VIIDES KOHTAUS.
(Pimenee vähitellen.)
Ihaksinen (perältä). Sitten Rouva Haakuna. Anna.
IHAKSINEN. Suokaa anteeksi, että näin kapuan sisään, vaan minulla ei ole ollut yhtään rauhaa sielussani ennenkuin sain nähdä mamselin.
ANNA (ojentaa hänelle kättänsä). Hyvä Ihaksinen.
IHAKSINEN. No, Jumalalle kiitos! mamseli ei ole yhtään tullut ylpeäksi, vaikka on noussut näin korkealle! Huh, oikein oli kuin veitsillä olisivat leikanneet sydäntäni, kun ajattelin että mamseli ehkä ei enää tahtoisi katsoa köyhää työmiestä hänen ryysyissänsä.
ROUVA HAAKUNA (perä-ovessa. Hän seisahtuu kun huomaa haastavat). Anna! ja sälli hänen kanssansa?
ANNA (rouvaa hoksaamatta). Ja sitä voitte luulla minusta, Ihaksinen! Ah, ei, nämät soreat vaatteet vaivaavat minua, minä tahtoisin olla niin köyhä kuin olin ennenkin.
IHAKSINEN. Jumalani! mitä kuulen!
ANNA. Isäni pyrkii tahtoani vastaan naittamaan minua luutnantti
Haakunan kanssa.
IHAKSINEN. Hänen kanssaanko?
ANNA. Turhaan olen rukoillut isääni, hän on järkähtämätön; minun onneni ei ole hänestä mitään.
IHAKSINEN. Vai niin, onko hän sellainen; mutta odota vähäisen, minä luen lain hänelle, niin että hiukset nousevat pystyyn hänen päässänsä.
ANNA. Ette te onnistu enemmän kuin minäkään, hänen vihansa vaan musertaa meidät molemmat, Ei, ei! minun täytyy paeta täältä, jo tän'iltana, sillä huomenna he pitävät minun kihlajaiseni; minun täytyy mennä piiloon johonkuhun, niin syvään, ett'ei isäni minua löydä, ett'en enempää voi kuulla hänen ääntänsä! Ihaksinen, te olette aina olleet hyvä minua kohden, auttakaa minua! Elkää jättäkä minua!
ROUVA HAAKUNA (itsekseen). Ah!
IHAKSINEN. Jättää teidät! Herra Jumala, minä saatan teitä maailman päähän asti, jos siksi tulee!
ANNA. Mutta minulla ei ole mitään, jota voisin myydä, ei näitä vaatteitakaan, sillä rouva Haakuna on minulle nämät hakenut.
IHAKSINEN. Oh, olkaa huoletta siitä, mamselini, sillä niinkauan kun henki ruumiissani pysyy, ei teidän tarvitse kärsiä puutetta!
ANNA. Minä en voi koskaan teitä palkita, ja kuitenkin kutsuvat minua rikkaaksi perilliseksi. Ah, Ihaksinen, nuo rahat ovat juuri syypäänä kaikkeen pahaan; ne ovat vielä enemmin koventaneet isäni sydäntä, ja juuri niiden tähden luutnantti Haakuna tahtoo naida minut.
IHAKSINEN (miettien). Kylläpä niin taitaa olla.
ANNA. Ihaksinen, te lupaatte siis auttaa minua?
IHAKSINEN. Niin, ihan vissisti; (itsekseen) mutta kyllä Porin ensin täytyy saada saatavansa!
ANNA. Mutta mitä on tekeminen, pois päästäksemme?
IHAKSINEN. Niin, mamseli Anna panee joitakuita vanhoja vaatteita päällensä, ja tapaa minut alhaalla portissa, juuri kun kello lyöpi kymmenen! kyllä minä pidän huolta eteenpäinkin.
ROUVA HAAKUNA (itsekseen). Ei, sitä minä teen! (häviää perä-ovesta).
ANNA (puristaa Ihaksisen kättä). Te olette minun ainoa, oikea ystäväni.
IHAKSINEN. Elkää nyt siitä haastakaa, vaan menkää sisään herrasväen luo ja elkää huoliko mistään, minä menen peittoon niin kauaksi.
ANNA. Kello kymmenen siis, ja varjelkoon Jumala meitä! (kiirehtii ulos perä-ovesta).