3. SOIHTUJEN VALOSSA.
20 vuotta myöhemmin.
_Vanhimpainpirtin edusta. Avoin tanhua—oikealla muutamia mataloita rakennuksia, vasemmalla harvaltaan puita kasvavan kunnaan reuna. Taustalla häämöttää vanhimpainpirtti, jonka harjalla pirtinpatsaan nenässä kohoaa lakeisaukkoa suojaava pikku katoke. Pirtin molemmissa päissä kasvaa suuret pirttikuuset. Keskellä on leveät portaat ja suurehko valta-ovi—molemmin puolin ikkunoista tuikottaa tuli.
Edusta on valaistu sinne tänne pistetyin soihduin, taivaalla kiitävät raskaat pilvet. Tanhualla paljon kansaa vilkkaassa liikkeessä ja keskustelussa.
Muuan ryhmä on pysähtynyt etualalle._
ENSIM. MERVI
Mitä luulet hetken olevan?
TOINEN MERVI Haukottelee: Puoliyöksi tuon kohta luulisi—hoh hoh!
ENSIM. MERVI Ja me, lempo soi, tässä yhä tepsutamme! Iltas-eineestä pitäin olemme samoja jälkiä hioneet.
TOINEN MERVI Osottaa pirttiin päin: Ja ne ovat istuneet puoliltapäiviltä. Kaikki vanhimmat ovat koolla, aina Vuori-Merviasta saakka.
KOLMAS MERVI
Eikä synny valmista! Mikäs hornan koukku siinä pitelee?
ENSIM. MERVI Muronni on kavala mies! En ole koskaan uskonut että meidän ikämme menisi kolinoitta.
NELJÄS MERVI Olkaas nyt! Pirtin puolelta kuuluu hälinäisiä ääniä, kaikki kääntyvät jännittyneinä. Ei mitään, kiinni pysyy ovi. Kireät on paikat!
KOLMAS MERVI Hitto kans! Asia on selvä kuin otrainen leipä: tämä on minun, tuo sinun —istu ja ime omaasi!
ENSIM. MERVI
Oikein! Emme myönnä itikan istuma-alaa.
VIIDES MERVI
Emme, vaikka tulisi tupenrapinat! Rajakorpi on Mervian!
USEAT Painokkaasti: Rajakorpi on Mervian!
NELJÄS MERVI
Onkos se ihka selvä?
KOLMAS MERVI
On. Rajat ovat olleet sillaan hamasta Liittuan suuresta taistelusta.
Muronnien kanssa ryskiessämme emme mitään menettäneet, ainoastaan
verollisiksi häädyimme—niin haastavat vanhat.
NELJÄS MERVI
Mitäs ne sitten kyselevätkään?
KOLMAS MERVI Muka kalaa, lintua pyytääkseen, niinkuin mekin. Ketunhäntä koipien välissä, sanon minä! Siin' on metku!
ENSIM. MERVI
Varmasti.
KUUDES MERVI Tulee muutamain seuralaisten kanssa: Mitäs miehet tuumivat?
ENSIM. MERVI
Harmaat ovat tuumat—istuvat siellä liian kauvan.
SEITSEMÄS MERVI No, pelkoon toki ei ole syytä. Mutta sen sanon minäkin, että jos keltaiset olisivat yksin valtijaina, niinkuin olivat kaksikymmentä vuotta takaperin, niin jumal-avita Rajakorpi menisi vielä tänä yönä!
VIIDES MERVI
Älä houni!
SEITSEMÄS MERVI
Rajakorpi menisi! Mitä korvet heitä liikuttaa, ei siellä rikastuta.
KOLMAS MERVI Juuri niin. Mutta ei hätää.—Osottaa pirttiin päin: Meidän miehiä on nyt tuolla enempi puoli.
KUUDES MERVI
Ja on Urmas! Kyllä Urmas pitää pyörät raitteilla.
MUUT Innostuneina: Kyllä, kyllä! Se on meidän Urmas!
SEITSEMÄS MERVI Niin, kyllä meidän Urmas tietää mitä tekee! Hytistelee: Mennään—vilu tässä tulee!
TOINEN MERVI Ja minä arvelen että taitaisi olla kaikkein viisainta, kun menisi tästä eukon viereen, heh-heh—ei ainakaan kurpposet kuluisi, heh-heh-heh! Räjähtävä kaikin hiljalleen nauramaan, menevät. Eräs veeni-ryhmä kiivaasti keskustellen.
ENSIM. VEENI En luota, en taar-avita! He vaikka itsensä myyvät, kun vaan kauppa tehdään mervaksi.
TOINEN VEENI
No no, liika on liikaa!
ENSIM. VEENI Mikä on liikaa? Eivätkö he valtaan päästäkseen ole ryskänneet ja rynnänneet kuin metsäläiset.
KOLMAS VEENI
Johtajana mies, joka ei mitään häikäile!
ENSIM. VEENI Ja tässä sitä ollaan! Kun olivat meidän miehet ohjaksissa, siivolla oli muronni—nyt likakärpäset loikkivat silmillemme.
TOINEN VEENI Liika on liikaa! Tosin Urmas on iskenyt ja keskinäiset kiistamme lienevät muronneja rohkaisseet, mutta olen minä tänä iltana nähnyt muutakin.
USEAT
No…?
TOINEN VEENI Että olemme tässä asiassa yhtä ja että kansakin ymmärtää mistä on kysymys. Ilman Urmasta, luulen, se makaisi kiukaillaan, tänä iltana niinkuin kaksikymmentä vuotta takaperin.
ENSIM. VEENI
Ja jos makaisi, mitähän siitä?
TOINEN VEENI Jos tästä tulisi jotain enempää, niin onkohan yhdentekevää maataanko täällä vai valvotaan?
ENSIM. VEENI Ja minä sanon: Jos tulee, silloin he kyllä makaavat tai pakoilevat metsissä. Myrkyllisesti: Ja mitä Urmaaseen tulee—no, perästä kuuluu mikä tuolla tänä iltanakin pitelee. Sanon vaan: koira on ketun sukua!
MUUAN MERVI Sivukulkevasta mervi-ryhmästä kiivaasti: Mitä sanot…?
USEAT VEENIT
Hst!—Ei riitaa.—Lähdetään!
ENSIM. VEENI Kiivaasti: Sanon vaan että jos tuolla tänä iltana tehdään joku tyhmyys, niin se on teidän jumalanne Urmas, joka antaa Rajakorven muronneille!
USEAT MERVIT
Häpeämätöntä!
ENSIM. MERVI
Sano se vielä kerran, keltainen kukonpoika!
ENSIM. VEENI
Sanon kerran ja kaksi—pois tieltä sininen nauris!
Käyvät toisiinsa käsiksi, muitakin sekaantuu temmellykseen. Hälinää, huutoja: hiljaa, hiljaa, erotkaa! Kansaa juoksee joka taholta paikalle: mitä, mitä täällä? Riitelijät erotetaan.
MUUAN VEENI
Että kehtaattekin tällaisena iltana!
RIITELEVÄ MERVI
Mitäs hän mervejä solvaa!
MUUAN MERVI Mitä tahansa, hävetkää sanon minäkin! Tänä iltana ei olla veenejä eikä mervejä, vaan olemme kaikki Mervian miehiä.
KANSA
Hyvä, hyvä! Kansa hajoaa.
ERÄS
Tämä pitkä odotus ei ole hyväksi, kansa käy levottomaksi.
TOINEN MERVI
Niin käy, niin käy…
ERÄS MIES Kunnaan rinteeltä: Kuulkaa Mervian miehet, kuulkaa!
KANSA Alkaa pysähtyä ja kertyä kunnaan luo: Kuka se?—Havohan tuo!—Eikä, Kovas on!—Hiljaa, kuunnellaan!
KOVAS Asian jokainen tuntee. Eri mieliä ei myöskään ole siitä, mikä vastaus tässä on annettava—
KANSA
Ei! Yhtä ollaan.
KOVAS Seikka on selvä kuin päivä. Tämä mekko on minun, tämä vyö ja puukko on minun. Jos joku teidän joukostanne kuitenkin julkeaisi tulla niitä minulta vaatimaan, niin tiedättehän mitä hänelle vastaisin?
KANSA Riemuisesti: Tiedämme! Hyvä, hyvä!
KOVAS Nyt sanovat naapurimme: meillä on kalan ja metsänriistan puute. Saattaa olla. Niinpä koettakaamme heitä auttaa. Antakaamme osa vuotuisesta verosta kalana ja metsänviljana, mutta Rajakorvesta emme luovu!—Mitäs sanotte, Mervian miehet?
KANSA
Oikein! Hyvin harkittu!
KOVAS Jos heillä on mielessä mitä kielellä, niin tämä kelpaa. Jos ei, minä sanon: siellä punotaan juonien rihmaa! Mutta meidän vanhimpamme yhä istuvat ja harkitsevat. Mitä tämä merkitsee? Mitä he epäilevät? Ja niin on tässä miesten kesken tuumailtu, että lähettäisimme tuonne sisään muutamia tällä sanomalla: sanokaa suorat sanat suorassa asiassa, koko kansa on takana!—Kelpaako?
KANSA Juuri niin!—Kovas menköön!—Ja Havo mukana! Hyvä, hyvä!—Ja veenejä samoin! Herjöö ja Karkils! Hyvä, hyvä!
KOVAS
Ja niin sanomme kuin puhuttu on—kansa vastaa?
KANSA Innostuneesti: Kansa vastaa!
KOVAS Että jos siksi kääntyy, tahdomme miekan terällä ja keihään tutkaimella omaisuuttamme puolustaa?
KANSA Myrskyisesti: Miekan terällä ja keihään tutkaimella! Menkää!
_Kovas kumppaneineen menee valtaovesta sisään. Kansa kokoontuu pirtin edustalle, jääden hiljaa puhellen odottamaan.
Kaksi muukalaista hiipii varovin askelin erään huoneen nurkkauksen takaa oikealta. Heillä on päällään pitkät tummat viitat ja päähuput alaslaskettuina, niin että vain osa kasvoja näkyy._
ENSIM. MUUKAL. Kurkistaa: Siellä ne ovat…
TOINEN MUUKAL. Tarttuu äkkiä hänen käsivarteensa: Soihtu, veli, soihtu!
ENSIM. MUUKAL. Peräytyy hiukan: O' varon, varon!—Hukka matka. Voimme heti kavuta ratsuille ja lähteä.
TOINEN MUUKAL.
Nolo juttu!
ENSIM. MUUKAL. Liikuttelee sormiaan: Pitäisi kova kovaa vastaan!
TOINEN MUUKAL.
Ei noita pelota.
ENSIM. MUUKAL.
He' noita … siellä sisällä!
TOINEN MUUKAL.
Ei auta. Kansa päättää.
ENSIM. MUUKAL. Kiila, hyvä veli, kiila! Astumme esiin: vastaus? Miksi viipyy vastaus? Onko Muronnian ruhtinas koira? Ratsumme satuloidut—siellä tuhannet ratsut satuloidut, odottavat… No, itse ymmärrätte jos mitään ymmärrätte…
TOINEN MUUKAL. Ah sukkela pää, sukkela! Mutta kustas kulet? Et noista portaista tänä iltana.
ENSIM. MUUKAL.
He' takatietä, takatietä—tule!
TOINEN MUUKAL.
Aaah, hyvä veli! Menevät kiireesti oikealle.
KANSA Pirtin luona: Jo tulevat, jo tulevat! Tulijat laskeutuvat portaita alas, kansa tungeksii kysellen ja soristen ympärillä.
KOVAS Kunnaan rinteeltä: Hiljaisuutta!—Varmaa vastausta ei meille annettu. Siltä toki näytti, että useimmat ovat samaa mieltä kuin kansa.
JOUKOSTA Äkäisesti: Mitä hiiden mieltä he sitten voisivat olla!
TOINEN
Sanoitteko lujaan?
KOVAS
Lujemmin kuin aattelimme.
KOLMAS
Mikseivät vastaa suoraan? On heillä suu!
KOVAS
Olkaa levollisia. Päätös ei voi toisin olla. Poistuu.
KANSA
Ei, ei!
JOUKOSTA Rajusti: Ja jos on, niin puretaan, jumal-avita! Käräjämäelle, ja puretaan! Ja vanhimmat eroon!
KANSA Myrskyten: Oikein! Kansa vastaa! Hajautuvat ympäri tanhuaa kiivaasti keskustellen.
KOVAS Seuralaisilleen: Totta puhuen ne tuskin olivat hyvillään että siellä kävimme.
TOINEN MERVI
Niinkö…?
KOVAS Useat tosin nyökäyttivät meille päätä, mutta toiset istuivat muoto mustana niinkuin olisivat karpion karstaa syöneet. Ja Varsti, ovenvartija, kertoi että—
Lyhyt torventoitaus vanhimpainpirtin portailta. Kansa rientää pirtin edustalle. Valtaovi avautuu ja portaille astuu joukko vanhimpia, kahden soihdunkantajan seuraamana. Syvä hiljaisuus.
VANHIMMAINEN Mervian miehet! Raskas on tämä päivä ollut niin meille kuin teille. Ja raskas on päätös, johonka olemme tulleet. Rauhallinen elo on kansalle rakas ja ystävälliset välit mahtavan naapurimme kanssa tuiki tähdelliset, niinkuin sen jokainen hyvin ymmärtää. Ja niin olemme me, tuntomme mukaan harkiten, tulleet siihen päätökseen että ruhtinaan vaatimukseen on tällä kertaa suostuminen. Ottakaa asia tyynesti, niinkuin me, jotka seikat tunnemme, olemme sen ottaneet. Ja nyt menköön kukin rauhassa kotiinsa. _Vanhimmat poistuvat, ovi sulkeutuu.
Haudan hiljaisuus, kansa seisoo kuin iskun tapaama. Hiljaisuutta yhä jatkuu, ihmiset katsovat neuvottomasti toistensa silmiin._
JOKU JOUKOSTA
Mitäs tämä oikein oli…?
TOINEN
Sanoiko se että on…?
KOLMAS
Miksi he näin tekivät…?
USEAT
Oliko se päätös…?
NELJÄS
Miksi he meidät pettivät?
VIIDES
Mitä nyt on tekeminen?
USEAT
Vaadimme syyt tietoon!
YHÄ USEAMMAT
Syyt tietoon!
KOKO KANSA Myrskyten: Syyt! Kuuletteko: syyt, syyt! Äänetön hiljaisuus. Odottavat.
JOKU
Mikseivät ilmota? Eikö ole ilmottamista?
USEAT
Syyt! Syyt!
KANSA Hurjasti: Syyt! Syyt! Syyt! _Hiljaisempaa hälinää.
Valtaovi avautuu, portaille ilmestyy soihdunkantajat ja muuan vanhin._
USEAT
Hiljaa, hiljaa! Se on Urmas, hiljaa!
URMAS Hän on noin 50 ikäinen, mutta näyttää laihanterävine kasvoineen ja harvahkoine partoineen vanhemmalta. Alussa hiukan ärsyytyneesti, sitten lujan painokkaasti:
Huudatte syitä, vaikka olisi teidän sopinut huutamattakin uskoa että vanhimpain päätös seisoo vakavan harkinnan pohjalla!
Mistä on kysymys? Kansan jokapäiväisestä toimeentulosta ja elämäntarpeistako? Ei, sillä jokainen tietää että Rajakorvesta riittää riistaa sekä meille että heille.
Onko kysymys Mervian sisällisestä olemuksesta, sen vastaisen elämän pohjasta? Ei, sillä Rajakorpi on syrjäinen eräalue, jota emme aijo koskaan asua.
Mutta, sanotte, on kysymys omistuksesta, ja se on kunniassa pidettävä! Niin on… Miettii silmänräpäyksen: Mutta mikä on omaa? Rajakorpi on meidän, mutta järvet ja metsät riistoinensa siellä ovat jumalain kuohuttamat—emme ole niiden tähden virsua hajalle astuneet. Näin voi myös ajatella, näin voi naapuri ajatella. Todella omaa, sanon minä, on ainoastaan se, minkä kansa omin käsin raataa—kaikki täällä: pellot, kasket, niityt, pirtit … kaikki. Se on asian ydin. Siksi antakaamme syrjäseikoissa myöten, voidaksemme sitä lujemmin pitää pääasiasta kiinni, ja Mervia on seisova entistä kokonaisempana todella omansa pohjalla. Mutta niiden rajojen yli jos kuka kurkottaa, silloin sanomme: seis!
Tämä on vanhimpain ajatus. Täällä on puhuttu miekoista ja keihäistä. Täytynee siis huomauttaa, vaikka sen lapsikin ymmärtää, että meidän miekkamme ja keihäämme hukkuvat kuin näre muronnien asemetsän varjoon. Älkää kutsuko niitä tänne—sanon, ja ymmärtäkää puolesta sanasta—viittaa kädellään etäisyyteen:—voisivathan ne olla jo ojennetut! Poistuu pirttiin.—Kansa seisoo hetken ääneti.
JOKU
Se oli painava puhe!
USEAT
Ei, ei! Ei kelpaa!
TOINEN
Oliko se Urmas, joka noin puhui…?
KOLMAS
Hornan henki se oli!
NELJÄS
Kansa lupasi vastata!
VIIDES
Voi onnettomuuden yötä!
KUUDES Tukkaansa repien, itkunkiehuttamalla äänellä: Aukasitte veräjät, aukasitte veräjät, pelkurit!
Kansa on lähtenyt liikkeelle. Kutka repivät tukkaansa tai vaatteitaan, kutka polkevat raivoissaan päähineitään maahan, jotkut harmissaan itkevätkin. Yleistä sekasortoa ja huutoja kaikkialla.
VANHA UKKO Kummun reunalla, pui nyrkkiä pirttiä kohti, raivoisasti: Petitte, petitte, petitte, kurjat! Suku huononee! Isät tappelivat Liittuan rajalla—pirtinpituinen hirsi veressä ui—voittivat, miehiä olivat! Me tappelimme muronnien kanssa—veressä uimme, hävisimme, mutta miehiä olimme! Nyt pojat pelkäävät ongenpahlaa, ongenpahlaa, ongenpahlaa!
JOUKOSTA Ristiin rastiin huutoja: Kun Urmas sen kerran sanoo, niin se on niin! —Urmas hornaan!—Hiljaa!—Mervit pettivät! Koira on koira!—Suus kiinni! Veenit pettivät!—Hiljaa, kansa on yhtä!—Urmas-konna! Konnalla on konnan koukut!—Hiljaa!—Jumal-avita!—Taar-avita!
KOVAS Kunnaan rinteeltä: Hiljaa, hiljaa hurjat! Kansa on yhtä. Huomenna käräjämäelle joka mies—päätös kumoon!
KANSA
Päätös kumoon! Kumoon! Kumoon!
JOKU
Petturit eroon!
KANSA
Eroon! Eroon!
JOTKUT
Ei, ei!
JOKU
Revimme pirtin!
KANSA Yhtaikaa hurjasti—Toiset: Revimme, revimme! Toiset: Ei, ei, ei!