KUUDES KOHTAUS.
IHAKSINEN (yksinään). Vai niin Pori; hänellä on sellaiset mietteet. Ystävänsä laittaa hän kapakkaan heistä päästäksensä; ja mamseli Annan tahtoo hän naittaa tuommoiselle vaalealle toukalle. Ennen oli Pori kiukukkainen kyllä välisti, mutta sydämetön hän ei ollut; nuo kirotut rahat ovat vietelleet hänet pettämään toveriansa ja kiristämään hengen pois tyttäreltänsä. Jos rahat saataisi häneltä pois, niin voisi hän ehkä vielä kerran muuttua ihmiseksi, mutta nyt — minä tunnen Porin, kun hän on saanut jotain päähänsä, niin se siinä pysyy ikäänkuin vuori; vaan hän ei saa tehdä mamseli Annaa onnettomaksi. (Innolla.) Ei, ei ollenkaan; vaikka uskaltaisin henkeni, niin se ei saa tapahtua! Monta kummallista ajatusta tulee päähäni, en tiedä mitenkä on, vaan veri juoksee päähäni ja sormet polttavat kuin tuli — — — Ts! kuulen jonkun kävelevän, se on Pori, joka tulee — — — Kavahda, Pori! (menee toiseen suojaan oikeasta ovesta).