7. ALASTOMAT VETÄJÄT.
_Ilmoka-järven ranta—sillä kohti missä Namangan kannas erottaa sen Lautu-järvestä. Paikka on aukea, molemmin puolin harvahkoa metsää. Oikealla metsän laidassa järveen juokseva kuivunut puron-uoma, jonka aukeanpuoleisella reunalla etualalla kasvaa muutamia puita ja pensaita. Itse lahdelma aukeaa takana tyynenä ja rauhallisena, oikea ranta loivasti yleten, vasemmalla kuusikkoa kasvavan vaaran korkea rinne. Jonkun matkaa selälle päin keskellä lahdelmaa on pieni saari, jonka oikeanpuoleista kuvetta kulkee kiireisesti kaksi soutuvenettä, eellimäisessä paitsi soutajia myös pieni keulapurje.
Aurinko juuri laskee, palaen keltaisena vaaran puitten takana ja valaen niiden lomitse kultavirtaansa maiseman hiljaiseen tyveneen._
VIESTINVIEJÄ Juoksee järven rannalta, niemekkeen takaa vasemmalta vinosti aukean poikki etualaa kohti oikealle: Voi turman päivää!
Vastakkaiselta puolelta metsästä kuuluu risahduksia ja kiireistä juoksua.
ÄÄNI Metsässä: Hei hei, tännepäin!
TOINEN ÄÄNI Taempana: Onko järvi siellä?
ENSIM. ÄÄNI Uoma näkyy—joutukaa! Puiden välissä vilahtaa juoksevia asestettuja miehiä.
VIESTINVIEJÄ Juoksee aukeanpuolelta uomaan: Hei! Sieltähän jo tullaan..
ENSIM. TULIJA Syöksyy metsästä uomaan: Hei! Mitä on tapahtunut?
TOINEN TULIJA
Tytöt tajuttomina kylään juoksivat..
KOLMAS
Onko se totta…?
VIESTINTUOJA Epätoivoisesti käsiään heilutellen: On. Tuho on tullut!
ÄÄNIÄ METSÄSTÄ
Tänne, tänne! Yhä useampia juoksee paikalle.
VIESTINTUOJA Teidän metsällä ollessanne tulivat, vaativat tytöt veroriistoja kannaksen poikki kantamaan. Sitten—
UUSI TULIJA
Mitä on, kuinka on?
ENSIM. TULIJA Malttamattomana: Mitä sitten?
VIESTINTUOJA
Sitten veronhaltijan venettä vetämään kannaksen yli Laudusta Ilmokaan—
JOKU
Häpeämätöntä!
VIESTINTUOJA
Alasti pakottivat, sotamiehet riisuivat—
JOUKKO Raivostuneena: Alasti…? Hirtehinen! Julkikonna!
VIESTINTUOJA Vetohihnoista vetivät—konna itse taljoilla veneessä—pitkä vaateruoska kädessä. Sillä viskoi alastomia—nyki—nauroi—
JOUKKO Hurjana: Rietta! Hirtehinen! Surma!
JOKU Uoman pohjaa tarkastellen: Tästä ovat kulkeneet, anturan jälki näkyy!
VIESTINTUOJA
Tuolla rannassa muut pääsivät—Ilvin raastoivat taljoille—
JOUKKO Yhtaikaa: Hornansusi! Maksa maalle! Vielä näkyy veneet! Jousenne, jousenne, joutukaa! Lähtevät juoksemaan järvelle päin.
JOKU Huutaen: Hei, tuolla on jotain! Osottaa aukealle.
USEAT
Mitä!? Kääntyvät.
VIESTINTUOJA
Tuhojen tuho! Juoksevat kaikin aukealle.
Siellä kolme miestä, joiden vaatteet valuvat vettä, kantaa järveltäpäin kuollutta tyttöä. Tytön alastoman ruumiin yli on levitetty pieni vaate—märät hiukset lepäävät epäjärjestyksessä rinnoilla. Kantajain jälessä kulkee toinen tyttö, ainoastaan hame ja paita verhona. Hän peittää käsillään kasvojaan ja itkeä tyrskyttää hiljalleen.
USEAT Kauhistuneina: Ilvi!?
TOISET
Kuollut…?—Mitä tämä!?
ENSIM. KANTAJA
Hukuttautui, tyttörukka. Laskevat ruumiin maahan vasemmalle.
TOINEN KANTAJA Järveen syöksyi. Juuri saavuimme paikalle, kun tämä toinen juoksi hulluna rannalla. Ei ollut venettä—kahlaamalla etsimme—henki poissa.
PUISMA Juoksee erään seuralaisen kera oikealta, huutaa kaukaa: Missä on Ilvi? Onko kukaan Ilviä nähnyt?
JOKU
Jumalat poika-parkaa armahtakoot!
PUISMA Saapuu luo, naulautuu kauhistuneena paikkaansa: Siis totta!? Heittää jousensa maahan, syöksyy ruumiin ääreen: Ilvi, Ilvi! Parkasee: Kylmä! Minä tulen hulluksi! Ilvi, Ilvi! Hypähtää ylös: Missä konna? Läpi maksan ammun, miekkaan seivästän! Tempaa jousensa: Ääh—siellä vielä näkyvät! Kosto! Lähtee juoksemaan rantaan päin.
USEAT
Kosto, kosto! Juoksevat mukana.
PUISMA Työntää nuolen valmiiksi viritettyyn jouseensa, tähtää.
JOKU
Hullu! Ei yllä puoliväliinkään.
PUISMA Laskee jousensa, hurjana: Niin, hullu, hullu, ja hulluksi minä tulen! Vene vesille! Lähtee juoksemaan rantaan.
TOINEN
Ei ole venettä rannassa!
KOLMAS
Vene Laudusta!
JOUKKO Kiihkeästi: Vene Laudusta!
PUISMA Juoksee takaisin, heittää jousensa: Aseet pois! Joutuun!
JOUKKO Joutuun, joutuun! Heittävät aseensa sikin sokin kentälle, juoksevat uoman vartta oikealle. Kantajat ja eräitä vanhempia miehiä jääpi.
MUUAN JÄÄNYT Huutaa: Ottakaa Jousseron seitsenhankainen! Toisille: Jo tuli elämästä loppu!
ENSIM. KANTAJA Loppu. Toisille kantajille: Lähtään, ilta joutuu! Nostavat Ilvin, lähtevät oikealle.
RIPSÄ Käy jälessä, itkee ääneen.
TOINEN JÄÄNYT Tyynny, Ripsä—ei se itkusta parane, tyttöparka! Jälelle jääneille raivostuneena: Nyt hornan verisusi temmeltää keskellämme! Veroja riistää kaksin verroin, uusilla uhkaa, tyttäremme raiskaa..
ENSIMÄINEN JÄÄNYT Entäs Imari, uljas poika? Niin telotti kuin koiran. Entä Kovas, Kurkia ja Herjöö? Siellä viruvat Muronnian tyrmissä parhaat miehet!
MUUAN VANHUS On istahtanut kivelle, syvän värähtävästi: Kyllä olemme nyt alasti riisuttuja joka mies. Osottaa kädellään: Katsokaa noita vesiä ja vaaroja!.. Mikäs olisi eläessä täällä.. Mutta kuinka elämme?.. Niinkuin hornan tulisen lammen partaalla!
ENSIMÄINEN Kiivaasti: Ainakaan tuo konnien konna ei enää puolen hetken päästä ole elävien ilmoilla!
KOLMAS
Mutta aatellaanpas, miehet, onko se sentään harkittu teko?
NELJÄS Tuimasti: Mitä tarkotat!?
KOLMAS Tarkotan että hirmu on muronnien päämiehiä ja ruhtinaan lähettämä—että voimmeko me Laudun miehet noin vaan käydä kaulukseen?
USEAT Korvallistaan raapien: Jaa .. jaa .. Asialla on monta puolta..
TOINEN
Horna teidän puolianne! Henki hengestä!
ENSIMÄINEN
Jospa sentään olisi ensin mentävä Urmaan ja vanhimpain puheille?
KOLMAS
Niin on tehtävä—pojille on puhuttava järkeä.—Kas, taitavat jo tulla!
Nuoret miehet tulevat rajusti uomaa pitkin, vetäen miltei juoksujalassa suurta venettä molemmin puolin hangoista.
ENSIMÄINEN MIES Viipottaa kättään: Hei, pojat!
MUUAN VETÄJISTÄ Ei nyt ole aikaa! Kiidättävät veneen vinhasti rantaan. Vanhemmat miehet rientävät jälessä.
ENSIM. VETÄJÄ
Neljätoista ja melamies!
TOINEN VETÄJÄ
Kaikki jouset veneeseen! Jotkut juoksevat aseita hakemaan.
ENSIM. MIES
On harkittu niin, että tämä tuuma onkin jätettävä toiseen kertaan.
Olisi ensin mentävä Urmaan ja vanhimpain puheille.
VETÄJÄT
Mitä…?—Urmaanko pakeille, Jumal-avita!—Ei, me isketään!
TOISET
Ei ei!
TOISET
Vene vesille! Työntävät.
TOISET
Ei! Pitävät vastaan.
TOISET
Vene vesille, taikka tässä tulee—
TOISET
Ei! Syöksähtävät uhaten vastakkain.
MUUAN VETÄJÄ Malttakaa, malttakaa! Aatelkaas sentään, pojat, tämä on arka paikka. Kiistelijät asettuvat.
MUUAN VANHA MIES Eikä äkkipikaista tekoa saa takaisin. Käydään ensin vanhimpain puheilla; ellei sieltä apua, sitten nytistetään.
USEAT
Olkoon niin.
JOKU
Hornaan vanhimmat!
PUISMA Joka on tällä välin hakenut jousensa, tulee juosten ja tarttuu rajusti veneeseen.
JOTKUT Pidättävät.
PUISMA Julmistuneena: Kynnet irti!
PIDÄTTÄJÄT
Ei, maltu hurja!
PUISMA
Kynnet irti, taikka tulee lihaa!
PIDÄTTÄJÄT
Ei!
PUISMA Tempaa miekan huotrastaan: Niin tulkoon lihaa! Huitoo miekallaan hurjana. Jotkut tarttuvat häneen takaapäin ja vääntävät miekan pois.
PUISMA Reutoo raivona toisten pidellessä: Kurjat, raukat, petturit!
VANHA MIES Poika on vietävä kotiin rauhottumaan. Kiertävät tuppivyön Puisman käsien ympäri. Kaksi miestä lähtee viemään. Osa jääneitä seisoo alakuloisena, toiset synkkinä, kolmannet ovat kääntyneet voimattoman harmistuneina selin.
PUISMA Raivona metsänlaidassa: Jumalat kirotkoot, Tuonen mustat kaarneet nokkikoot!
ÄLYTIKKA Joka on sillaikaa saapunut veneellä niemen taitse vasemmalta rantaan, hilpeästi: Hei pojat, hei! Mikäs nyt on hätänä? Hypähtää ketterästi rannalle.
VANHA MIES Kirous ja hulluus on hätänä! Verohurtta miesten poissaollessa tuli kylään, tyttäremme valjasti alasti venettään vetämään, yhden tärväsi, että raukka järveen juoksi—pojat tahtoivat kostaa.
ÄLYTIKKA Ei tuhmuuksia pojat, ei tuhmuuksia!—Hm, tytöt, hm… Katsokaas, se oli omaa tyhmyyttänne kaikki tyyni. Annas lähettää nuoria hempukoita ihraista roikaletta vetämään—katsokaas, äly, äly joka asiassa! Huomaa miesten vyöllä miekkoja: Aah, noin paljon miekkoja! Tästähän tulee oikein sievä saalis..
MUUAN KESKI-IKÄINEN MIES
Taitaa tulla! Tarttuu häntä kaulukseen rajusti: Mikä olet miehiäsi?
ÄLYTIKKA Noh noh, ystävä!—Ettekös te Veitaasta ole kuulleet? Tosisininen isänmaan mies, neuvoo tyhmälle kansalle älyä, kerää miekkoja enemmän kuin kukaan koko Merviassa—
KESKI-IKÄINEN Tarttuu molemmin käsin: Hyvä on, jo riittää keruusi! Toisille: Tämä »Älytikka» on yksi niitä hirtehisiä, jotka tämän hornan ovat meille valmistaneet. Minun sanani on: hirteen!
JOUKKO Vapautuneen hurjana: Hirteen! Joku: Veroista ja miekoista! Toinen: Imarista ja Ilvistä! Kolmas: Kaikesta kurjuudesta! Neljäs: Puunkylkeen kaikki lemmon tikat! Käyvät raivostuneina käsiksi.
ÄLYTIKKA
No no, ei sentään leikkiä lasketa!
ERÄS
Ei—ala astua!
TOINEN Tuo rannalta pitkän hihnan: Tässä on naru, veronhaltijan vetohihnoja!
JOUKKO Hurjan riemuisena: Hyvä, hyvä, hyvä!
ÄLYTIKKA Silmät pyöreinä, rukoilee hätääntyneenä: Oikeinko te tosissanne? Tyhmyyttä, tyhmyyttä! Mervian hyväksi olen kaikki tehnyt, yöt päivät kulkenut! Jos toisinpäin on älykkäämpää, tehdään toisin—
KESKI-IKÄINEN Karjasee kauheasti: Ei mitään porutikkaa! Vievät kiireisesti metsään vasemmalle.
ÄLYTIKKA Itkien ja hätäisesti rukoillen: Väärin, väärin… Viaton olen… En kellekkään pahaa tehnyt… Puhutaan vielä—huutaa: niistä isommista ja viisaammista! Äänettömyys.
VANHA MIES Nyt Urmaan puheille! Kutka tulevat mukaan? Työntävät veneen vesille, useita miehiä hyppää veneeseen.