V LUKU.
Salaperäinen Kate Ferris.
Salaperäinen Kate Ferris, joka piti Priscillaa hermostuneen alakuloisuuden vallassa kokonaisen lukukauden ajan, ilmestyi näyttämölle varsin omituisella tavalla. Se tapahtui eräänä marraskuun päivänä. Georgie Merriles ja Patty olivat juuri tulleet kotiin kävelyltä. Heidän astuessaan työhuoneeseen pysähtyi Georgie tutkimaan muutamia irtonaisia paperiliuskoja, jotka olivat kiinnitetyt oven ulkopuolelle.
"Mitä tämä on, Patty?"
"Se on saksalaisen klubin jäsenlista. Priscilla on sihteeri, kuten tiedät, ja kaikki, jotka haluavat liittyä siihen, tulevat tänne. Työhuone on ollut koko ajan niin täynnä uusia tulokkaita, että minä pyysin hänen ripustamaan listan oven ulkopuolelle, jotta he voivat merkitä siihen nimensä."
Patty käänteli lehtiä ja silmäili epätasaisella käsialalla piirrettyjä nimikirjoituksia. "Se on suosittu järjestö, eikö totta? Kaikki uudet oppilaat näyttävät kilvan rientävän kirjoittautumaan siihen jäseniksi."
"He koettavat näyttää Fräulein Scherin'ille, kuinka he ovat aineeseen innostuneita", naurahti Georgie.
Patty otti kynän käteensä. "Tahdotko liittyä jäseneksi? Priscilla tulisi siitä hyvin tyytyväiseksi."
"Ei kiitos, minä maksan jo aivan tarpeeksi klubimaksuja."
"Pelkään, että minua itseäni ei hyväksytä jäseneksi, kun en osaa ensinkään saksaa. Tämä on kuitenkin niin ihanan terävä kynä, että mielisin sillä kirjoittaa." Patty heilutteli kynää hetkisen ja sitten hajamielisenä piirsi nimen "Kate Ferris."
Georgie naurahti. "Jos hyvinkin sattuisi olemaan Kate Ferris oppilaitoksessamme, niin hän varmaankin hämmästyisi löytäessään nimensä saksalaisen klubin jäsenluettelosta." Koko tapahtuma jäi sitten unohduksiin.
Muutamia päiviä myöhemmin, kun molemmat tulivat sisään luennolta, näkivät he Priscillan ja saksalaisen klubin puheenjohtajan istuvan sohvalla päät yhdessä raivoissaan käännellen koulun oppilasluettelon lehtiä.
"Hän ei ole toisen vuoden oppilas", sanoi puheenjohtaja. "Hänen täytyy olla ensikurssilainen, Priscilla. Katsoppas uudelleen."
"Olen läpikäynyt tämän luettelon kolme kertaa ja siellä ei ole ainoatakaan Ferris'ta."
Georgie ja Patty vaihtoivat silmäyksiä ja kysyivät, mitä he hakivat.
"Kate Ferris-niminen tyttö on merkitty jäseneksi saksalaiseen klubiin ja me olemme käyneet läpi kaikki vuosikurssit, eikä koko koulussa ole ketään sen nimistä tyttöä."
"Ehkä hän on ylimääräinen oppilas", sanoi Patty.
"Luonnollisesti! Miksemme sitä heti huomanneet? Ja Priscilla alkoi selata ylimääräisten oppilaiden luetteloa. Ei, ei hän ole täälläkään."
"Annapas minun katsoa"; ja Patty silmäili läpi koko sarekkeen. "Te olette varmaankin erehtyneet nimestä", huomautti hän, ojentaen takaisin kirjan olkapäitään kohottaen.
Priscilla haki esiin merkitsemislistan ja ojensi sen hänelle voitonriemuisena. Siinä oli aivan selvästi ja erehtymättömästi Kate Ferris.
"Ne ovat unohtaneet ottaa hänet oppilasluetteloon."
"En ole koskaan ennen tiennyt heidän tehneen sellaista erehdystä", sanoi puheenjohtaja. "En luule, että voimme merkitä hänet jäsenluetteloon ennenkuin olemme saaneet selville, kuka hän on."
"Silloin te voitte loukata hänen tunteitaan", sanoi Georgie. "Tulokkaat ovat hirveän arkatuntoisia ja luulevat, että heitä halveksitaan."
"No, samantekevää." Ja Kate Ferris merkittiin siis klubin luetteloon.
Muutamia viikkoja myöhemmin oli Priscillalla kova puuha kääntäessään viimeisen klubikokouksen pöytäkirjaa hyvälle saksankielelle ja kun hän vihdoin sulki sanakirjan ja kieliopin helpoituksesta huoaten, huomautti hän Pattylle: "Tiedätkö, on aivan kummallista tuon Kate Ferris'en kanssa. Hän ei ole maksanut jäsenmaksuaan ja mikäli minä voin tietää, ei hän ole ollut läsnä yhdessäkään kokouksessa. Etkö tahtoisi poistaa hänen nimeään luettelosta. En luule hänen enää olevan koulussa."
"Sinä voit sen tehdä yhtä hyvin itse", sanoi Patty ja katseli välinpitämättömänä Priscillaa tämän raaputtaessa nimeä kynäveitsellä.
Seuraavana aamuna kun Priscilla tuli luennolta löysi hän pienen kirjelappusen, johon oli kirjoitettu Kate Ferris'in pystysuoralla käsialalla seuraavaa:
'Rakas neiti Pond: Tulin maksamaan saksalaisen klubin jäsenmaksua, mutta kun ette ollut sisällä niin panin rahat kirjakaappiin. Olen pahoillani, että olen ollut poissa niin monesta kokouksesta, mutta en ole voinut käydä luennoilla viime aikoina.
Kate Ferris.'
Priscilla näytti kirjelappusen klubin puheenjohtajalle kouraantuntuvana todistuksena siitä, että Kate Ferris vielä oli olemassa, ja kirjoitti nimen uudelleen jäsenkirjaan.
Muutamia viikkoja myöhemmin hän löysi toisen kirjelappusen oveltaan.
Se kuului:
'Rakas neiti Pond: Koska minulla on kovin paljon työtä opinnoissani, en minä ehdi käymään saksalaisen klubin kokouksissa, jonka vuoksi olen päättänyt erota. Jätin eroamisilmoitukseni kirjakaapin päälle.
Kate Ferris.'
Kun Priscilla taas raaputti nimeä jäsenkirjasta, huomautti hän Pattylle: "Olen iloinen, että tuo Kate Ferris on vihdoinkin jättänyt klubin. Hän on tuottanut minulle enemmän vaivaa kuin kaikki muut jäsenet yhteensä."
Seuraavana päivänä löysi hän kolmannen kirjelappusen oveltaan:
'Rakas neiti Pond: Satuin mainitsemaan eilisiltana Fräulein Scherin'ille, että olin päättänyt erota saksalaisesta klubista ja hän sanoi, että klubi auttaisi minua työssäni ja kehoitti minua jäämään siihen. Sentähden pyydän Teidän hyväntahtoisesti olemaan esittämättä kirjettäni kokouksessa, koska olen päättänyt seurata hänen neuvoaan.
Kate Ferris.'
Priscilla heittää sinkahutti kirjelappusen Pattylle ja hakien esiin jäsenkirjan merkitsi sinne uudelleen Kate Ferris'en nimen.
Patty katseli osaaottavasti toimitusta hänen olkansa yli. "Kirja tulee siitä paikasta kohta niin ohueksi, että Kate Ferris menee läpi toiselle puolelle", sanoi hän naurahtaen. "Jos hän muuttaa mieltään vielä montakin kertaa, niin siitä ei jää mitään jälelle."
"Minä menen kysymään hänestä Fräulein Scheriniltä", sanoi Priscilla. "Minulla on ollut hänestä niin paljon vaivaa, että olen utelias näkemään miltä hän näyttää."
Hän kävi kysymässä Fräulein Scheriniltä, mutta Fräulein Scherin kielsi tietävänsä mitään koko tytöstä. "Minulla on niin monta uutta tulokasta", sanoi hän kuin anteeksipyytäen, "etten minä voi muistaa heidän kummallisia nimiään."
Priscilla tiedusteli Kate Ferrisistä uusilta tulokkailta, jotka hän tunsi, mutta vaikka kaikkien mielestä nimi tuntui tutulta, ei kukaan voinut kuitenkaan antaa hänestä tarkempaa selitystä. Häntä kuvailtiin milloin pitkäksi ja tummaksi, milloin lyhyeksi ja vaaleaksi, mutta lähempi tutkimus osoitti aina, että se tyttö, joka heillä oli mielessään, olikin aivan toinen.
Priscilla tiedusteli tytöstä kaikilta tahoilta, mutta ei nähnyt vilahdustakaan hänestä. Hän oli käynyt useita kertoja asialla, mutta Priscilla sattui aina olemaan poissa. Vieläpä hän kirjoitti esitelmänkin erääseen saksalaisen klubin kokoukseen (Georgie ei ollut parhaita saksankielen oppilaita ja häneltä meni siihen koko lauvantaipäivä); mutta kun hänen täytyi äkkiä matkustaa pois koko kaupungista ei hän voinut sitä esittää henkilökohtaisesti.
Pari kuukautta sen jälkeen kun Kate Ferris ilmestyi näyttämölle, sai Priscilla vieraita New-Yorkista, joille hän järjesti teekutsut työhuoneessaan.
"Minä aion kutsua myöskin Kate Ferrisin", ilmoitti hän. "Tahdon ehdottomasti nähdä miltä hän näyttää."
"Tee se", sanoi Patty. "Minuakin haluttaisi nähdä hänet."
Kutsukirje lähetettiin ja seuraavana päivänä sai Priscilla muodollisen suostumuksen.
"Kummallista, että hän lähetti suostumuksensa saapua teelle", huomautti hän lukiessaan sitä, "mutta olen kuitenkin iloinen saatuani sen. On hauska tuntea olevansa varma siitä, että saa hänet vihdoinkin nähdä."
Tee-iltana sittenkun vieraat olivat menneet pois ja huonekalut siirretyt paikoilleen, kestitsivät väsyneet emännät vielä paria ystävää voileivillä ja leivoksilla, jotka kohteliaat vieraat olivat jättäneet nauttimatta. Sittenkun kaikki vieraat ja heidän pukunsa oli vuoron perään arvosteltu, laimeni keskustelu hiukan, ja Georgie kysyi äkkiä:
"Oliko Kate Ferris täällä? Minulla oli tarpeeksi työtä leivosten tarjoilemisessa, niin etten ehtinyt katsella, vaikka olisin erikoisesti tahtonut nähdä hänet."
"Todellakin", huudahti Patty, "en minäkään nähnyt häntä. Miltä hän näyttää, Pris?"
Priscilla rypisti otsaansa. "Hän ei ole nähtävästi voinut tulla. Minä koetin pitää häntä silmällä koko illan. Se on kummallista, eikö ole? — kun hän oli niin huomaavainen, että lähetti suostumuksensa. Minua se tyttö alkaa vähitellen hermostuttaa. Rupean jo luulemaan, että hän on näkymätön."
"Samaa minäkin alan luulla", sanoi Patty.
Seuraavana aamuna posti toi kimpun orvokkeja ja anteeksipyynnön Kate
Ferrisiltä. "Hänelle oli sattunut peruuttamaton este."
"Se on suorastaan hirveää!" sanoi Priscilla. "Minä menen reistraattorin luo ja sanon hänelle, että tuo Kate Ferris ei ole oppilasluettelossa eikä koulun osoitekirjassa ja otan selvän, missä hän asuu."
"Ei maksa vaivaa", sanoi Georgie. "Ota vastaan mitä jumalat lähettävät ja ole kiitollinen."
Mutta Priscilla ei hevillä hellittänyt ja hetkisen kuluttua palasi hän reistraattorin konttorista kiihoittuneena ja uhmaavana. "Hän väittää, ettei koulussa ole ketään sellaista oppilasta ja että minun on täytynyt erehtyä nimessä! Oletteko koskaan kuullut mitään niin hullua?"
"Se näyttää minustakin ainoalta järkevältä selitykseltä", myönsi
Patty ystävällisesti. "Ehkä se on Harris eikä Ferris."
Priscilla katsoi häneen epäluuloisesti. "Sinähän luit itse nimen. Se oli kirjoitettu yhtä selvästi kuin jos olisi ollut painettu."
"Me olemme kaikki erehtyväisiä", sanoi Patty rauhoittaen.
"Tiedätkö", sanoi Georgie, "minä alan ajatella, että se on vain mielenharha ja ettei ole olemassakaan mitään Kate Ferristä. Se on hyvin kummallista, luonnollisesti, mutta ei sen kummallisempaa kuin muutamat niistä tapauksista, joista olemme lukeneet sielutieteessä."
"Mielenharhat eivät lähetä kukkia", sanoi Priscilla kiivaasti; ja hän poistui huoneesta jättäen Pattyn ja Georgien kahden.
"Luulen, että tämä on mennyt jo tarpeeksi pitkälle", sanoi Georgie. "Jos hän vaivaa kovin paljon virastoa, niin siitä voi tulla virallinen tiedustelu."
"Samaa minäkin luulen", huokasi Patty. "Se on ollut hyvin huvittavaa, mutta hän on tullut kovin hermostuneeksi asian vuoksi, ja minä en uskalla mainita Kate Ferris'in nimeä kun olemme kahden."
"Sanommeko sen hänelle?"
Patty pudisti päätään. "Ei ainakaan nyt — minä en kumminkaan uskaltaisi."
Muutamia päiviä myöhemmin sai Priscilla taas uuden kirjeen. Hän heitti sen avaamattomana paperikoriin, mutta uteliaisuus voitti hänet kuitenkin ja hän otti sen jälleen ylös ja luki:
'Rakas neiti Pond: Koska minun on täytynyt keskeyttää opintoni terveydellisistä syistä, niin oheenliitän erohakemukseni saksalaisesta klubista. Kiitän Teitä vilpittömästi minulle tänä vuonna osoittamastanne ystävällisyydestä ja säilytän sen yhtenä kouluaikani hauskimmista muistoista.
Vilpittömällä kunnioituksella
Kate Ferris.'
Kun Patty tuli sisään näki hän Priscillan äänetönnä ja nyrpeissään raaputtavan reikää jäsenkirjaan sille kohtaa, missä Kate Ferris'in nimi oli ollut.
"Onko hän taaskin muuttanut mieltään", kysyi Patty iloisesti.
"Hän on eronnut koulusta", sähisi Priscilla, "äläkä enää koskaan mainitse hänen nimeään minulle."