XIII
Kun Jeesus tuntemattomana vaelsi maan päällä ja kylästä kylään kulki saarnaten hyvyyden ja rakkauden oppia ja ihmiset kuuroiksi löysi sille, mitä hän heille opetti, niin saapui hän murheellisena ja murtunein mielin kunnaalle, jonka juurella hän näki miehen seisovan lähteen luona. Huomaamatta Jeesusta vihelsi mies, ja lehdikosta tuli nuori orivarsa hänen luokseen. Tälle mies alkoi puhella:
— Heposeni, nytpä meille pitkä tie ja vaivalloinen työ on tullut eteen, mutta jos sinä sen kestät, kestää tahdon minäkin.
Ja mies hyväili hevostaan ja syötteli sille kädestään heiniä, jotka rehevinä kasvoivat lähteen partaalla.
— Mies, anna minulle suojaa pääni päälle, sanoi Jeesus lähestyen miestä, sillä olen uupunut, jalkani ovat tien kivistä verisiksi tulleet, ja metsän pensaat ovat pukuni repineet.
— Antaisin sinulle suojan ja jakaisin oloni sinun kanssasi, koska näytät olevan yhtä yksinäinen kuin minäkin, vastasi mies. Mutta katso tuonne, tupani on poltettu, niittyni on tallattu, viljani sotkettu. Minulla ei ole mitään muuta kuin tämä hepo ja tämä lähde tässä, joita voin omakseni sanoa. Juo lähteestä, ja se on sinua vilvoittava. Tämä lähde on pohjattoman syvä, ja sen vesi on aina kylmää.
— Mistä tiedät sen pohjattomaksi? kysyi Jeesus.
— Olenhan koettanut sitä mitata, mutta kivi, jonka köyteen sidoin ja lähteeseen laskin, ei tavannutkaan pohjaa. Kerran tahdoin minä samoin mitata taivaan kannen korkeutta, jännitin vahvimman jouseni, otin nuoleni sulitetuimman. Korkealle kohosi nuoli, mutta putosi taas. Yhtä korkea kuin taivas, yhtä syvä on tämä lähde. Ja sen siunaus on suuri. Katso nurmea, kuinka se tässä iloitsee ja kukkasia kauniisti kantaa. Niin tahdon, että muuallakin olisi. Ja siksi olen päättänyt johtaa tästä uoman edemmäksi.
— Sinä tahdot tuottaa iloa muillekin. Ovatko he siis sinulle iloa tuottaneet?
— Eivät.
— Eivätkö ole tahtoneet?
— Eivät ole ymmärtäneet sitä tehdä. Mutta miksi en minä tekisi sitä heille?
— Ja miten aiot tuon uoman laatia?
— Siitä juuri puhelin heponi kanssa ja kysyin, jaksaako se. Minä aion valjastaa heponi auran eteen ja lähteen reunasta kyntää syvän vaon kauas, niin kauas, että se vihdoin mereen ulottuu.
— Miksi tuon kaiken tekisit?
— Jotta maa vihannoisi muuallakin niinkuin täällä, jotta vilja kasvaisi runsaampana, kun se kosteutta imisi maaperästä.
Ja hän talutti hevosen auran eteen ja valjasti sen.
Ja Jeesus lähestyi hepoa, ja tämä silloin hirnui hiljaa ja kuin hyväillen hankasi päätään hänen olkapäähänsä.
Kun mies sen näki, sanoi hän:
— Sinä olet hyvä ihminen, koska luontokappaleet sinua rakastavat!
Lähde minun kanssani matkalleni!
Ja Jeesus astui auran vieressä, ja hänen kätensä lepäsi hevosen kaulalla. Syvälle maahan painui aura miehen vankkojen hartioiden painosta, ja hopeisena juovana seurasi lähteen vesi heidän luomaansa uomaa pitkin. Ja hepo veti, sen lihakset pingoittuivat, ja lujasti painuivat kaviot maahan. Kun se uupui, niin pani Jeesus kätensä sen kuonon eteen ja hiljaa hyväili sen turpaa, ja hepo tunsi syövänsä paratiisin yrttitarhan voimakkaasti tuoksuvaa ruohoa.
Ja vako tuli yhä pitemmäksi, ja jo kaukaa kimalteli veden välkkyvä nauha.
— Tästä on suorin tie merta kohden, sanoi Jeesus viitaten eteensä.
— Minä tiedän sen kyllä, vastasi mies, mutta tehkäämme kierros tuonne, jossa näet nuo lakeat pellot ja niityt. Maa on siellä hyvää, mutta kuivuu helposti helteessä, ja silloin laiho surkastuu. Sinne johdattakaamme kulkumme.
— Jos väsyt, sillä kierros on pitkä.
— Minun täytyy jaksaa.
— Asuuko tuon pellon äyräällä ystäväsi?
— Ei minulla ole ystäviä. Hän se poltti minun taloni ja anasti tavarani, mutta ajattelisinko sitä nyt, kun hänen pellolleen voin johtaa lähteen veden!
Pitkän kierroksen jälkeen oli vako kynnetty lakeiden peltojen halki.
Kotvasen kuluttua virkkoi taas mies:
— Tuon ison kunnaan takana on kylä ja siellä äveriästä väkeä, mutta heillä ei ole jokea, ei järveä. Kyntäkäämme vako sinnekin.
— Onko siellä sinulla ystäviä tai omaisia?
— Siellä asuvat lapseni, kaksi poikaani ja tyttäreni.
— Sinä rakastat heitä?
— Ovathan he minun lapsiani.
— Rakastavatko he sinua?
— Älä kysy, vieras, sitä, vaan kyntäkäämme vako sinne ja odottakaamme yötä, jotta he eivät minua näkisi.
Kauan he kulkivat, mies painaen auraa syvälle maahan, jotta vako virran juostavaksi tulisi, ja Jeesus taluttaen hepoa.
Vihdoin näkyi meren poukama, ja sitä kohden he riensivät. Kun he sen saavuttivat, vaipui mies uupuneena maahan.
— Kauaksi kotikummultani olen tullut, sanoi hän, kovin kauaksi, mutta uoma on kynnetty, ja katso, miten vesi tänne meitä seuraa. Se virtaa yhä runsaampana ja levittää uomaansa. Sanoinhan minä, että minun lähteeni oli pohjaton ja että sen vesi on loppumaton.
Ja virta kasvoi yhä leveämmäksi, ja hedelmöittävänä se kulki seutujen halki. Asukkaat sen varrella rakensivat veneitä ja kulkivat virran suuhun, jonne purret mereltä saapuivat. Siinä he tasaisella kentällä vaihtoivat tavaroita ja tekivät kauppaa turulla. Suojaksensa he joen suuhun rakensivat linnankin ja aivan joen äyräälle korkean kirkon.
Mies tätä katseli, ja hiljainen ylpeys hänen mielensä täytti. Mutta jokea myöten tulivat ne, jotka häntä olivat vainonneet. Ja kun he miehen näkivät, niin ottivat he hänet kiinni ja telkesivät tyrmään. Siellä he hänet tahtoivat nälkään tappaa.
Mutta eräänä yönä, tuntiessaan jo kuoleman tulon, näki mies äkkiä edessään tuon matkatoverinsa.
— Minä näen, että sinä olet kilvoituksesi kestänyt ja että sinä kaipaat lepoa, sanoi Jeesus.
— Katso, eivät he minulle ole tahtoneet pahaa tehdä, mutta he eivät ole tietäneet, mitä he tekivät, sanoi mies. Auta minua, sillä olen uupunut.
— Minä tahdon taluttaa sinut asuntooni. Siellä on monta asuinsijaa. Punaisesta hongasta ovat sen seinät, ja valkoiset on siellä lavitsat, ja iloisesti sen ikkunoista paistaa päivä.
— Minä en voi näin likaisena sinun asuntoosi tulla, sillä pitkät ajat olen tässä tyrmässä virua saanut, vastasi mies.
— Tule, ja minä tahdon sinut puhtaaksi pestä!
Ja he astuivat tyrmästä. Ja kun he kauniille nurmelle ennättivät, kosketti Jeesus kädellään maata, ja katso, kirkas lähde kumpusi heidän jalkojensa juuresta.
Kun Jeesus sen lähteen vedellä oli miehen puhtaaksi pessyt, sanoi mies:
— Miksis minut asuntoosi viet? Enhän minä ole kelvollinen sinne tulemaan. Minähän olen yksinkertainen talonpoika ja sinä olet kuninkaan poika.
Mutta Jeesus hymyili ja sanoi:
— Autuaat ovat yksinkertaiset, sillä heidän on minun valtakuntani!
Ja näin syntyi Aurajoki, Turun kaupunki ja se lähde, jota he
Kupittaaksi nimittävät.