II
Mökö ja Luru ihmettelivät seuraavana päivänä, miksi koulun vahtimestari seisoi aina portilla suoloilla ladattu pyssy kädessään, minkä tähden kaikkien opettajien palvelijattaret olivat koulun eteisessä pitäen varalla haavasiteitä, ja minkä tähden heidän luokkahuoneeseensa oli laitettu erityinen hälytyskello.
He eivät mitenkään voineet ajatellakaan, että tämä tapahtuisi heidän tähtensä.
Pari päivää edellisen tapauksen jälkeen satoi, jolloin Mökö ja Luru saivat kauhean nuhan. Äiti oli neuvonut heitä pitämään itseään nuhan varalta lämpöisinä, jonka vuoksi he nyt alkoivat koota ympärilleen kaikenlaista lämmittävää.
Mökö, joka ennestäänkin oli paksu, pani vatsansa päälle ja selkäänsä suuren höyhentyynyn ja köytti ne nuoralla yhteen. Luru, joka oli laihempi, otti kokonaisen höyhenpatjan ja kietoutui siihen, niin että ylhäältä näkyi vain pää ja kädet ja alhaalta juuri ja juuri jalat.
Kun he eivät tällaisessa puvussa olleet päästä liikkumaan, ottivat he ajurin ja ajoivat koululle. Portilla koulun vahtimestari kummasteli tätä paria ja hämmästyi niin, että laukaisi pyssyn, jolloin kaikki suolat menivät opettajien kokoushuoneen ikkunaan ja särkivät sen.
Kaikki oppilaat katselivat suu auki Mököä ja Lurua, ja kuinka nämä aivan vakavina alkoivat kiivetä portaita ylös. Mökö pääsi jokseenkin helposti, mutta Lurun oli paljon vaikeampi liikkua. Koko koulu asteli heidän jäljestään. Juuri kun he pääsivät portaiden päähän, kaatui Luru ja kaatoi samassa kaksi poikaa, jotka vuorostaan kaatoivat toisia, ja koko koulu meni mukkelismakkelis portaita alas, ja muiden yli hyppeli Luru patjaansa kiedottuna.
Kun he pääsivät portaiden juurelle, nousi hän seisomaan ja huusi katsellessaan toisia, jotka kieriskelivät yhtenä sekamelskana portaita alas:
— Mikä teitä nyt vaivaa, minkä tähden te noin kieriskelette?
Ennenkuin opettajien palvelijattaret olivat ennättäneet sitoa kaikkien haavat, kesti jokseenkin kauan.
Nyt sai Luru aivan yksinään astua portaita ylös, kukaan ei tohtinut häntä seurata. Kun hän tällä matkalla oli kierinyt viisi kertaa portaita alas, pääsi hän viimein luokkahuoneeseensa, ja kaikki oppilaat asettuivat paikoilleen.
Mutta Mökölle ja Lurulle tuli näin patjoihin ja tyynyihin kiedottuina hirveän kuuma, ja he alkoivat päästellä köysiä auki. Mutta tyyny ja patja olivat rappusissa kieriskellessään menneet rikki ja höyhenet tulivat esiin. Toiset pojat riensivät auttamaan, mutta sitä enemmän höyhenet vain lensivät. Niitä oli ilma aivan täynnä, ja pian oli jokainen saanut höyheniä kurkkuunsa ja yski kamalasti. Kaikki huusivat apua, mutta kukaan ei uskaltanut tulla sisään, kun pelättiin höyheniä lentävän muuallekin. Rehtori ilmoitti sen vuoksi palokunnalle. Tämä tuli ja ruiskutti huoneen ihan täyteen vettä, jolloin höyhenet kastuivat ja putosivat maahan.
Nyt oli se vaara vältetty, mutta koko luokka oli aivan märkä, eikä lapsia voitu sellaisina lähettää kotiin.
Voimistelusalin seinästä toiseen pantiin vahvat köydet ja näihin ripustettiin opettaja ja kaikki pojat takinliepeistä riippumaan ja kuivumaan ja voimistelusali lämmitettiin oikein kuumaksi.
Siinä he kaikki roikkuivat rinnatusten, mutta opettaja käytti aikaa hyväkseen ja kyseli pojilta läksyjä.
Seuraavana päivänä lahjoitettiin Mökölle ja Lurulle koulun puolesta paksut villaiset alusvaatteet, jotta he eivät toista kertaa vilustuisi.