MYÖHEMMIN.
Gordon on antanut kunniallisen hyvityksen lapsilleni. Hänen pähkinälaatikkonsa on saapunut, se on päällystetty säkkikankaalla ja on kolme jalkaa korkea.
Muistatko jälkiruokaa pähkinöistä ja vaahterasiirapista, jota saimme korkeakoulussa? Me nyrpistimme nenäämme, mutta söimme. Minä otan sen käytäntöön täällä, ja vakuutan sinulle, että me emme nyrpistä nenäämme. On nautinto ruokkia lapsia, jotka ovat läpäisseet Mrs. Lippettin järjestelmän; he ovat pateettisen kiitollisia joka pienestä siunauksesta.
Et voi valittaa että tämä kirje on liian lyhyt.
Sinun,
Kirjoituskouristuksen partaalla
S. McB.
JOHN GRIER HOME,
Perjantaita koko pitkä päivä.
Rakas Judy!
Sinua huvittaa kuulla että olen saanut uuden vihollisen — tohtorin emännöitsijän. Olen puhunut tuon ihmisen kanssa useita kertoja puhelimessa ja huomannut, ettei hänen äänelleen ole ominaista tuo pehmeä, matala sävy, joka on tunnusmerkillistä Vere de Veren säädylle, mutta nyt olen nähnyt hänet. Tänä aamuna palatessani kylältä tein pienen mutkan ja kuljin tohtorimme talon ohi. Sandy on ilmeisesti ympäristönsä tulos — talo on oliivinvihreä, siinä on punainen taitekatto ja kaihtimet alhaalla. Olisi voinut luulla että talossa juuri oli ollut hautajaiset. En ihmettele että elämän viehättävät puolet ovat jotenkin jääneet huomaamatta tuolta miesparalta. Tutkittuani taloa ulkoapäin olin utelias näkemään vetikö sisäpuoli sille vertoja.
Koska olin aivastanut viisi kertaa tänä aamuna ennen aamiaista, päätin mennä sisään ja kysyä häneltä neuvoa lääkärinä. Tosin ovat lapset hänen erikoisalansa, mutta aivastus kuuluu kaikkiin ikäkausiin. Niinpä marssin rohkeasti portaita ylös ja soitin kelloa.
Hiljaa! Mikä ääni tuolla katkaisee mässäyksemme? Hon. Cy'n ääni, niin totta kuin elän, hän lähestyy portaita. Minun täytyy kirjoittaa kirjeitä, minä en voi ruveta kuulemaan hänen harmillisia lorujaan, siispä lennätän Janen ovelle ja käsken häntä katsomaan miestä lujasti silmiin ja sanomaan että olen ulkona.
* * * * *
Tanssi jatkukoon! Olkoon ilomme rajaton. Hän on mennyt.
Mutta nuo kahdeksan tähteä esittävät kahdeksaa vaatekomeron pimennossa vietettyä tuskan minuuttia. Hon. Cy otti Janen ilmoituksen vastaan ystävällisesti luvaten istua odottamaan. Jonkajälkeen hän astui sisään ja istuutui. Mutta jättikö Jane minut vaatekomeron ikävään? Ei, hän houkutteli miehen lastenkamariin katsomaan mitä kauheuksia Sadie Kate on tehnyt. Hon. Cy katselee ilokseen kauheuksia, varsinkin Sadie Katen tekemiä. Minulla ei ole aavistustakaan siitä mitä häväistysjuttuja Jane parhaillaan paljastaa, mutta mitä siitä, hän on mennyt.
Mihin jäin? Oi niin, olin soittanut tohtorin ovikelloa.
Oven avaa suuri, roteva ihminen, jonka hihat ovat käärityt ylös. Hän näyttää hyvin suorasukaiselta; hänellä on haukan nenä ja kylmät harmaat silmät.
"Mitä asiaa?" sanoi hän, ja äänestä ilmeni että hän piti minua vacuumöljy-kaupustelijana.
"Hyvää huomenta". Minä hymyilin ystävällisesti ja astuin sisäpuolelle. "Oletteko Mrs. McGurk?"
"Se juuri", sanoi hän. "Ja te kai olette tuo uusi nuori nainen orpokodista?"
"Niin olen", sanoin minä. "Onko hän itse kotona?"
"Ei ole", sanoi hän.
"Mutta tämä on hänen vastaanottotuntinsa."
"Hän ei pidä sitä säännöllisesti."
"Hänen tulisi pitää", sanoin minä ankarasti. "Olkaa kiltti ja sanokaa hänelle, että Miss McBride kävi kysymässä häneltä neuvoa ja pyytäkää häntä pistäytymään John Grier Homessa tänä iltapäivänä."
"Soo!" murahti Mrs. McGurk ja sulki oven niin äkisti, että hameeni lieve jäi väliin.
Kun kerroin tämän tohtorille tänä iltapäivänä, kohautti hän olkapäitään ja sanoi että se on Maggien viehättävä tapa.
"Ja miksi ette pane pois koko Maggie'a?" kysyin minä.
"Ja mistä saisin toisen paremman?" sanoi hän. "Ei ole leikin asia pitää taloutta yksinäiselle miehelle, joka tulee aterioille niin säännöttömästi kuin päivän 24 tuntia vain sallivat. Maggie antaa vähän päivänpaistetta kotiin, mutta kykenee toimittamaan kuuman päivällisen kello 9 illalla."
Yhdentekevää, minä uskallan lyödä vetoa että hänen kuumat päivällisensä eivät ole herkullisia eikä hyvin tarjottuja. Hän on kyvytön, laiska vanha äkäpussi, ja minä tiedän miksi hän ei pidä minusta. Hän kuvittelee että aion houkutella tohtorin puolelleni ja työntää hänet itsensä pois mukavasta asemastaan — sukkeluus sekin, mukamas! Mutta minä en aio päästää häntä harhaluulostaan; tuolle vanhalle otukselle tekee hyvää olla vähän levoton. Keittäköön miehelle parempia päivällisiä ja lihottakoon häntä vähän. Minun ymmärtääkseni lihavat miehet ovat hyväluontoisia.
KELLO 10.
En tiedä mitä pötyä olen kirjoittanut sinulle pitkin päivää keskeytysten välissä. On tullut ilta vihdoinkin, ja olen niin väsynyt etten jaksa edes pitää päätäni pystyssä. Laulusi sanoo surullisen totuuden: "Unessa onni ainoa."
Toivotan hyvää yötä.
S. McB.
J.G.H.
Huhtikuun I p.
Rakas Judy!
Olen sijoittanut Isador Gutschneiderin. Hänen uusi äitinsä on ruotsalainen nainen, lihava ja hymyilevä, sinisilmäinen ja keltatukkainen. Hän valitsi Isadorin koko lastenkamarillisesta vauvoja, koska tämä oli kaikista tummaverisin. Hän on aina pitänyt tummaverisistä, mutta ei kunnianhimoisimmissa unelmissaankaan ole voinut toivoa itse saavansa sellaista. Poika on nyt saanut nimen Oscar Carlson, uuden enovainajansa mukaan.
Ensimäinen johtokunnan kokoukseni sattuu ensi keskiviikoksi. Tunnustan etten odota sitä kovinkaan kärsimättömästi — varsinkin kun tärkeimpänä ohjelmanumerona on minun pitämäni avajaispuhe. Soisin että puheenjohtajamme olisi täällä tukenani! Mutta yhdestä asiasta ainakin olen varma. Minä en koskaan omaksu sitä Uriah Heep'imäistä asennetta johtokunnan jäsenten suhteen, joka oli ominaista Mrs. Lippettin käytökselle. Olen pitävä "ensimäisiä keskiviikkoja" hauskoina seurustelutilaisuuksina, vastaanottopäivinäni, jolloin laitoksen ystävät kokoontuvat keskustelemaan ja virkistymään, ja olen hartaasti pyrkivä siihen ettei huvituksemme mitenkään häiritse orpoja. Sinä näet kuinka olen ottanut sydämelleni tuon pikku Jerushan onnettomat kokemukset.
Viime kirjeesi on saapunut, eikä siinä edes vihjata matkaan pohjoista kohti. Eikö nyt jo rupea olemaan aika teidän kääntää kasvonne Fifth Avenue'lle päin? Koti on aina koti. Etkö ihmettele skotlanninkieltä, joka niin vuolaana virtaa kynästäni? Tutustuttuani Sandyyn on sanavarastoni suuresti lisääntynyt.
Päivällisrumpu! Jätän sinut nyt ja omistan virkistävän puolituntisen lampaanhakkelukselle. Me elämme syödäksemme John Grier Homessa.
KELLO 6.
Hon. Cy on käynyt talossa taaskin; hän pistäytyy täällä sangen useasti toivoen saavansa minut kiinni in delictu, itse teosta. Minä en pidä tuosta miehestä, en! Hän on punainen, lihava, turpea vanha otus, ja hänellä on punainen, lihava, turpea sielu. Olin iloisella, optimistisella tuulella ennen hänen tuloaan, mutta nyt en osaa tehdä muuta kuin murjottaa lopun päivää.
Hän valittaa kaikkia niitä hyödyttömiä uudistuksia, joita innokkaasti pyrin panemaan toimeen, sellaisia kuin hauska leikkihuone, kauniimmat vaatteet, kylvyt ja parempi ruoka ja raitis ilma ja leikki ja ilo ja jäätelö ja suudelmat. Hän sanoo, että teen nuo lapset kykenemättömiksi siihen asemaan elämässä, johon Jumala on heidät kutsunut.
Kaikki irlantilainen vereni nousi pinnalle, ja minä sanoin hänelle, että jos Jumala on aikonut tehdä noista 113:sta pikku lapsesta hyödyttömiä, tietämättömiä, onnettomia kansalaisia, minä halveksin sellaista Jumalaa! Että me emme mitenkään kasvata heitä pois säädystään. Me kasvatamme heitä juuri luonnollista säätyänsä varten paljon tehoisammin kuin mitä perheissä keskimäärin tapahtuu. Me emme pakota heitä korkeakouluun jollei heillä ole päätä, niinkuin rikkaitten miesten pojat pakotetaan, emmekä pane heitä työhön neljätoistavuotiaina jos he luonnostaan ovat kunnianhimoisia, niinkuin köyhäin miesten pojat pannaan. Me pidämme heitä silmällä tarkasti ja yksityiskohtaisesti ja otamme selville heidän tasonsa. Jos lapsemme osoittavat taipumusta maatyöntekijöiksi ja lastenhoitajiksi, opetamme heitä tulemaan mahdollisimman hyviksi maatyöntekijöiksi ja lastenhoitajiksi, ja jos taas he osoittavat taipumusta lakimiehiksi, kehitämme heistä kunniallisia, älykkäitä, avosydämisiä lakimiehiä. (Hän on itse lakimies, mutta ei varmaankaan avosydäminen.)
Hän murisi kun olin lopettanut huomautukseni, ja tuiotti kiinteästi teehensä. Jonka jälkeen minä arvelin että hän kenties haluaisi toisen sokeripalan, pudotin sen hänen kuppiinsa ja jätin hänet imemään sitä.
Ainoa keino tulla toimeen johtokunnan jäsenten kanssa on luja ja jäntevä käsi. Heidät on pysytettävä paikallaan.
Oi siunatkoon, tuon läiskän paperin nurkassa teki Singaporen musta kieli. Hän yrittää lähettää sinulle hellän suudelman. Sing parka luulee olevansa sylikoira — eikö ole traagillista erehtyä kutsumuksestaan? Minä itse en aina ole varma siitä, että olen syntynyt orpokodin johtajattareksi.
Kuolemaan asti sinun
S. McB.
JOHTAJATTAREN KANSLIA,
JOHN GRIER HOME
Huhtikuun 4 p.
Perhe Pendleton,
Palm Beach, Florida.
Hyvä Herra ja Rouva!
Olen kestänyt ensimäisen tarkastuspäiväni ja pitänyt johtokunnan jäsenille kauniin puheen. Kaikki sanoivat että se oli kaunis puhe — vihollisenikin.
Mr. Gordon Hallockin äskeinen käynti sattui harvinaisen otolliseen aikaan. Poimin häneltä monta hyvää ajatusta kuulijakunnan kohtelemisesta.
"Ole leikillinen." — Minä kerroin Sadie Katestä ja parista muusta keruubista, joita te ette tunne.
"Pysytä puheesi kiinteänä ja sovelluta se kuulijakuntasi älyn mukaiseksi." — Minä katselin Hon. Cy'ta, enkä kertaakaan sanonut mitään, jota hän ei olisi voinut ymmärtää.
"Imartele kuulijoitasi." — Minä vihjasin hienotunteisesti, että kaikki nämä uudet parannukset ovat mahdolliset kiitos verrattomien johtokunnan jäsentemme viisaan aloitteen.
"Anna puheellesi korkea siveellinen sävy sekä vivahdus intomielisyyttä." — Minä viivyin näiden Yhteiskunnan pikku suojattien turvattomassa tilassa. Ja se oli hyvin liikuttavaa — viholliseni pyyhki silmästään kyynelen!
Sitten ruokin heitä suklaalla ja kermavaahdolla ja mehulla ja hyvillä voileivillä ja lähetin heidät kotiin hyvätuulisina ja paistavina, mutta ilman ruokahalua päivälliseksi.
Viivyn näin kauan voitossamme aiheuttaakseni teissä onnellisen mielentilan, ennenkuin siirryn hirveään onnettomuuteen, joka oli vähällä turmella koko tilaisuuden.
Nyt seuraa satuni kauhistus, ja kasvoni peittää kalpeus. Vaikk' häipyi se ammoin, sitä muistelen kammoin tänä hetkenä vieläkin vaikeroin.
Oletteko koskaan kuullut puhuttavan pienestä Tammas Kehoe'stamme? Minä en ole kuvannut Tammasta yksinkertaisesti siitä syystä että hänen kuvaamisensa vaatii niin paljon mustetta ja sanavarastoa. Hän on reima poika, isänsä poika, joka oli mahtava metsämies menneinä aikoina. Tämä kuuluu kuin miltäkin ballaadilta, mutta sitä se ei ole, olen itse tehnyt sen.
Emme voi totuttaa Tammasta pois perinnäisistä rosvonvaistoistaan. Hän ampuu kananpoikia kaaripyssyllä ja pyydystää sikoja lassolla ja leikkii härkätaistelua lehmien kanssa — ja oi, on kovin hävittävä! Mutta hänen konnuutensa kruunu sattui tuntia ennen johtokunnan kokousta, kun meidän juuri piti olla niin puhtaita ja siistejä ja miellyttäviä.
Nähtävästi hän oli varastanut rotanloukun kaurasäiliöstä ja virittänyt sen puuvajaan, ja eilen aamulla hänen onnistui vangita kaunis suuri haisueläin.
Singapore ensinnä toi tiedon tapahtumasta. Se palasi taloon ja kieriskeli matoilla hurjasti katuen omaa osuuttaan jutussa. Sillä aikaa kun huomiomme oli kiintynyt Singiin, nylki Tammas toimellisena saaliinsa vajan yksinäisyydessä. Taljan hän kätki takkinsa alle, kuljetti sen mutkikkaita teitä läpi koko rakennuksen ja piilotti vuoteeseensa, josta ei luullut sen löytyvän. Sitten hän meni — määräysten mukaan — alakertaan olemaan apuna jäätelön hyydyttämisessä vieraille. Huomaatte että jätimme jäätelön pois ruokalistasta.
Siinä lyhyessä ajassa, joka oli jäljellä, panimme toimeen kaikki mahdolliset vastakiihoitukset. Noah (musta lämmitysmies) viritti valkeita sinne tänne pitkin pihaa. Kokki huojutteli savuavaa kahvipaahdinta läpi talon. Betsy pirskoitteli käytäviin ammoniakkia. Miss Snaith sievästi tiputteli orvokkivettä matoille. Minä lähetin hätäkutsun tohtorille, joka tuli ja sekoitti jättiläismäisen kloorikalkki-liuoksen. Mutta vieläkin, yli, alta ja läpi kaiken muun tuoksun, Tammaksen uhrin rauhaton haamu huusi kostoa.
Ensi kysymyksenä tuli kokouksessa esille, olisiko kaivettava kuoppa ja haudattava, ei ainoastaan Tammas, vaan koko päärakennus. Voitte nähdä kuinka hienosti minä esitin tuon kauhean tapauksen, kun kerron että Hon. Cy meni kotiin naureskellen hupaista juttua sensijaan että olisi murissut uuden johtajattaren kykenemättömyyttä käsittelemään poikia.
Kuten aina
S. MCBRIDE.
JOHN GRIER HOME,
Perjantaina, niin myös lauantaina.
Rakas Judy!
Singapore asuu vielä vaunuvajassa ja saa joka päivä karbolituoksuisen kylvyn Tammas Kehoelta. Toivon että jonakin päivänä kaukaisessa tulevaisuudessa lemmikkini kykenee palaamaan.
Sinua huvittanee kuulla että olen ottanut käytäntöön uuden tavan kuluttaa rahojasi. Me ostamme tästälähin osan kenkiämme ja ruokatavaroitamme ja rohtojamme paikkakunnan myymälöistä, ei aivan yhtä halpaan hintaan kuin tukkukauppiailta, mutta alennuksella sentään, ja kasvatus, jonka siitä saamme, on tuon eroituksen arvoinen. Syy on tämä: olen tehnyt sen huomion että puolet lapsistamme eivät tiedä mitään rahasta eikä sen ostokyvystä. He luulevat että kengät ja ohrajauhot ja punaiset flanellialushameet ja lampaanlihamuhennokset ja siniruutuiset pumpulipuvut leijuvat alas suoraan taivaan sinestä.
Viime viikolla pudotin uuden vihreän dollarin setelin kukkarostani, ja eräs kahdeksanvuotias vekara löysi sen ja kysyi saisiko hän pitää tuon linnunkuvan. (Amerikan kotka keskellä.) Lapsi ei ollut koskaan elämässään nähnyt seteliä! Aloitin tutkimuksen, ja huomasin että tusinoittain tämän laitoksen lapsia ei koskaan ollut ostanut mitään eikä nähnyt kenenkään ostavan mitään. Ja me aiomme lähettää heidät kuusitoistavuotiaina maailmaan, jota kokonaan hallitsee dollarien ja senttien kaupitteleva voima! Voi taivas, ajattelehan sitä! Eivät he joudu viettämään suojattua elämää ikuisesti jonkun toisen valvottavina; heidän on opittava tietämään kuinka saisivat juuri mahdollisimman paljon irti joka pennistä, jonka onnistuvat ansaitsemaan.
Ajattelin asiaa tuon tuostakin kokonaisen yön ajan ja lähdin kylään seuraavana aamuna kello 9. Pidin neuvotteluja seitsemän liikemiehen kanssa; tapasin neljä avointa ja auttavaista, kaksi epäröivää ja yhden kerrassaan typerän. Olen tehnyt sopimuksen näiden neljän kanssa — ruokatavaroita, rihkamaa, kenkiä ja paperikauppatavaraa. Korvaukseksi meidän melko suurista tilauksistamme he rupeavat itse ja panevat puotiapulaisensa opettajiksi lapsilleni, jotka nyt saavat käydä kaupoissa, tarkastaa varastot ja suorittaa omat ostoksensa oikealla rahalla.
Kun nyt esimerkiksi Jane tarvitsee puolallisen sinistä silkkilankaa ja metrin gumminauhaa, tepsuttelee kaksi pientä tyttöä, hopearaha hallussaan, käsi kädessä Mr. Meeker'ille. He valitsevat silkin hyvin huolellisesti ja tarkkaavat kateellisina puotiapulaista, kun tämä mittaa gumminauhaa, ollakseen varmat ettei hän venytä sitä. Sitten he tuovat takaisin kuusi senttiä, saavat kiitokseni ja palaavat riveihinsä kihisten suorituksen riemua.
Eikö se ole pateettista? Tavalliset lapset tietävät kymmenen tai kahdentoista vuoden iässä aivan itsestään niin paljon sellaista mistä meidän pienet hautomakone-kananpoikasemme eivät koskaan ole uneksineetkaan. Mutta minulla on monta suunnitelmaa tekeillä. Antakaa minulle vain aikaa niin saatte nähdä. Jonakin päivänä minä saan esittää noin jotenkin normaaleja vesoja.