XVIII
Hannes Borg ei ollut löytänyt mitään ratkaisua, kun hän myöhemmin samana päivänä läksi Elisabetin luo asiasta keskustelemaan.
Elisabet oli alakuloinen ja kertoi ottaneensa esille maalauksensa, "Atenalaisten laulun", tehdäkseen siitä Hannes Borgille pienen jäljennöksen. Silloin olivat kaikki hänen viehkeät ja haikeat muistonsa elpyneet. Yrjö Vahtera oli taas kuin ilmielävänä kohonnut hänen eteensä, ja hänet oli vallannut vastustamaton kaiho tietää, mikä kohtalo heidän eronsa jälkeen oli tullut tuon miehen osaksi, joka oli tuottanut hänelle hänen elämänsä suurimman riemun, mutta myös katkerimman surun.
Ainoastaan muutamin sanoin hän tähän viittasi, mutta Hannes Borg aavisti, että hänen sisarentyttärensä vanha sydänhaava jälleen oli auennut.
He vaikenivat hetken.
Sitten Elisabet kertoi Herhilän käynnistä ja että alttaritaulua vasta kevätpuoleen tarvittaisiin.
—Tämä uutinen onkin minulle oikeastaan tervetullut, jatkoi Elisabet. Pääsen aikaisemmin lähtemään ulkomaille, heti kun neiti Vanajan muotokuva on valmistunut. Tarvitsen vaihtelua ja virkistystä. Ja totta puhuen olen osaksi tyytymätön siihen alttaritaulu-luonnokseen. Ehkä ulkomailla löydän paremman Kristusmallin. En tahtoisi maalata pelkkää tilaustaulua, soisin, että siitä tulisi taideteos, joka itseäni tyydyttäisi. Enhän ole riippuvainen palkkiosta, voin kustantaa matkani säästöistäni.
Hannes Borg kertoi, että Eversen oli kunnioittanut häntä käynnillään. —
— Tai oikeastaan tämä käynti ei tarkoittanut minua, sillä oli, niinkuin voit arvata, vallan toinen tarkoitus. Hän näyttää tahtovan, maksoi mitä maksoi, saada tuon nuoren naisen valtaansa. Ja mitkä seuraukset siitä olisivat, sen sinä hyvin tiedät. Tulin neuvottelemaan kanssasi, mitä olisi tehtävä.
— Niin kauan kuin minä olen kotona, hän voi olla täällä, mutta minun lähdettyäni ulkomaille hänen luonnollisesti on mahdotonta jäädä tänne ihmisten puheiden tähden. Mutta mitä arvelet siitä, jos minä muotokuvan valmistuttua lähtisin saattamaan häntä hänen äitinsä luo? Voisin varsin hyvin tehdä sen sillä verukkeella, että lähden pienelle virkistysmatkalle.
— Se ei luullakseni asiaa parantaisi. Eversenillä olisi kyllä keinonsa ottaa selville Aino Vanajan olinpaikka, ehkä hän jo tietääkin, missä hänen äitinsä asuu. Ja ennen pitkää Aino Vanaja ikävystyisi syrjäisellä sydänmaan seudulla, tuntisi pettymystä taidetuumiensa raukeamisesta ja voisi silloin olla altis lankeamaan Eversenin pauloihin.
Hetkeksi Hannes Borg vaipui mietteisiin ja sai äkkiä tuuman, joka loi ilonvälkkeen hänen kasvoihinsa.
— Kuulehan, hän huudahti. Kun sinä tarjouduit saattamaan neiti Vanajaa, heräsi minussa ajatus, jonka ehkä voit hyväksyä. Etkö suostuisi siihen, että hän sinun seurassasi ja suojeluksesi alaisena lähtisi ulkomaille näyttämöopintojaan jatkamaan? Onhan minullakin säästöjä puutarhaviljelykseni tuottamista varoista. Voisin kustantaa hänen matkansa.
Elisabet karkoitti epäröimisensä ja vastasi:
— Luonnollisesti, jos minä vaan olen oikea henkilö häntä saattamaan ja suojelemaan. Hän on ikäisekseen harvinaisen itsenäinen, kuuntelee tosin toisen mielipiteitä, mutta menettelee enimmäkseen oman päänsä mukaan. Mutta ehkä hänellä sentään saattaa olla jotain hyötyä minusta, ja sinä voit minulta saada tietoja hänen opintojensa kulusta.
Täynnä kiitollisuutta Hannes Borg puristi Elisabetin kättä ja sanoi:
— Olen äärettömän iloinen siitä, että hän saa matkustaa juuri sinun kanssasi. Sen paremman oppaan huostaan en voisi häntä uskoa.
Hän kävi äkkiä vakavaksi ja jatkoi:
— Kunhan hän vaan itse on halukas lähtemään. He kuulivat askeleita ullakkohuoneen portaista ja seuraavassa tuokiossa Aino Vanaja astui sisälle. Hänen tarkka silmänsä huomasi jotain erikoista opettajansa kasvoissa.
Hannes Borg päätti heti ilmaista hänelle ehdotuksensa. Elisabet vetäytyi hienotunteisesti viereiseen huoneeseen.
— Sisarentyttäreni — näin alkoi Hannes Borg — on päättänyt siirtää alttaritaulun maalaamisen tuonnemmaksi ja heti teidän muotokuvanne valmistuttua lähteä ulkomaille. Tästä heräsi minussa se ajatus, että teillä nyt olisi hyvä tilaisuus matkoihin tottuneen sisarentyttäreni seurassa lähteä ulkomaille opiskelemaan. Olette epäilemättä huomannut, kuinka lämpimästi… harrastan… taidepyrkimyksiänne. Toivon siis, että ette pahastu, jos tarjoudun kustantamaan matkanne ja kuuden kuukauden kestävän oleskelunne ja opintonne Münchenissä.
Heleä riemu kuvastui Aino Vanajan sinisissä silmissä, jotka loistivat kuin kaksi tähteä.
— Onko tämä totta, vai onko se unta! hän viimein huudahti. — Mutta ei, se ei ole mahdollista, enhän ole ansainnut sellaista hyvyyttä.
— Emme puhu sellaisista. Teette minut hyvin iloiseksi, jos suostutte ehdotukseeni. Kun palaatte ulkomailta, ei teidän liene vaikeata päästä työskentelemään jollakin huomatuista näyttämöistämme.
Aino Vanaja näytti hetken miettivän. Sitten hän virkkoi:
— Ainoastaan yhdellä ehdolla saatan vastaanottaa jalomielisen tarjouksenne: että saan nuo rahat lainana ja että annan teille niistä takaajien nimillä varustetun velkakirjan.
— Emme puhu lainoista ja velkakirjoista. Pääasia on, että nyt sopivan tilaisuuden tarjouduttua voitte tutustua ulkomaan näyttämötaiteeseen ja suurempiin oloihin. Münchenissä saa nähdä hyvin hyvää taidetta, ja toivon, että ystäväni Vincenzo Oliva ottaa teidät oppilaakseen. Silloin epäilemättä näette taiteen vallan uudessa valossa. Hän on itse ihmeellinen taiteilija ja erinomainen näyttämötekniikan opettaja.
Ensi kerran huomasi Hannes Borg Aino Vanajassa suurta, välitöntä mielenliikutusta. Hän riensi opettajansa luo ja painoi lämpimästi hänen kättään, voimatta saada lausutuksi ainoatakaan kiitollisuuden sanaa.
* * * * *
Kun Hannes Borg mieli täynnä tyydytystä poistui Elisabetin rakennuksesta, ajoi kapteeni Eversenin auto pihaan. Siinä istui ainoastaan kuljettaja, joka kysyi neiti Vanajaa. Hänellä oli paperiin kääritty iso kirjapinkka ja kirje, jotka hän pyysi jättämään neiti Vanajalle.
Hannes Borg lupasi toimittaa ne perille. Tuo kirje tuntui polttavan hänen kättänsä, ja hän olisi uhrannut paljon saadakseen tietää, mitä se sisälsi.
Aino Vanaja sanoi vastaanottaessaan tämän lähetyksen välinpitämättömänä:
— Ne ovat kapteeni Eversenin lupaamat tanssikirjat. Enpä niitä nyt tarvitse, enkä edes ehdi katsella.
Hannes Borg poistui, ajatellen: Vieläkö Eversen ennen heidän lähtöään ehtii virittää ansojaan.
Tuota matkaa täytyi jouduttaa.
* * * * *
Vaikutusvaltaisten saksalaisten välityksellä, joihin Hannes Borg vapaussodan lopulla oli tutustunut, hän sai nopeasti hankituksi Aino Vanajalle ja Elisabetille ulkomaanpassit. Ja kun Aino Vanajan onnistunut muotokuva oli valmis ja molemmat naiset olivat suorittaneet matkavalmistuksensa, he pääsivät lähtemään. Hannes Borg saattoi heidät Helsinkiin. Ja syyskuun alussa he Turun ja Tukholman kautta matkustivat Saksaan.
Mieli kaihoavana, mutta samalla tyytyväisenä Hannes Borg palasi asemalta heitä saattamasta ja matkusti vielä samana iltana takaisin Koivukoskelle.