XX
Nyt taluttaa kääpiö Nelmaa pois turvakodista.
Minne Sakris häntä vie?
Tietysti liikemies Mikko Suomenvaaran paviljongille.
Nelman pitää aina olla hänen lähettyvillään.
Siellä sopisi Kukkelmanin asua Nelman kanssa aluksi … kunnes työ palstalla valmistuisi. Nelmakin oleskelisi Mikon eteisessä. Miksipä ei? Mikko on iloinen mies … aika huiskale. Herranakaan ei Sakris häntä pitänyt: oli kylällä kuullut, että Mikko oli niin pian noussut talonpojasta gulashiksi … ja ovathan ihmiset sitä paitsi kaikki yhdenvertaisia ja samanarvoisia … tosiaan samanarvoisia.
Mikäpä olisi Kukkelmanin kuumina kesäöinä loikoa Nelman kanssa viileässä eteisessä, vaikkapa koivunlehdistä kyhätyllä laverilla? Ja istuskella illoin rannalla, jota suhiseva kaislikko reunusti. Ja soudella…
Kun Sakris teki työtä, olisi Nelma koko päivän siinä äärellä.
Ja heilinsä ruuasta maksaisi Sakris tietysti Mikolle taikka tädille.
Näin Sakris aikoi.
Mutta siitä nyt ei tullut mitään! Vanha täti, jonka Sakris lopultakin havaitsi oikeaksi kiusantekijäksi, merkillinen, taikauskoinen ämmä, nousi kovaan vastarintaan.
Sakris talutteli läähättäen ja pihisten huvilaan nuorta tyttöä.
Iloisesti hän huudahti tullessaan:
— Terve, terve, täti!
Ja sanoi sitten, että tässä oli eräs vieras, joka jäisi tänne … taikka
Sakris aikoi pyytää, että hän saisi olla täällä.
Muori vilkaisi kääpiön seuralaiseen.
Sakris kiiruhti nyt valaisemaan asiaa pienellä valheella, joka oli jo kypsynyt hänen päässään hänen sitä varsinaisesti ajattelematta, ainoastaan luonnollisena jatkona turvakodissa tehdylle alulle. Hän sanoi:
— Tämä on kusiini minulle. Joutui pois tehtaasta Helsingistä … jossa nyt työ loppuu. Ja tulee minulle huushollerskaksi.
— Kusiini? Mikä … kusiini? Ja mistä tehtaasta? kysyi muori.
— Se on … kalatehdas Hermannissa. Ja kusiini … mikä se nyt onkaan suomenkielellä?
Viimein sai Kukkelman jollakin tavoin selvitetyksi, mikä kusiini on … ja muorin käsittämään, että Nelma oli hänelle ainakin jokin sukulainen.
Mutta muoriko olisi sitä sukulaisuutta uskonut?
Olisiko tuolla jumalattomalla oikein sukulainen?
Ja noin nuori!
— Ei tänne ketään oteta, sanoi muori.
Pahaksi onnekseen selitti Kukkelman, että tyttö oli orpo, koska hänen vanhempansa oli ammuttu vallankumouksessa.
Punaiset vanhemmat siis.
— Nyt saatte laputtaa täältä … ja joutuin! huudahti muori.
— Se ei käy laatuun! vastasi Sakris.
Luonnollisesti saattoi maalaismuori epäillä Nelmassa jotain. Mutta mitä hänessä oikeastaan oli epäilemistä? Sekö, että hän oli Sakriksen … heili … tai vaimo … vai mikä: kunhan oli jotain! Sellaista epäilystä ei Sakris ymmärtänyt.
Taikauskoinen oli tämä ämmä tosiaan.
Kukkelman ei tiennyt, pitikö hänen tällaiselle taikauskolle itkeä vaiko nauraa.
Sitten hän suuttui … ja yleensä rampa suuttui pian. Ei ruvennut kuivalle eukolle lisää selittelemään … selvässä asiassa, tyhmälle ihmiselle. Sakris sanoi, että siinä tapauksessa hän lähtee huvilasta pois … ja koirakartano saa jäädä kesken. Nelmasta hän ei eroaisi: sitä oli turha odottaa… Sitä olisi koko maailman turha odottaa! Kukkelman huudahti:
— Jos Mikko nyt olisi kotona, niin olen vissi, että hän antaisi tämän tytön jäädä tällä. En minä saata jättää hänet ilman yksinään.
— Siitä ei teidän kannata olla varma, vastasi muori. — Ja … parempi onkin, että työn jätätte.
— Bra, bra! sanoi Sakris.
Hän siis veisi Nelmansa Krokelbyhyn ja odottaisi siellä, kunnes Mikko tulisi kotiin.
Mutta rahansa hän tahtoi nyt saada.
Se kyllä kävi muorin mielestä päinsä. Pitää arvioida työ … ja muori oli sen jo kutakuinkin arvioinutkin. Noin puolet oli Sakris kaatanut, veistänyt ja salvanut tarvittavia hirsiä. Toinen puoli urakkasummaa siis voitaisiin antaa.
Kukkelmanin silmät yhä hiukan säkenöivät. Mutta lopulta hän suostui.
Sanoi vielä ainoastaan:
— Mutta … kyllä nyt Mikolle tulee haaveri … kun ei tämä työ joudu aikanaan. Jos minä saisin olla Nelman keralla täällä, niin… Ei ole minun syy, että se nyt jää kesken. Myöhästynytkö on? Hah, hah … te ette ymmärrä näiden asiain päälle mitään! Nyt se oikeastaan on tehtykin. Ylöspano ei ole mitään … se käy nopeasti. Tuossa tuokiossa tulisi bygninki valmis. Mutta nyt … kun itse katkaisee pykääminen … niin… No, lähden sitten. Terve, terve, täti!
Ja Sakris alkoi tallustella Nelman kanssa Krokelbyhyn päin, seljässään
Nelman vaatemytty ja kainalossa harmonikka. Työkalunsa jätti hän Mikko
Suomenvaaran huvilalle, asettaen ne eteisen nurkkaan.
Krokelbyssä oli hänellä toki kamari.
Ja nyt oli kesä!
Ja rahaa … sitä oli toki aluksi.