VII.
Ei kestänyt kauaa ennen kuin Stubener huomasi, että Glendon aikoi tehdä tyhjäksi vedonlyöjien toivon, mutta hänen ei onnistunut viekotella Patilta loppuerän numeroa, vaikka hän kuinka olisi koettanut. Hän ei antanut ajan kuitenkaan kulua hukkaan, vaan teki salaisia sopimuksia Nat Powersin impressarion kanssa. Nat Powersilla oli uskollinen vedonlyöntiseurue, eikä heidän voitu antaa pettyä.
Kilpailupäivän iltana rikkoi Maud Sangster enemmän kuin koskaan ennen hyviä tapoja vastaan, vaikkei siitä vihjaustakaan päässyt seurapiirin korviin. Toimittajan suojassa liittyi hän katselijayleisöön. Hänen tukkansa ja suurin osa kasvoistansa peittyi hänen leveälierisen hattunsa alle, ja päällään oli hänellä pitkä ulsteripalttoo, joka ulottui melkein maahan asti. Hän sekaantui väenpaljouteen, eikä kukaan kohdistanut häneen erikoista huomiota. Eivät edes häntä vastapäätä istuvat sanomalehtimiehet tunteneet häntä.
Kuten oli tullut yhä yleisemmäksi tavaksi, ei ohjelmaan kuulunut mitään johdanto-otteluita, ja hän oli tuskin istuutunut, kun meluisat suosionosotukset ilmottivat Nat Powersin saapuvan. Hän astui pitkin pääkäytävää avustajiensa seuraamana, ja miss Sangster melkein kauhistui hänen jättiläismäistä kokoaan. Nat Powers hyppäsi kuitenkin huolimatta painostaan ketterästi kuin orava lavaköyden yli ja vastasi tyytyväisesti hymyillen yleisön tervehdykseen. Hän ei ollut kaunis. Paisuneet korvat ilmottivat hänen ammattinsa ja hänen ennestään jo litteä nenänsä oli nähtävästi monta kertaa tehty vielä litteämmäksi, niin ettei taitavinkaan kirurgi ollut saanut siihen entistä muotoa.
Uusi melu ilmotti Glendonin saapumisen. Miss Sangster katsoi häneen uteliaana, kuinka Pat astui nuoran yli mennen nurkkaansa. Mutta vasta kun hälinä oli laannut ja esittely tehty, heittivät nyrkkeilijät viltit hartioiltaan ja seisoivat vastatusten taistelupuvuissaan. Ylhäältäpäin suuntautui heihin monen sähkölampun kirkas valo — filmiyhtiöiden tähden —, ja kun miss Sangster tarkasti kumpaakin miestä erikseen, oli hänen mielestään Glendon täysiverinen mies ja Powers — villipeto. Kumpikin edusti omaa tyyppiänsä — Glendon sopusuhtaisine jäsenineen ja hienoine kasvonpiirteineen, Powers karvaisine ja kuhmuisine lihaksineen.
Heidän asettuessaan taisteluasentoon filmikameroiden eteen, sattui Glendonin katse kohdistumaan miss Sangsteriin. Vaikkei Pat sitä millään tavoin osottanut, ymmärsi miss Sangster sydämensä tykytyksestä, että Pat oli tuntenut hänet. Seuraavassa silmänräpäyksessä kuului alkumerkki ja merkinantaja huusi "Alkakaa!" ja ottelu alkoi.
Se oli komeata kilpailua. Ei yhtään verta, ei yhtään turhaa liikettä, ja kumpikin teki harkittuja laskelmia. He käyttivät puolet aikaa ensimäisestä erästä toistensa koettelemiseen, mutta Maud Sangsterin mielestä olivat valeiskut ja hansikkaiden läiskäykset tarpeeksi jännittäviä. Erään tavallista kiihkeämmän yhteenoton aikana täytyi toimittajan nykäistä häntä hihasta ja muistuttaa hänelle, kuka ja missä hän oli.
Powers teki työtä kevyesti kuin olisi hän ainakin viisikymmentä ottelua taistellut lavalla, ja yleisö seurasi jännityksellä hänen temppujaan osottaen yhtämittaa suosionosotuksiaan. Mutta Pat ei tehnyt mitään ylivoimaisia hyökkäyksiä, vaikka olikin yhteenottoja, jotka saivat yleisön nousemaan penkeiltään siinä uskossa, että Powers oli voittamaisillaan vastustajansa.
Tällaisissa jännittävissä tilanteissa ei miss Sangster ollut selvillä, satuttiko nuori Glendon itsensä vaarallisesti vai eikö. Erään kerran kumartui toimittaja hänen puoleensa kuiskaten:
"Nuori Pat voittaa varmasti. Hän on nouseva tähti, eivätkä he voi häntä hillitä. Mutta voitto tulee kuudennessatoista erässä, ei ennen."
"Mutta ehkä myöhemmin?" kysyi miss Sangster.
Hän melkein naurahti toimittajan epävarmaa kieltämistä. Miss Sangster tiesi sen paremmin.
Powers oli tunnettu siitä, että hän ahdisti vastustajaansa yhtämittaa. Glendon löysi tyydytystä siitä. Patin puolustautuminen oli ihmeteltävää, ja hän pysyttäytyi puolustuksessa juuri niin paljon, että yleisö pysyi jännityksessä. Powers tiesi olevansa pakotettu häviämään, mutta hänellä oli liian pitkä nyrkkeilijäkokemus epäröidäkseen iskemästä vastustajansa nurin tilaisuuden sattuessa. Hän oli liian usein joutunut kärsimään juonitteluista ollakseen käyttämättä samaa taktiikkaa toisia vastaan. Jos vain tilaisuus siihen sattuisi, olisi hän valmis nujertamaan vastustajansa ja pettämään vedonlyojäliiton. Hänen taitavien hyökkäyksiensä ansiosta oli yleisö jo ruvennut luulemaan, että Pat oli löytänyt voimakkaampansa. Mutta itsessään tunsi Powers, että hän oli löytänyt Patista väkevämpänsä. Useamman kerran ottelun kuumimmillaan ollessa oli hän saanut iskuja, joitten voima oli tahallisesti hillitty, sen hän ymmärsi.
Mitä Glendoniin tulee, oli hän monta kertaa sellaisissa tilanteissa, että pieninkin erehdys olisi tuottanut hänelle häviön vastustajan iskun kautta. Mutta hänellä oli ihmeellinen taito arvioida aika ja etäisyys oikein, eivätkä nämä vaikeat tilanteet horjuttaneet hänen itseluottamustaan. Hän ei koskaan ollut hävinnyt otteluakaan, häntä ei koskaan oltu lyöty nurin ja hänellä oli aina ollut vastustajansa niin vallassaan, ettei häviäminen ollut tullut kysymykseenkään.
Viidennentoista erän lopussa olivat molemmat nyrkkeilijät hyvissä voimissa, vaikka Powers läähätti niin, että yleisön joukosta jo muutamat henkilöt löivät vetoa siitä, että hän "halkeisi".
Juuri ennen kuudennentoista erän alkua kumartui Stubener kuiskaamaan
Glendonin korvaan:
"Lyöttekö hänet nyt maahan?"
Glendon nosti päätään ja pudistaen sitä nauroi suoraan vasten rauhattoman impressarion kasvoja. Kun kuudennentoista erän alkumerkki kilahti, näki Glendon hämmästyksekseen Powersin syöksähtävän pystyyn. Ensimäisestä sekunnista alkoi ottelu oikealla hyökkäysrajumyrskyllä, ja Glendonilla oli täysi työ suojellessaan itseään. Hän puolustautui, teki takerrusotteita, väisteli sivuhyppäyksillä, perääntyi nuoraa vasten ja sai vastaanottaa uusia hyökkäyksiä astuessaan takaisin keskilavalle. Useamman kerran antoi Powers hänelle hyviä tilaisuuksia, mutta Glendon ei tahtonut lähettää vastustajaansa lopullista, hävittävää iskua. Hän säästi sitä kaksi erää eteenpäin. Koko ottelun aikana hän ei vielä ollut käyttänyt koko voimaansa iskuihinsa.
Kaksi minuttia väliajatta ahdisti Powers häntä kaikella taidollaan. Seuraavassa minutissa olisi erä ollut lopussa ja vedonlyöjäliitto lyöty hämmästyksellä. Mutta sitä minuttia ei tullut. He olivat juuri iskeneet yhteen keskellä lavaa tavalliseen takertumiseen. Glendon vapautti vasemman kätensä ja antoi sillä iskun Powersin kasvoihin vasemmalle puolelle. Saman tempun oli hän jo tehnyt toistakymmentä kertaa sinä iltana. Hämmästyksekseen huomasi hän Powersin aivan veltostuvan ja alkavan horjuvin jaloin vaipua lattialle. Powers retkahti lattiaan, vieri ympäri lavan sivulle ja makasi liikkumatta silmät ummessa Kilpatuomari kumartui hänen ylitsensä laskemaan kymmenen sekunttia.
Yhdeksän kohdalla Powers nykähti ikäänkuin hän olisi tehnyt turhan yrityksen noustakseen ylös.
"Kymmenen! — ja loppu!" huusi tuomari. Hän tarttui Glendonin käteen ja nosti sen ylös meluavalle yleisölle merkiksi siitä, että Pat Glendon oli voittanut.
Ensimäisen kerran nolostui Glendon lavalla. Hänen lyöntinsä ei ollut ollut nujertava. Siitä oli hän varma. Se ei ollut suunnattu leukaan, vaan poskelle, johon hän tiesi sen myös osuneen. Ja kuitenkin oli mies kaatunut, oli maannut lattialla yli kymmenen sekunttia ja suorittanut kepposensa suurenmoisesti. Tämä isku oli yleisöstä tietysti ollut oikea mestarinäyte, ja filmit tulisivat levittämään valheen. Toimittaja oli siis kuitenkin tiennyt oikean erän, vaikka tämä olikin petosta.
Glendon suuntasi katseensa Maud Sangsteriin. Tämä katsoi suoraan Patiin, mutta hänen katseensa oli kylmä ja kova, niistä ei kuvastunut mitään hyväksyvää. Juuri kun Pat katsoi häneen, kääntyi hän sanoakseen jotakin naapurilleen.
Powersin avustajat kantoivat hänet nurkkaansa, aivan kuin velton räsyn. Glendonin avustajat tulivat onnittelemaan voittajaa ja riisumaan hänen nyrkkeilyhansikkaansa. Mutta Stubener ehti ennen heitä. Hänen kasvonsa säteilivät, kun hän molemmin käsin tarttui Glendonin oikean käden hansikkaaseen, ja hän huudahti:
"Kelpo poika, Pat! Tiesin, että teette sen."
Glendon tempasi takaisin hansikkaansa. Ja ensimäisen kerran kuuli impressario hänen kiroavan.
"Menkää helvettiin", sanoi Pat, samalla kuin hän kääntyi ojentaen kätensä avustajillensa, jotta nämä saisivat vetää hänen hansikkaansa pois käsistä.