XXVII
Viikon ajan Hannes Borg sairasti, loppupäivinä liikkuen ylhäällä huoneessaan. Hänen vilustumisensa oli ollut ankaraa laatua, mutta vahva luonto oli sen voittanut ja ruumiinvoimat alkoivat palata. Hän oli melkein tyytyväinen tästä väliin tulleesta sairaudestaan, hän kun oli lääkäriltä saanut unilääkettä ja oli täten pelastunut pitkistä unettomista yöhetkistä ja raskaista ajatuksista. Ja hänen veres sydänhaavansa oli tällä ajalla menettänyt pahimman kirpeytensä. Se hellitti joskus, toisinaan se taas ärtyisämmin muistutti kivusta. Tämä kipu tuntui joskus vallan sietämättömältä. Hän tiesi, että hänen henkinen tilansa oli sairautta ja hän taisteli sitä vastaan kaikella tarmolla, kuitenkaan voimatta siitä vapautua.
Eräänä päivänä hän hämmästyksekseen sai Louhivaaran hovista kirjeen, jonka kuoressa oleva osote oli Aino Vanajan käsialaa. Kuoreen oli suljettu shekki, johon merkitty summa vastasi Hannes Borgin neiti Vanajan ulkomaanmatkaa varten antamaa rahamäärää ja sen puolivuotiskorkoja. Shekkiä seurasi kirje:
'Kunnioitettava herra Tohtori!
Saatuani taloudelliset asiani järjestetyiksi, palautan Teille korkoineen sen rahasumman, jonka hyväntahtoisesti tarjositte minulle ulkomaanmatkaani varten. Kiitän Teitä parhaiten uhrautuvasta avustanne ja pyydän Teitä unhoittamaan ne ikävyydet, jotka olen, vaikkakin epätahallisesti, Teille aiheuttanut.
Kunnioittaen: Aino Vanaja.'
Hän oli siis Louhivaaran hovissa Eversenin luona! Saadakseen rahoja tanssiopintojensa jatkamiseen ja upeaan elämään hän oli alentunut Eversenin rakastajattareksi! Hän ei ollut välittänyt säädyllisyyden vaatimuksista, ei ihmisten tuomiosta, hän oli katsonut nuorella elämällään voivansa uhmata kaikkea tätä. Katkeruus täytti Hannes Borgin mielen. "Ikävyyksiä" hän siis vaan luuli aiheuttaneensa. Eikö tuo nainen tietänyt, vai eikö ollut tietävinään, että hän oli syynä toisen ihmisen syvään onnettomuuteen?… Hän oli saanut "taloudelliset asiansa" järjestetyiksi… kenen avulla, sen Hannes Borg hyvin tiesi. Hän ei tahtonut vastaanottaa mitään Everseniltä, vihamieheltään, ei jäädä hänelle kiitollisuuden velkaan. Hän tarttui heti kynään ja kirjoitti:
'K. Neiti Vanaja!
Tarjotessani Teille rahallisen avustukseni ulkomaanmatkaanne varten, tein sen omasta vapaasta aloitteestani, asettamatta ehtoja ja tarkoittamatta takaisinmaksamista. Te olette myöhemmin valinnut toisenlaisen, tosin minun harrastuksilleni vieraan alan. Tämä ei muuta asiaa, silloin oli aikomuksenne vakavasti antautua näyttämötaiteen palvelukseen.
Palautan siis nämä rahat, joita en voi katsoa minulle kuuluviksi. Toivon, että valitsemallanne uudella uralla saavutatte tavoittelemanne tyydytyksen.
Kunnioittaen: Hannes Borg.'
Hän sulki tämän kirjeen ja shekin kuoreen ja jätti sen Louhivaaran autonkuljettajalle, joka vielä viipyi portilla, keskustellen renkipojan kanssa. Senjälkeen hän tunsi sisällään kolkkoa tyhjyyttä. Lopputili oli tehty, kummallakaan ei enää tuntunut olevan toiselle mitään lisättävää.
Illalla tuo tyhjyydentunne kävi sietämättömäksi, ja hän päätti lähteä
Kuuselaan. Hänen tullessaan perille oli Fredrika rouva yksin kotona.
Hän sanoi miehensä olevan neuvottelemassa osaviljelystoverinsa kanssa
ja pian palaavan kotia.
Talonemäntä vastaanotti tohtori Borgin herttaisesti kuin aina, mutta hän oli alakuloinen, ja hänen syvissä silmissään oli kostea väike.
— Olen kovin pahoillani, hän sanoi, että tohtori serkkuni tyttären kautta on saanut niin suuren surun. Kuka olisi uskonut, että Aino voisi olla tohtorille niin kiittämätön ja että hän voisi antautua sellaiseen elämään!
— Minun syytäni on ollut, virkkoi Hannes Borg, että olen odottanut hänessä olevan sellaisia tunteita, joita hän ei ole minua kohtaan tuntenut.
— En puolestani sentään tuomitse Ainoa, sillä en luule, että hänen luonteensa on huono. Hän on heikkoudessaan langennut Eversenin pauloihin.
— Heikko hän ei ole, päinvastoin hyvin lujatahtoinen. Hän kyllä tietää, mitä tahtoo, ja mitä hän tahtoo, sen hän järkähtämättä toteuttaa.
Metsänhoitaja Forsgrén astui sisään ja huudahti:
— Tervetuloa! Miten se potilas nyt jaksaa? Kuulimme sairaudestasi, ja aioin juuri tänä iltana käydä sinua katsomassa. Mutta olethan jalkeilla, siis vaara on ohi.
Hän kertoi sitten olevansa tyytyväinen osaviljelystoveriinsa, joka oli rehellinen ja viljelysuudistuksia harrastava mies.
Hän katsahti vaimoonsa ja huomasi hänen surullisen ilmeensä.
Kursailemattomaan tapaansa hän jatkoi:
— Fredrika on ylen suruissaan sen serkkunsa tyttären tähden. Minä puolestani olen sitä mieltä, ettei se tyttö ansaitse, että kukaan meistä on hänen tähtensä pahoillaan. Muuttaa Louhivaaraan asumaan ja ruveta Eversenin rakastajattareksi… se osottaa, ettei hänellä enää ole häpeän tunnetta. Niin, ja siitä elämästä Louhivaaran hovissa kerrotaan somia juttuja. Siellä kuulemma vietetään taas lopen ohutpukuisia orgioita suuriruhtinasten malliin.
— Mutta kuinka voitkaan puhua noin, soimasi Fredrika rouva miestään.
— Minä puhun vaan, mitä olen kuullut maanmittari Haavistolta. Ja kun tuntee Eversenin, se ei ole uskomatonta.
Hannes Borg oli käynyt kalpeaksi ja ehdotti:
— Jos sallit, tutustuisin kernaasti osaviljelystoveriisi. Hauskaa olisi puhua hänen kanssaan ja kuulla hänen mielipiteitään.
— Kutsumme hänet tänne, sanoi Forsgrén.
Samassa tuli palvelijatar sisälle ja kertoi, että Koivukosken renkipoika oli keittiössä ja tahtoi tavata tohtori Borgia.
Hannes Borg muisti, että hän sinä päivänä oli antanut renkipojalle luvan lähteä iltamaan työväentalolle, ja hän aavisti pahaa. Hän riensi keittiöön, ja siellä renkipoika hengästyneenä kertoi, että tohtorin poikaa, Väinöä, työväentalon iltamassa oli puukotettu rintaan.
— Se makaa siellä työväentalon eteisessä henkitoreissaan ja sylkee verta, näin kertoi poika edelleen.
Huolimatta kovasta säikähdyksestään Hannes Borgilla oli sen verran mielenmalttia, että puhelimitse kutsui kirkonkylästä lääkärin työväentalolle, mainiten, että hänen poikaansa siellä oli vaarallisesti puukotettu. Hän pyysi lääkäriä kirkonkylästä lainaamaan auton, jotta mitä pikimmin pääsisi perille.
Kiireessä hän Forsgrénille kertoi, mitä oli tapahtunut, jätti hyvästi ja alkoi renkipojan kanssa täyttä laukkaa ajaa työväentalolle, jonne oikotietä yli jään oli noin kilometrin matka.
Renkipoika kertoi tapauksesta lähemmin. Väinön ja Vapun Junun välille oli syntynyt riita — Heti Vaaksan tähden — ja Junu oli sen kestäessä vetänyt puukkonsa ja iskenyt Väinöä rintaan. Poliisi oli vanginnut Junun, joka oli tehnyt sitkeää vastarintaa. Tämä järjestyksenvalvoja ja paikalle osunut suojeluskuntavääpeli olivat vaatineet iltaman keskeyttämistä, mutta heidän vaatimustaan ei oltu otettu huomioon. Saapuessaan perille Hannes Borg kuuli sisältä tanssin töminää.
Hän riensi eteiseen. Väinö oli laskettu pitkäkseen penkille, ja hänen päänsä alle oli asetettu kokoonkääritty likainen vaatekappale. Hänen kasvonsa olivat sinervän kalpeat ja hänen rintaansa isketystä haavasta kohisi esille ilmaa. Hän näytti hyvin heikolta, mutta oli vielä niin tajuissaan, että tunsi isänsä. Hän soperteli käsittämättömiä sanoja, mutta oli silloin tukehtumaisillaan, ilma kohisi rajummin esiin haavasta, ja suusta valui verta.
Hannes Borg piti tätä kaikkea arveluttavana, mutta ei tietänyt mitä tehdä ja odotti levottomana lääkäriä. Ennen pitkää tämä saapuikin autolla, ja nähtyään potilaan hän totesi, että haava ulottui keuhkoon. Kun hän painoi kätensä haavaa vastaan, lakkasi ilma virtaamasta esiin, ja sairas näytti hengittävän helpommin.
Viipymättä lääkäri ompeli haavan kiinni, ja kun tämä oli suoritettu, tahtoi horroksestaan herännyt Väinö taas puhua, mutta samassa valui taas suusta verta.
— Älkää puhuko, kehoitti lääkäri. Täytyy jonkun aikaa olla aivan puhumatta.
Lääkäri kääntyi Hannes Borgin puoleen, joka henkeään pidättäen oli seurannut haavan ompelemista, ja sanoi hänelle hiljaa:
— Jumalan kiitos, ettei keuhko ole sen pahemmin vioittunut, kun verta ei tule sen enempää. Ja olipa onni, että tulin näin pian.
— Luuletteko, että hän voi parantua? kysyi Hannes Borg.
— Toivon sitä, jos vaan ei tule mitään käännettä pahempaan. Mutta minne viemme hänet? Tähän hän ei voi jäädä. Kaupunkiin häntä ei voi lähettää, ei ainakaan heti.
— Eikö häntä voisi paareilla kantaa Koivukoskelle?
— Se käy päinsä. Ruiskutan häneen ensin morfiinia.
Saatuaan tämän ruiskutuksen sairas vaipui syvään uneen; järjestettiin tilapäiset paarit, ja suojeluskuntavääpelin välityksellä saatiin kantajat. Hannes Borg vuorotteli itse matkalla heidän kanssaan, osottaen mielenliikutuksestaan huolimatta väsymätöntä sitkeyttä. Yöksi lääkäri jäi Koivukoskelle ollakseen saapuvilla sen varalta, että sairaan tilassa tapahtuisi odottamaton käänne.