II LUKU.
Vanha pelko.
"Minä valmistan tänään teen", sanoi Patty ystävällisesti.
"Kuten tahdot", vastasi Priscilla, kohauttaen epäillen olkapäitään.
Patty puuhaili astioita kolistellen. "Kupit ovat jokseenkin tomuiset", huomautti hän neuvotonna.
"Sitten olisi parasta pestä ne", vastasi Priscilla.
"Ei", sanoi Patty, "siitä on niin paljon vaivaa. Ole hyvä ja sulje akkunaluukut niin sytytämme kynttilät, se ajaa saman asian. Sisään", huudahti hän vastaukseksi koputukseen.
Georgie Merriles, Lucille Carter ja Bartlet Twin ilmestyivät kynnykselle.
"Lienenköhän kuullut oikein, että molemmat P:t aikovat tarjota teetä tänä iltana?" kysyi Twin.
"Kyllä, astukaa sisään. Aion laittaa sen itse", vastasi Patty, "ja saattepa nähdä, miten paljon parempi emäntä minä olen kuin Priscilla. Kuulepas Twin", lisäsi hän, "ota kattila ja kaada siihen vettä; ja Lucille, ole hyvä ja mene lainaamaan vähän spriitä 'nahkiaisilta' käytävän toisesta päästä; meidän pullomme on aivan tyhjä. Minä menisin muuten itse, mutta lainasin niin paljon aivan äskettäin, ja he eivät tunne sinua, ymmärrätkö. Ja — oh, Georgie, sinä olet aina niin kiltti: juokseppas alas varastoon noutamaan hiukan sokeria. Luullakseni siellä on hiukan rahaa siinä hopeisessa mustepullossa Priscillan pulpetilla."
"Meillähän on sokeria", väitti Priscilla. "Minä ostin kokonaisen naulan toissa päivänä."
"Ei, kultaseni, meillä ei ole enää yhtään jälellä. Minä lainasin loput Bonnie Connaught'ille eilisiltana. Ja hae sitten esiin lusikat", lisäsi hän. "Luulen nähneeni ne kirjakaapin alimmalla hyllyllä, Kiplingin takana."
"Ja saanko luvan kysyä, mitä sinä itse aiot tehdä?" kysyi Priscilla.
"Minäkö?" sanoi Patty. "Oh, minä aion istua nojatuolissa ja johtaa puhetta."
Kymmenen minuuttia myöhemmin, kun seura oli koolla ja kaiken piti olla valmiina, huomattiin, ettei ollut yhtään sitruunaa.
"Oletko aivan varma?" kysyi Patty huolestuneena.
"Ei ainoatakaan", sanoi Priscilla katsoen kannuun, missä niitä oli säilytetty.
"Minä", sanoi George, "kieltäydyn menemästä uudelleen varastoon."
"Ei sillä väliä", sanoi Patty ystävällisesti: "Me voimme tulla toimeen ilmankin. (Hän ei itse käyttänyt sitruunaa.) Teetä ei juoda teen vuoksi vaan keskustelun tähden, joka sitä seuraa, eikä näin pienen tapaturman saa antaa häiritä itseään. Katsokaa, nuoret naiset", jatkoi hän kuin professori, joka pitää luentoa, "vaikka minä juuri kaasin spriitä sokeriin, en minä ole huomaavinanikaan sitä, vaan ylläpidän keskustelua huvittaakseni vieraitani. Hillittyä käytöstä on ennen kaikkea kehitettävä," Patty nojasi veltosti taapäin nojatuolissaan. "Huomenna on opiston Perustajan päivä", jatkoi hän keskustelu-tyyliin. "Olisipa hauska tietää, kuinka moni —."
"Johtui juuri eräs asia mieleeni", keskeytti Twin. "Te tytöt ette tarvitse varata yhtään tanssia minun veljelleni. Sain häneltä tänään kirjeen, jossa hän sanoo, ettei voi tulla."
"Ei kai hän ole taittanut mitään, vai kuinka?" kysyi Patty osaaottavasti.
"Taittanut mitään?"
"Niin — kätensä tai jalkansa tai niskansa. Tapaturmathan ovat niin tavallisia Perustajan päivän aikaan."
"Ei, hänen on täytynyt matkustaa pois kaupungista tärkeissä liikeasioissa."
"Tärkeissä liikeasioissa!" naurahti Patty. "Mies parka! Miks'ei hän voinut keksiä jotain uutta?"
"Minun mielestäni se oli aivan pätevä puolustus", sanoi Twin. "Hän näyttää aavistaneen, että hän jäisi ainoaksi mieheksi täällä ja saisi tanssia kaikkien kuudensadan tytön kanssa."
Patty pudisti surullisena päätään. "He ovat kaikki samanlaisia. Perustajan päivä ei olisi Perustajan päivä, jollei puolet vieraista tulisi viime hetkessä estetyksi ankaran sairauden tai tärkeän liikeasian tai sukulaisen kuoleman tähden. Ainoa varma keino on kutsua kolme miestä ja laatia yksi ohjelma."
"Minä vain en voi käsittää, että huomenna on Perustajan päivä", sanoi Priscilla. "Ei tunnu olevan viikkoakaan siitä kun saimme purkaa matka-arkkumme loman jälkeen ja ennenkuin huomaammekaan, saamme pakata jälleen jouluksi."
"Niin, ja ennenkuin huomaammekaan, saamme taas purkaa ja meille alkavat tutkinnot." sanoi Georgie pessimistisenä.
"Oh, mitä siihen tulee", jatkoi Patty optimistisena, "niin ennenkuin tiedämmekään saamme me päästötodistuksemme."
"Ja sitten", huokasi Georgie, "ennenkuin meillä on aikaa valita elämänuramme, niin olemme jo vanhoja naisia."
"Ja", sanoi Priscilla, "ennenkuin kukaan meistä saa teetä, niin olemme jo kaikki haudassa, ellette heti lakkaa lörpöttelemästä ja pidä huolta kattilasta."
"Se kiehuu", sanoi Patty.
"Niin", sanoi Priscilla, "se on kiehunut jo kymmenen minuttia."
"Se on aivan kuuma", sanoi Patty.
"Niinhän sen pitää ollakin", sanoi Priscilla.
"Ja nyt on ratkaistava probleemi: kuinka saada se pois polttamatta itseään."
"Sinä olet tänään emäntänä; saat itse ratkaista omat probleemisi."
"Se on helppo tehdä"; ja Patty nosti sen tulelta golf-sauvan toisella päällä. "Nuoret naiset", sanoi hän heiluttaen kattilaa, "ei mikään muu voi yhtä hyvin kuin pensionaatti-kasvatus opettaa selviytymään kaikista vaikeuksista. Kun Te olette ulkona avarassa, avarassa maailmassa ja valmistatte five o'clock teetä jollekin nuorelle miehelle, joka on tullut iltapäivävierailulle — Voitteko seurata minua, nuoret naiset, vai puhunko minä liian nopeaan? Ja jos Teidän syventyessänne keskusteluun kattila tulee liian kuumaksi, niin ei saa pistää sormea suuhun ja huudahtaa ush! ja kiemaillen sanoa nuorelle miehelle: nostakaa se pois, kuten voi helposti ajatella tapahtuvan; mutta mieluummin sanoa hänelle tyynesti: Tämä kattila on tullut liian kuumaksi; saanko vaivata Teitä menemään eteiseen ja tuomaan sateensuojan? Ja kun hän palaa takaisin, niin voitte nostaa sen koukulla sievästi pois, kuten olette nähneet minun tekevän, nuoret naiset; ja nuoret —"
"Patty, ole varovainen!" huudahti Priscilla.
"Ush!" voivotteli Georgie.
Patty laski nopeasti kattilan lattialle. "Olen kovin pahoillani,
Georgie. Tekikö se kipeää?"
"Ei vähääkään. On todella mieluisa tunne saada kiehuvaa vettä päälleen."
Bartlet Twin nyrpisti nenäänsä. "Täällä haisee palaneelta."
Patty voihki. "Minä luovun 'Pris': Minä luovun. — Kas niin, ole sinä emäntänä, en koskaan pyydä sitä kunniaa enää uudelleen."
"Tahtoisin mielelläni", huomautti Twin, "nähdä Pattyn pitävän seuraa nuorelle miehelle."
"Sitä et tarvitse kauankaan odottaa", sanoi Patty lämmöllä. "Voit nähdä sen huomisiltana, jos se sinua niin huvittaa."
"Huomisiltana?"
"Niin", sanoi Patty.
"Etkä sinä ole pyytänyt minua yhteenkään tanssiin!" huudahtivat kaikki kuorossa.
"En ole pyytänyt ketään", sanoi Patty arvokkaasti.
"Aiotko sinä sitten tanssia itse kaikki kaksikymmentä tanssia hänen kanssaan?"
"Oh, en; tanssin hänen kanssaan vain kymmenen tanssia — en ole vielä laatinut hänelle ohjelmaa", lisäsi hän.
"Mikset?"
"En ole koskaan tehnyt sitä."
"Onko hän sitten ollut täällä ennen?"
"Ei; siinä syy."
"Syy mihin?"
"No niin", alkoi Patty, "olen kutsunut hänet joka vuosi siitä alkaen kun tulin tänne."
"Ja onko hän aina kieltäytynyt?"
"Ei, hän on luvannut, mutta ei ole koskaan tullut."
"Miksei?"
"Hän pelkäsi tulla."
"Pelkäsi? Tyttöjäkö?"
"Niin", sanoi Patty, "osaksi — mutta enemmän oppilaitosta."
"Oppilaitos ei tekisi hänelle mitään pahaa."
"Luonnollisesti ei, mutta hän ei voi sitä käsittää. Nähkääs, hän pelästyi kun hän oli nuori."
"Pelästyi? Mitä sitten?"
"No niin", sanoi Patty, "se tapahtui seuraavasti: Se oli silloin kun minä olin täyshoitolassa. Hän oli Andoverissa ja hänen kotinsa on etelässä; kulkiessaan kerran Washingtonin ohi tuli hän tervehtimään minua. Ja kuinka olikaan, niin meidän hovimestarimme oli lähtenyt kaksi päivää aikaisemmin ja vienyt mukanaan kaikki veitset ja kahvelit ja kaikki rahat, mitä hän löysi ja Nansy Lee'n kultakellon ja kaksi hattuneulaa ja minun hopeaisen pääharjani ja pullon konjakkia ja piirakan"; hän luetteli omantunnontarkkuudella kaikki yksityiskohdat; "ja rouva Trent — se oli johtajattaren nimi — oli ilmoittanut paikan avoimeksi."
"Olisi hänen luullut saaneen entisestä kyllikseen", sanoi Georgie.
"Sinä voit luulla niin", sanoi Patty, "mutta hän oli hyvin toimelias nainen. Sinä päivänä, jolloin Raoul — se oli hänen nimensä — tuli minua tervehtimään, oli jo yhdeksäntoista henkilöä käynyt hakemassa tuota paikkaa, ja rouva Trent oli väsynyt heitä puhuteltuaan. Hän pyysi tyttärensä Sarahin ottamaan vastaan ne, jotka tulisivat vielä samana iltana. Neiti Sarah oli pitkä ja hoikka ja käytti silmälaseja, ja hän oli — oli —"
"Ankara kurinpitäjä" — sanoi Twin.
"Niin", myönsi Patty, "hirveän ankara kurinpitäjä. No niin, kun Raoul saapui sinne, antoi hän käyntikorttinsa Ellenille ja kysyi minua; mutta Ellen ei käsittänyt häntä, vaan kutsui neiti Sarah'n ja kun neiti Sarah näki hänet frakissa niin hän —"
"Luuli häntä hovimestariksi", tokaisi Georgie.
"Niin, luuli häntä hovimestariksi ja katsoi korttia, jonka Raoul oli antanut Ellenille ja sanoi kylmästi: 'Mitä tämä merkitsee?'"
"Se on — se on minun nimeni", änkytti hän.
"Kyllä ymmärrän", sanoi neiti Sarah, "mutta missä on Teidän suosituksenne?"
"Minä en tiennyt, että se oli tarpeellista", sanoi hän hirveän peloissaan.
"Luonnollisesti se on tarpeellista", vastasi neiti Sarah. "En voi sallia teidän tulevan taloon ellei teillä ole suosituksia niistä paikoista, missä Te olette ennen ollut."
"Minä en luullut, että Te olette niin ankara", sanoi hän.
"Minun täytyy olla ankara", vastasi neiti Sarah varmasti. "Onko teillä paljon kokemusta?"
"Hän ei tiennyt, mitä toinen tarkoitti, mutta piti kuitenkin viisaimpana vastata, ettei hänellä ollut."
"Sitten Te ette luonnollisesti kelpaa", sanoi neiti Sarah. "Kuinka vanha te olette?"
"Poika parka oli niin peloissaan, ettei hän heti voinut muistaa.
Yhdeksäntoista, änkytti hän, tarkoitan kaksikymmentä."
"Neiti Sarah huomasi hänen hämmästyksensä ja sanoi ankarasti: 'Minä en voi käsittää, kuinka te uskalsitte tulla tänne. Minä en sallisi Teidän olla talossa hetkeäkään. Te olette aivan liian nuori ja liian kaunis.' Ja silloin Raoul puikki tiehensä. Kun Ellen kertoi neiti Sarah'ille seuraavana päivänä, että hän oli kysynyt minua, tuli tämä hirveän pahoilleen ja pyysi minun kirjoittamaan hänelle ja selittämään asian ja pyytämään hänet päivälliselle; mutta ei mikään voima maailmassa olisi voinut saada häntä tulemaan takaisin taloon. Hän ei ole sen koommin uskaltanut pysähtyä Washingtoniin. Hän matkustaa aina suoraan ohitse makuuvaunussa ja sanoo silloinkin tuntevansa painajaisen."
"Ja senkötähden hän ei uskalla tulla tänne?"
"Niin", sanoi Patty, "juuri siinä on syy. Minä kerroin hänelle, että täällä ei ole hovimestaria, mutta hän sanoi, että meillä on naiskomento, joka on yhtä paha."
"Mutta minä kuulin sinun sanovan, että hän aikoo tulla."
"Niin tuleekin tällä kertaa."
"Oletko varma?"
"Kyllä", sanoi Patty, "olen aivan varma. Hän tietää", lisäsi hän, "mitä tapahtuu ellei hän tule."
"Mitä sitten tapahtuu?" kysyi Twin.
"Ei mitään."
Twin pudisti päätään, ja Georgie kysyi: "Miksi et sitten laadi hänen ohjelmaansa?"
"Minä en tee sitä koskaan etukäteen, sillä se voisi näyttää kohtalon uhmaamiselta. En tahdo olla syypää mihinkään vaikeaan tapaturmaan, joka voisi hänelle sattua", selitti hän hiukan kaksimielisesti, ottaessaan esiin kynän ja paperia. "Mitä tansseja voit antaa minulle, Lucille?"
Sillä välin oli koputettu ovelle ilman että kukaan sitä huomasi. Se toistui.
"Mitä se on?" kysyi Priscilla. "Koputettiinko? Sisään!"
Ovi aukeni ja kynnykselle ilmestyi palvelustyttö kädessään sähkösanoma. Hän tähysteli arkaillen ympäri hämärää huonetta. "Neiti Patty Wyatt?" kysyi hän.
Patty ojensi äänetönnä kätensä ottaakseen vastaan sähkösanoman. Hän heitti sen pulpetille katsoen siihen ivallisesti hymyillen.
"Mitä se on, Patty? Aiotko lukea sen?"
"Ei maksa vaivaa. Minä tiedän lukemattakin sen sisällön."
"Minä luen sen sitten", sanoi Priscilla repien sen auki.
"Onko se käsi vai jalka?" kysyi Patty uteliaana.
"Ei kumpikaan", sanoi Priscilla; "se on solisluu."
"Oh", mutisi Patty.
"Mitä siinä on?" kysyi Georgie. "Lue se ääneen."
New Haven, marraskuun 29 p.
Taitoin solisluun pelatessani potkupalloa. Olen kovin pahoillani.
Parempi onni seuraavalla kertaa,
Raoul.
"Ei tule", huomautti Patty, "mitään seuraavaa kertaa."