III
Kyllähän Mökö ja Luru osasivat koulussa läksynsä, mutta he osasivat hyvin merkillisellä tavalla. Kun luokka oli suuri, niin he eivät aivan alussa joutuneet vastaamaan. Mutta eräänä päivänä sattui opettaja kysymään Mököltä maantieteen tunnilla, ja silloin koko luokka sai ihmeekseen kuulla, miten pojat muistivat läksynsä.
Opettaja näytti kartalla Neapelia ja kysyi Mököltä:
— Mökö Kiljunen, mikä kaupunki tämä on?
— Se on Nappipeli, Mökö vastasi.
Kyllä opettaja sai selittää kauan, että ei laisinkaan ollut samaa, sanoiko Neapeli vai Nappipeli, mutta siitä ei ollut suurta apua.
Opettaja tahtoi oikein perinpohjin saada tietää, millä tavalla pojat nimet selittivät, ja silloin tuli vaikka millaisia nimiä. Rooma oli Ruuma, Lontoo oli Luntta, Glasgow oli Lasku, Pariisi oli Prisse, Havre oli Harava, Marseille oli Marssi jallu, Kööpenhamina oli Keppihamina. Ja tätä menoa he jatkoivat. Hampuri oli Hamppari, Madrid oli Matin-Riita, ja Kijevi oli Kiljunen.
Opettaja joutui aivan epätoivoon. Hän koetti kysellä maanosia. Mutta siellä tuli aivan samanlaatuisia vastauksia. Ameriikka oli Hameriikka, Turkki oli Pälssyt, Makedonia oli Makaruunia. Luokan ilo oli ylimmillään, kun Bulgariasta tuli Pullan kurit.
Tämän jälkeen päätti maantieteen opettaja olla laisinkaan kysymättä Kiljusen pojilta enää mitään. Mutta muissakin aineissa pojilla oli hiukan omat tietonsa. Ruotsissa opettaja käski kääntämään:
— Tuuli taivutti heikkoa kasvia.
Luru käänsi sen näin:
— Vinden deklinerade den späda växten.
Opettaja sai turhaan selittää, että deklinera merkitsi sanojen eikä minkään muun taivuttamista.
Mökö sai käännettäväkseen seuraavan lauseen:
— Ukko istui pöydän ääressä ja laski rahoja.
Hän suoriutui tehtävästään kääntäen sen:
— Gubben satt i bordsändan och släppte pengar.
Tämäkin opettaja päätti jättää poikien tietojen kuulustamisen sikseen.
Jos pojat olisivat saaneet vastata tunneilla, niin olisivathan muiden poikien kaikki tiedot menneet aivan sekaisin.
Yksi aine oli sellainen, missä pojat todella kunnostautuivat. Ja se oli voimistelu. Kun näki heidän kiipeävän, niin olisi luullut heitä marakateiksi, niin ketterästi he menivät tankoa ylös. Ja kun he hyppäsivät piimin yli, niin he menivät sellaisella vauhdilla, että olisi luullut heitä suuren suuriksi oraviksi. Mökö hyppäsi korkeushyppyä aivan ihmeellisellä tavalla ja sai siitä nimekseen Pompponen. Luru taas oli erinomainen pituushypyssä ja sanottiin häntä senvuoksi Loikkaseksi. Mökö Pompponen ja Luru Loikkanen olivat siis heidän nimensä koulussa tovereitten keskuudessa.