänä iltana kolme ja puoli tuhatta kuten tavallisesti, ja te vain pakotatte minut pelaamaan kauemmin. Minun on saatava voittoja kaksin verroin, siinä koko juttu."
"Miks'ette mene johonkin toiseen pöytään?" kysyi pankinpitäjä vihaisena.
"Kun pidän tästä." Smoke katseli humisevaa kamiinaa, joka oli vain muutaman askelen päässä. "Täällä ei sitä paitsi ole vetoa, vaan on lämmin ja mukava."
Kannettuaan yhdeksäntenä iltana kultahiekan kotiin Shorty tuli haltioihinsa.
"Minä lopetan tämän Smoke, lopetan", alkoi hän. "Tiedän saaneeni kylläkseni. En näe unta. Silmäni ovat selällään. Järjestelmää ei voi olla, mutta sinä pelaat kuin olisi sellainen. Maailma on mennyt mäsäksi. Ei ole enää mitään säännöllistä eikä yhtenäistä. Kertomataulu ei pidä kutiaan. Kaksi on kahdeksan, yhdeksän on yksitoista, ja kaksi kertaa kaksi on kahdeksansataa neljäkymmentäkuusi ja — ja — ja — puoli. Sinulla on järjestelmä. Numerot lyövät numeroita. Mikä ei ole, se on, ja olematon on olevaista. Aurinko nousee lännestä, kuu on kultasuoni, tähdet ovat säilykepurkkeja, vesi on ilmaa, minä en ole minä, sinä olet joku muu, ja me olemme ehkä kaksosia, ellemme ole espanjan vihreässä keitettyjä perunoita. Herätä minut! Oh! Herätä minut valveille!"
VI.
Seuraavana aamuna tuli hirsimajaan eräs vieras. Smoke tunsi hänet. Se oli Harvey Moran, Tivolin pelipankin omistaja. Hänen syvässä ja äreässä äänessään oli rukoileva sävy, kun hän rupesi esittämään asiataan.
"Se on nyt sillä lailla, Smoke", aloitti hän. "Te olette pannut meidät arvelemaan. Minä edustan yhdeksää muuta pelipaikkojen omistajaa ja itseäni, siis kaupungin kaikkia huvittelusaleja. Me emme ymmärrä. Tiedämme, ettei mikään järjestelmä ole mahtanut milloinkaan mitään pyöräpelille. Kaikki yliopistojen matemaattiset nerot ovat vakuuttaneet meille pelaajille samaa. He sanovat, että pyöräpeli itse on järjestelmä, yksi ainoa järjestelmä, ja sen tähden ei mikään järjestelmä voi nujertaa sitä, sillä jos niin kävisi, niin olisi aritmetiikka tehnyt vararikon."
Shorty nyökäytteli tarmokkaasti päätään.
"Hyvä, olette nähnyt minun pelaavan", vastasi Smoke ilkkuen. "Jos luulette, että minulla on vain nippu pelionnea, miksi olette levoton?"
"Siinäpä se mutka. Emme voi olla huolestumatta. Teillä on järjestelmä, ja kuitenkin olemme aina selvillä, ettei sitä voi olla. Olen pitänyt teitä viisi iltaa silmällä, ja kaikki, mitä olen saanut selville, on siinä, että te suositte eräitä numeroita ja voitatte. Me kymmenen pelihuoneen pitäjää olemme nyt ryhtyneet yhteistoimintaan ja haluamme tehdä rauhallisen ehdotuksen. Laitamme pyöräpelin Elkhornin takahuoneeseen, pidämme pankkia teitä vastaan ja te saatte löylyttää meitä. Vain te, Shorty ja me. Mitä tuumitte?"
"Minun mielestäni sen pitäisi käydä toisella tavalla", vastasi Smoke. "Teidän sopii tulla tapaamaan minua. Pelaan tänä iltana Elkhornin tarjoiluhuoneessa. Voitte yhtä hyvin tarkastaa pelaamistani siellä."
VII.
Kun Smoke asettui sinä iltana tavalliselle paikalleen pelipöydän päähän, lakkautti pelauttaja heti pelaamisen.
"Peli on suljettu", sanoi hän. "Viranomaisten määräys."
Mutta koolle tulleet pelipaikkain omistajat eivät olleet petettävissä. Muutamassa minuutissa he järjestivät panokset, jokainen pisti tuhannen, ja ottivat pelipöydän haltuunsa.
"Tulkaa nyt ja löylyttäkää meidät", vaati Harvey Moran uhmaillen, kun pelauttaja lähetti pallon pyörimään ensimmäistä kierrosta.
"Pannaan kaksikymmentäviisi ylimmäksi rajaksi", ehdotti Smoke.
"Antaa huhkia!"
Smoke pani heti kahdenkymmenenviiden merkit "kaksoisnollaan" ja voitti.
Moran pyyhki hikeä otsaltaan.
"Jatka", sanoi hän. "Meillä on kymmenentuhatta tässä pankissa."
Puolentoista tunnin kuluttua ne kymmenentuhatta olivat Smoken.
"Pankki on tyhjä", ilmoitti pelauttaja.
"Joko saitte kylliksenne?" kysyi Smoke.
Pelipaikkain omistajat katselivat toisiaan. He olivat kauhuissaan. He olivat tekemisissä miehen kanssa, joka oli paremmin tutustunut onnen lakeihin tai joka sai avuksensa korkeammat, aavistamattomat lait.
"Antaudumme", sanoi Moran. "Eikö niin, Burke?"
Pitkä Burke, jolle kuuluivat M- ja G-salin pelit, nyökäytti.
"On tapahtunut mahdottomia", sanoi hän. "Tällä Smokella on tosiaankin järjestelmä. Jos annamme hänen jatkaa, menemme kaikki nurin. Jos pidämme pelejämme edelleen käynnissä, on meidän alennettava korkein panosraja yhteen dollariin, tai kymmeneen senttiin, tai yhteen senttiin. Siinä kaikki, mitä voin nähdä."
Kaikki silmäilivät Smokea. Hän kohautti olkapäitään.
"Siinä tapauksessa on minun, hyvät herrat, palkattava joukko miehiä pelaamaan kaikissa pöydissänne. Voin maksaa heille kymmenen dollaria neljän tunnin työvuorolta ja ansaita rahaa."
"Niin ollen on meidän lakkautettava liikkeemme", vastasi pitkä Burke, "ellette —." Hän epäröi ja käänsi katseensa tovereihinsa nähdäkseen, olisivatko he taipuvaisia. "Ellette suostu kauppaan. Paljonko tahdotte järjestelmästänne?"
"Kolmekymmentätuhatta dollaria", vastasi Smoke. "Kolmentuhannen taksoitus kullekin."
He kiistelivät ja myöntyivät.
"Ja te ilmoitatte meille järjestelmänne?"
"Tietysti."
"Ja lupaatte, ettette pelaa pyöräpeliä Dawsonissa enää koskaan?"
"En, hyvä herra", sanoi Smoke jyrkästi. "Lupaan, etten käytä enää tätä järjestelmää."
"Eihän teillä vain liene muita järjestelmiä. Vai onko?" älähti Moran.
"Odottakaahan!" huudahti Shorty. "Neuvottelen toverini kanssa. Tule tänne syrjään, Smoke."
Smoke seurasi salin rauhalliseen nurkkaan. Sadat uteliaat silmät suuntasivat samalla katseitaan heihin.
"Kuule, Smoke", kuiskasi Shorty käheästi. "Ehkä tämä ei olekaan unta. Siinä tapauksessa myyt mahdottoman halvalla. Olet saanut tohveleissaan tallustelevan maailman kynittäväksesi. Siinä on miljoonia. Ravista sitä! Ravista kovasti!"
"Mutta jos se on unta?" kysyi Smoke hiljaa.
"Kyni sitten noita pelipankinpitäjiä unten menestykseksi oikein yltäkylläisesti. Mitäpä hyvää uneksimisesta, ellei unennäkö saa todella suurenmoista loppua?"
"Tämä ei ole onneksi unta, Shorty."
"Siinä tapauksessa en anna sinulle koskaan anteeksi, jos myyt sen kolmellakymmenellätuhannella."
"Kun olen myynyt sen sillä hinnalla, niin sinä hyppäät kaulaani kiinni, heräät ja huomaat, ettet ole lainkaan uneksinut. Tämä ei ole mitään unta, Shorty. Parin minuutin päästä huomaat, että olet ollut ihan valveillasi koko ajan. Sen saatan sanoa sinulle, että kun myyn, niin teen sen sen tähden, että minun on myytävä."
Pöydän luo palattuaan Smoke ilmoitti pyöräpelien omistajille, että hän pysyi vielä tarjouksessaan. Kukin herroista omistajista tarjosi hänelle kolmentuhannen sitoumuksen.
"Vaadi käteistä", varoitteli Shorty.
"Olin juuri aikeissa sanoa, että tahdon käteismaksun", ilmoitti Smoke.
Elkhornin omistaja lunasti herrojen sitoumukset, ja Shorty otti kultahiekan haltuunsa.
"Nyt ei ole halua herätä", höpisi hän punnitessaan käsin eri pusseja.
"Yhteen laskettuna on tämä seitsemänkymmenentuhannen dollarin uni."
"Mikä on se teidän järjestelmänne?" kysyi pitkä Burke. "Olemme maksaneet hinnan siitä ja tahdomme sen."
Smoke meni edellä pelipöydän luo.
"No hyvät herrat! Hetkinen kärsivällisyyttä. Tämä ei ole mikään tavallinen järjestelmä. Tuskin tätä voi sanoa lailliseksi, mutta tämän suuri ansio on siinä, että tämä toimii. Minulla on omat arveluni, mutta puhumatta paras. Saatte nähdä. Herra pankkiiri, pitäkää pallo varalla. Odottakaa, aion päästä numeroon '26'. Otaksutaan, että olen pannut panoksen siihen. Olkaa valmiina, herra pankkiiri. — Nyt!" Pallo pyöri ympäri.
"Ottakaa huomioon", jatkoi Smoke, "että '9' oli aivan vastapäätä."
Pallo oli numerossa "26."
Pitkä Burke kirosi syvällä rintaäänellä. Kaikki jäivät odottamaan.
"Jotta 'kaksoisnolla' voittaisi, pitää '11':n olla vastapäätä.
Koettakaa itse ja katsokaa."
"Entä se järjestelmä?" kysyi Moran kärsimättömästi. "Tiedämme, että osaatte ottaa voittavia numeroita, tiedämme, mitkä ne numerot ovat, mutta miten taidatte tehdä niin?"
"Seuraan järjestystä. Minun onnistui sattumalta panna huristava pallo kaksi kertaa merkille, kun '9' oli vastapäätä. Molemmilla kerroilla voitti '26'. Myöhemmin huomasin sattuvan taas niin. Sitten etsin katselemalla muita sarjoja ja löysin niitä. Jos 'kaksoisnolla' on vastapäätä, voittaa '32', jos '11', voittaa 'kaksoisnolla'. Se ei tapahdu aina, mutta se tapahtuu tavallisesti. Kuten sanoin, minulla on omat arveluni, mutta puhumatta paras."
Pitkä Burke alkoi päästä hiukan jäljille. Hän kumartui, seisautti pyörän ja tutki sitä huolellisesti. Yhdeksän muun pyöräpelin omistajan päät kurottautuivat ja rupesivat myös tutkimaan. Pitkä Burke ojensi vartensa suoraksi ja heitti silmäyksen lähellä olevaan kamiinaan.
"Helvetti", sanoi hän. "Eihän siinä ollut mitään järjestelmää. Pöytä on ollut tulen lähellä, ja tuo hiton pyörä on käynyt kieroksi. Ja meitä on vedetty nenästä perinpohjin. Eipä kumma, että Smoke tahtoi pelata tässä pöydässä."
Harvey Moranilta pääsi iso lohdutuksen huokaus. Hän pyyhki otsaansa.
"No niin, samantekevä", sanoi hän. "Päästiin kuitenkin halvalla hinnalla selville siitä, ettei se ollut mikään järjestelmä." Hänen kasvonsa alkoivat ilmehtiä, ja sitten hän purskahti nauramaan sekä löi Smokea olkapäälle.
"Smoke, te olette leikitellyt hetken aikaa kanssamme ja pannut meidät rökittämään itseämme saadaksemme teidät pysymään poissa pelipöydistämme. Kuulkaapa, minä olen saanut vähän oikeata samppanjaa, avaan pullon, jos lähdette kaikki kanssani Tivoliin."
Myöhemmin kotiin palattua Shorty otti esille pulleat kultapussit ja punnitsi niitä käsillään. Sitten lopuksi hän asetti ne riviin pöydälle, istui makuulavansa laidalle ja alkoi riisua jalkineitaan.
"Seitsemänkymmentätuhatta", laski hän. "Ne painavat kolmesataaviisikymmentä naulaa. Ja kaikki kierolla pyörällä ja nopsalla silmällä saatuja. Toki tiedän, että se on unta. Ainoastaan unessa käyvät hyvät asiat toteen. Olen ihan haluton heräämään. Toivon, että en heräisi milloinkaan."
"Iloitse, sielu!" vastasi Smoke. "Sinä et herää. On joukko nerokkaita filosofeja, jotka väittävät, että ihmiset ovat unissakävijöitä. Olet hyvässä seurassa."
Shorty nousi, meni pöydän luo, valitsi raskaimman pussin ja tuuditti sitä sylissään kuin pientä lasta.
"Ehkä olen unissakävijä", sanoi hän, "mutta olen, kuten sanoit, varmaan hyvin hyvässä seurassa."