KOLMAS NÄYTÖS.
Astarten temppeli: pylväsrakennus, jonka katon tukipisteenä on kaksi keskellä seisovaa pääpylvästä. Katossa laaja, matalalla aidakkeella ympäröity aukko, josta katolla olevat näkevät temppeliin. Pääpylväistä hiukan vasemmalla on uhrialttari, oikealla jumalattaren suuri kuvapatsas, esittäen Astartea pantterin selässä. Etualan oikealla sivulla on pappien kammio, sen vieressä laulajien ja soittajien koroke sekä pappien istuimet; vasemmalla hovin kammio, hovilaisten ja ylhäisten paikat ynnä ruhtinaan ja hänen seuralaistensa istuimet; keskiosa tanssijattaria varten. Perällä kaksi ripulla verhottua ovea, jotka johtavat temppelityttöjen osastoon.
Temppelijuhlan alku. Taka-alalla näkyy muutamia filistealaisia, yhä uusia tulee sekä oikealta että vasemmalta.
ENSIMÄINEN FILISTEALAINEN (pysähtyy tovereinensa patsaan eteen, kumartaa). Suuri on Askalonin Astarte!
TOINEN FILISTEALAINEN (kumartaa). Ei ole sinun vertaistasi!
KOLMAS FILISTEALAINEN. Jättiläisen, johonka ei keihäs eikä miekka pystynyt, vangitsit sinä hiussuortuvalla. Ole ylistetty ja kiitetty!
(Kääntyvät vasemmalle päin.)
ENSIMÄINEN FILISTEALAINEN (hilpeästi). Sanonpa teille yhden asian: ellei nyt Gazan ja Asdodin miesten sydämet pakahdu kateudesta, niin ei koskaan! Siksi mahtavia ovat he olleet Dagonistansa.
KOLMAS FILISTEALAINEN. Sitäkös se olikin veikkoset, kun en minä tänä aamuna nähnyt ainoatakaan Gazan tai Asdodin miestä kaupungin portissa?
NELJÄS FILISTEALAINEN. Totisesti, en minäkään! Ja paljon oli väkeä tullut juhlille loitompaakin.
ENSIMÄINEN FILISTEALAINEN. Sitä, sitä se merkitsee. Ja nämä meidän omat dagonilaisemme —
(Perältä kuuluu heleä, vallaton nauru; toinen ripuista häilähtää ja sisään juoksee kaksi temppelityttöä, kummankin kintereillä nuorukainen.)
KANSA. Kas, kas! Haha!
(Toinen nuorukainen on tavottanut neitosensa ja hyväilee häntä erään pylvään luona.)
KANSA. Hah hah hah! Hehehehe!
JOKU. Tulinen on Astarte tänään, hah hah hah!
TOINEN NUORUKAINEN. Tahdon!
TEMPPELITYTTÖ. On jo kansaa!
NUORUKAINEN. Tahdon!
TEMPPELITYTTÖ. Hellitä — —
VIIDES FILISTEALAINEN (lähellä alttaria tovereilleen). Oli tämä merkillinen juttu!
KUUDES FILISTEALAINEN. Niin mikä?
VIIDES FILISTEALAINEN. No että nainen noin yhtäkkiä pyörähti Filistean pää jumalaksi!
SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. Vielä merkillisempi oli se toinen!
KUUDES FILISTEALAINEN. Niin mikä?
SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. No että keritsimet ovat parempi ase kuin miekka ja keihäs, hah hah!
MUUT. Hahhahhahhah!
NUORUKAINEN (perällä). Tahdon!
TEMPPELITYTTÖ. Sotket pukuni…
NUORUKAINEN. Ei ole jumalattarella pukua ensinkään!
KANSA. Hah hah hah!
TEMPPELITYTTÖ. Päästä! — Ah!
(Juoksee pois.)
KANSA. Hahahaha hah hah!
VIIDES FILISTEALAINEN (keskipylväitten luona oikealla). Oli tämä onnen potkaisu, ystävät! Ei koskaan ole Filistea ollut näin mahtava!
SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. Ja yhä mahtavammaksi paisuu! (Viekkaasti nauraen). Ne ovat äveriäitä, nuo Israelin risaviitat, kun pääsee heidän pesiään penkomaan, ha ha ha!
TOISET. Ha ha ha ha!
KUUDES FILISTEALAINEN. Katsokaa — muukalaisia!
TOISET (kääntyen).
VIIDES FILISTEALAINEN. Egyptin kosijain laivaväkeä, kyllä tunnen!
USEAT. Oo! Oo!
VIIDES FILISTEALAINEN. Ettekö ole satamassa käyneet? Ah, sitä Egyptin laivaa! Kullatut mastojen huiput, purppuraiset purjeet —
KUUDES FILISTEALAINEN. Oo-ho!
KAHDEKSAS FILISTEALAINEN (tulee luo). Entäs lähtö? Tapahtuuko se vielä tänään, niinkuin kerrotaan?
VIIDES FILISTEALAINEN (mahtavasti). Temppelistä suoraan astuu Delila laivaan! Minä tiedän.
SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. Mutta nyt saatte kaikkein ihmeellisimmän kuulla!
TOISET. No?
SEITSEMÄS FILISTEALAINEN. Vielä eilen saapui Babylonian ja Elamin kuningasten kosijat — niin kertoi minulle eräs hovin palvelija.
USEAT. Oho! Jopas!
KAHDEKSAS FILISTEALAINEN. Ja saivat pitkän nenän, hah hah!
MIEHET. Hah hah hah hah!
VIIDES FILISTEALAINEN. Vahinko totisesti Filistealle, ettei hän voi mennä yhtaikaa edes kolmen kuninkaan puolisoksi, hah hah hah!
VASEMMALTA. Soittajat! Tietä soittajille!
(Soittajat tulevat pappien kammiosta ja asettuvat paikoilleen.)
KUUDES FILISTEALAINEN. Nyt se sitten pian alkaa. — Pidetäänpäs, miehet, paikkamme: tästä on hyvä näky!
YHDEKSÄS FILISTEALAINEN (vasemmalla, salaperäisesti seuralaisilleen). Kuulkaas nyt, kun kerron! Kolmea valtaistuinta on hänen sandaalinsa polkeva — niin ovat papit viime yönä tähdistä nähneet.
USEAT. Älä! Älä!
YHDEKSÄS FILISTEALAINEN. Kolmea valtaistuinta. — Selittäkää!
KYMMENES FILISTEALAINEN. Kuka taitaa jumalien salaisuuksia selittää!
YHDESTOISTA FILISTEALAINEN (innostuneesti). Suuria, suuria tämä
Filistealle tietää!
YMPÄRILLÄ OLEVAT. Suuria! Suuria!
JOKU (oikealla). Laulajat, laulajat!
(Laulajain parvi tulee ja asettuu paikoilleen.)
TOINEN. Onpa niitä!
KOLMAS. No, onpa juhlakin kahden jumalattaren!
NELJÄS. Mainiota, mainiota! — Kuulitteko. kahden jumalattaren!
KAHDESTOISTA FILISTEALAINEN (kattoaukon luona, ylös osottaen). Katsokaa, katsokaa! Sielläkin on tänään väkeä.
KATTOAUKOSTA (jonka aidakkeen ympärillä näkyy paljon kansaa). Täällä sitä, veikkoset, onkin!
KOLMASTOISTA FILISTEALAINEN (käsiään levittäen). Tuleepa tästä kauhistavan suurenmoinen juhla!
AUKOSTA (riemuisa joukkohuuto). Suuri on Askalonin Astarte!
JOKU (oven luona vasemmalla). Hovilaiset tulevat!
USEAT. Hiljaa, hiljaa! Hovilaiset tulevat.
(Huomio on kiintynyt muutamiin pappeihin, jotka liikkuvat etualalla, tarkastaen laulajien ja soittajien joukkoa ja asettuen sitten paikoilleen. Eräs pappi kahden temppelipojan seuraamana lähenee ruhtinaallisten istuimia. Papin viittauksesta tarttuvat pojat muita korkeampaan, kahdella porrasaskelmalla varustettuun kullattuun istuimeen ja kantavat sen keskipylvästen ja alttarin välille vasemmalle.)
JOKU (merkitsevästi). Suuria, suuria tämä merkitsee!
USEAT. Suuria! Suuria!
(Hälinä hiljenee — hovilaisia, sotapäälliköitä ja vallasnaisia tulee. He kumartavat jumalattarelle ja käyvät hiljaa puhellen paikoilleen etualan vasemmalle. Pari pappia kulkee edestakaisin katsastaen.)
ENSIMÄINEN VALLASNAINEN. Istukaa, päämies!
TOINEN VALLASNAINEN. Istukaa, sankarit! Täällä ovat paikkanne.
SODANPÄÄMIES (hymyillen). Emme tänään.
ENSIMÄINEN VALLASNAINEN. Miksi ette…?
SODANPÄÄMIES (kumartaen). Astarte on Dagonin voittanut, nainen miehen —
Istukaa!
TOINEN VALLASNAINEN. Ah, te mielistelijät!
(Istuutuvat nauraen ja leikkiä laskien.)
(Vasemman oven luona eräs hovipalvelija antaa kädellään merkin: soittajat puhaltavat toitotuksen. Kansan keskuudessa syntyy vilkas jännitys. — Ruhtinas tulee, hiljaa seuralaistensa kanssa puhellen.)
EGYPTIN LÄHETTILÄS (pysähtyy jumalattaren kuvaa katsellen). Ihana on teidän Astartenne! En löydä minä Egyptistä muuta, jota voisin häneen verrata, kuin Isiksen.
RUHTINAS (Käyvät eteenpäin). Olen kuullut. Olen kuvankin nähnyt.
TOINEN EGYFTIN LÄHETTILÄS. Jalo ruhtinas: on toinen vielä enemmän hänen kaltaisensa! Sama katse, sama hymy, ainoastaan hän seisoo ja nojaa kättänsä leijonan päähän — Neito hunnullinen Sais'in temppelissä.
ENSIMÄINEN LÄHETTILÄS. Totta, totta!
RUHTINAS. Siis kaksi. Rikas, rikas on Egypti! — Istukaa, jalot vieraani!
BABYLONIAN LÄHETTILÄS. Ja kuitenkin, ruhtinaani, nämä »Mustan maan» miehet riistävät täältä itselleen vielä kolmannen! Vääryys Babylonialle, jalo ruhtinas!
RUHTINAS (hymyillen). Minkä sille mahdamme, Babylonian ja Elamin jalot!
Niilillä oli herkät korvat —
(Toinen tulotoitotus. Kansan keskuudessa syntyy tavaton liike, kaikki istujat nousevat, riemuitsevat huudot. Delila! Delila! tervehtivät sekä temppelistä että katolta.)
DELILA (tulee vasemmalta muutamilla helmillä somistetussa hentoisessa puvussa. Rintoja ja selkää verhoaa riippuvaksi koristeeksi solmitut Simsonin hiukset. Hän on kalpea, mutta häikäisevän lumoava. Hän pysähtyy silmänräpäyksen verran oven luona kuin empien, lähtee sitten nopein, levottomin askelin keskitemppeliä kohti, mutta tyyntyy heti. Joku kansanjuokosta huudahtaa. »Katsokaa, hänellä on Simsonin hiukset kaulallansa!» Kansa puhkeaa äänekkääseen ihastukseen, uteliaaseen tunkeilemiseen ja kättentaputuksiin. Delila katsahtaa omituisesti hymyillen kansanjoukkoon, joka siitä ihastuu yhä enemmän. Hän saapuu keskitemppeliin, aikoen kääntyä ruhtinaallisten istuimia kohti oikealle, jolloin eräs pappi osottaa hänelle erillään seisovaa kullattua istuinta. Delila punehtuu, kansan puhjetessa uusiin suosionosotuksiin, nousee nopeasti istuimelle, katsahtaa jännittyneenä temppeliä, tyyntyy, istuutuu, hymyilee kansalle ympärillään, hymyilee katolla oleville, kansan osottaessa yhä valtavammin ihastustaan).
BABYLONIAN LÄHETTILÄS (ruhtinaalle). Totisesti, jumalatar on teidän sankarittarenne!
RUHTINAS (nyökäyttää hymyillen).
ERÄS PAPPI. Saammeko alottaa, minun ruhtinaallinen armoni?
RUHTINAS (osottaa kunnioittavasti Delilaa).
DELILA (viittaa nopeasti myönnyttäen.)
(Alkaa vieno soitto, jonka aikana kaksi miltei alastonta poikasta ja kaksi tyttöstä tulee pappien kammiosta, kukkia ja hedelmiä koreissa päänsä päällä. He astuvat verkalleen jumalattaren eteen, somistavat hänen rintansa ja sylinsä kukkakiehkuroilla ja täyttävät oikeassa kädessä olevan maljan hedelmillä. Sen jälkeen poistuvat, jolloin laulajat ja soittajat alottavat Astarten hymnin.)
Hymni Astartelle.
Astarte, ikivaltias maan! Sun kunniaasi ilmat soivat, meri pauhaa, tuulet huminoivat, helkkyy symbaali ja harpun kieli.
Astarte, ikivaltias rakkauden!
Kun katsot: vesi kuohuu, mantu sykkii,
kun sa kosket: kukka värjyy, rinta tykkii,
tähkä, rypäl', ihmislapsi eloon syttyy.
Astarte, ikivaltias maan! Sun kunniaasi ilmat soivat, meri pauhaa, tuulet huminoivat, helkkyy symbaali ja harpun kieli.
(Sen jälkeen jatkuu hiljaista soittoa, jonka aikana Ylipappi neljän papin ja kolmen temppelipojan seuraamana tulee pappien kammiosta ja käy alttarin luo. Yksi pojista sytyttää uhritulen, soitto taukoo.)
YLIPAPPI (jumalattareen kääntyen). Astarte, sinun kunniasi päivä on tullut! Korvesta ilmestyi Israelin Jahve, ja jyrisi vuorillansa. Sinun kansasi seisoi hämmästyneenä. Herposi myös Dagonin käsivarsi. Silloin nousit sinä Askalonista, ja sotajoukot vapisivat. Sinä hymyilit huulillasi, ja sankarit sortuivat tomuun. Rotkoihin on Jahve syösty, Filistea Kaanaan valtiaana! Ole ylistetty ja kiitetty!
(Ottaa, hiljaisen soiton säestäessä, temppelipoikien kädestä ruokauhri- ja juomauhrimaljat, kaataen uhrin tuleen.)
Ole ylistetty ja kiitetty!
KANSA. Ylistetty ja kiitetty! Ylistetty ja kiitetty!
YLIPAPPI (innostukseen kiihtyen). Ihmeelliset ovat sinun tiesi! Miehen valitsee Dagon sankariksi, sotamiehen Kemos ja Milkom. Keihäin ja jousin muut sotivat, ratsuin ja rautaisin vaunuin. Sinä, ihmeellinen, kosketit hentoiseen käsivarteen, ja leikiten kieritteli Delila hiussuortuvata sormillansa. Eikä ole senkaltaista sortumusta nähty hamasta maailman alusta!
(Kansa puhkeaa innostuneeseen hyminään.)
(Kääntyy Delilaan.)
Haikea on tämä hetki, kauas lähtee sankarittaremme. Satamassa häntä haaksi odottaa, purppurainen istuin Niilin rannalla. Ole ylistetty! Ole onnellinen, Filistean ylpeys ja ilo!
(Uhraa Delilan onneksi.)
Ole onnellinen, Filistean ylpeys ja ilo!
KANSA (hovilaiset, papit riemuiten, valtavan soiton pauhatessa).
Onnellinen, onnellinen! Filistean ylpeys! Filistean ilo!
(Ylipappi seuralaisineen poistuu alttarin luota, kumartaen
Delilalle, kansan osottaessa yhä suosiotaan.)
ELAMIN LÄHETTILÄS. Totta puhui Babylonin lähettiläs: jumalattaren vievät nuo Niilin miehet mennessään!
RUHTINAS. Kiitän sinua, Elamin jalo! Ja itsekin huokaan: köyhempi on
Filistea tämän jälkeen.
YLIPAPPI. Sallitko, ruhtinaani, tanssijattarien käydä esiin?
DELILA (joka on koko uhrin ajaa odottanut jännittyneenä, nousee istuimellaan). Ruhtinas, minun enoni!
RUHTINAS. Puhu, jalo veljenitytär!
DELILA. Suuren kunnian on Filistea minulle tänä päivänä osottanut. Mutta vielä pyytäisin minä sinulta, enoni, yhtä suosionosotusta lisää!
KANSA (jännittyneenä). Ah!
RUHTINAS (kättänsä kohottaen). Mitä ikänäsi pyydät, sen olen minä täyttävä!
DELILA. Kiitän sinua, jalo enoni! — En pyydä minä muuta, ainoastaan. salli Simson tänä hetkenä tuoda keskellemme — koko Filistean nähtäväksi ja pilkattavaksi!
KANSA (hämmästyneen ihastuneena). Mitä? Ah! Simson! Simson!
RUHTINAS (riemuisasti). Kansa on vastannut minun puolestani, jalo veljenitytär! — Tuokaa vanki nopeasti!
KANSAN (jännitys puhkeaa kiihkeään liikehtimiseen ja riemuisiin, kostonhaluisiin huutoihin). Simson! Simson! Saamme Simsonin nähdä!
YLIPAPPI (Delilalle, joka on istuutunut ja katselee omituinen hymy huulillaan riemuitsevaa kansaa). Suuren teon teit, ruhtinattareni! — Saammeko alottaa tanssin odotellessamme?
DELILA (viittaa kiirehtivästi).
KANSA. Tanssijattaret! Tanssijattaret! Tietä tanssijattarille!
(Ylipapin viittauksesta alkaa vilkas, marssitahtinen soitto, peräverhot avautuvat ja esiin rientää tanssijattarien parvi, asettuen etualan keskustaan.)
RATSU- JA VAUNUTANSSI:
Kuoro.
Ratsut, ratsut, rautaiset vaunut!
Filistean ratsut, rautaiset vaunut!
Israel karkaa, pakohon karkaa!
Niinkuin lampaat vuorille karkaa!
Ratsut, ratsut, rautaiset vaunut!
(Sitä seuraa tanssi: nelistävien ratsujen ja kiitävien vaunujen ryntäys — taistelu — vihollisen takaa-ajo — kunniakulku.)
(Tanssi herättää pitkällisiä suosionosotuksia.)
(Sen jälkeen taas soittoa ja kuorolaulua, jonka kestäessä tanssijattaret käyvät Delilan eteen ja osottavat hänelle kunnioitustaan.)
Kuoro.
Enemmän kuin ratsut, rautaiset vaunut,
yksi on Filistean tytär niin jalo!
Delila, Delila, Delila, Delila!
Filistean ylpeys, valo!
(Loppusäkeitä kerrattaessa yhtyy kansa riemuhuudoin ja tömistyksin kunnianosotukseen, joka kasvaa kiihkeäksi pauhuksi huomattaessa että Simson on tuotu temppeliin. Tanssijattaret poistuvat, kansa hiljenee.)
DELILA (joka on koko tanssin ajan vartioitsevin katsein odottanut Simsonin tuloa ja sen tapahduttua noussut seisoalleen, katsoo pitkän hetken syvän liikutuksen valtaamana, kansan odottaessa henkeään pidättäen, käskevästi). Tuokaa vanki tänne!
EGYPTIN LÄHETTILÄS. Kumman näköinen mies!
BABYLONIAN LÄHETTILÄS. Kuin Armenia-vuorten haltija!
SIMSON (kulkee vankien Päämiehen ohjaamana pitkin, raskain askelin kansan keskitse, kahleiden kalahdellessa. Kansa tungeksii uteliaana sekä alhaalla että katolla).
DELILA (seisoo entisellään, katsellen kiinteästi vankia, joka on saapunut hänen kohdalleen). Pylväitten väliin! — Sitokaa! — Lujasti!
(Kansa puhkeaa riemuiseen hälinään, joka yhä kasvaa kahlevitjoja
kierrettäessä pylväiden ympäri.)
DELILA (yhä Simsonia tarkaten). Tuokaa harppu soittajilta!
KANSA. Mitä? Harppu!
DELILA (hilpeästi). Danin sankari on kuuluisa harpunsoittaja. Käskekää hänen soittaa! Astarten kunniaksi!
KANSA (hurjaan riemuun yltyen). Soita! Soita, Simson! Astarten kunniaksi! Delilan kunniaksi!
(Harppu ojennetaan Simsonille, mutta hän seisoo liikkumatta.)
YLIPAPPI. Soita, Danin sankari!
KANSA. Soita! Soita! (Kiihtyen). Hän niskottelee!
DELILA. Asettakaa harppu hänen käteensä!
KANSA. Ota harppu! Soita!
(Harppu pannaan väkisin Simsonin käteen.)
YLIPAPPI. Soita, Simson!
KANSA (uhaten). Soita! Astarten kunniaksi! Delilan kunniaksi! Soita!
SIMSON (ylenkatseellinen hymy kasvoillaan pudottaa harpun lattiaan).
KANSA (raivostuneena). Hän särki harpun! Tappakaa! Surmatkaa se koira!
Astarten nimessä! Dagonin nimessä!
ERÄS SOTILAS. Tietä! Minä sen olen tekevä!
TOINEN SOTILAS. Yhdellä iskulla halkaisen hänen kallonsa!
KANSA. Kuolema! Surma pilkkaajalle!
DELILA (katsellen sotilaita ivallinen hymy huulillaan). Hillitkää itsenne, Filistean miehet! (Melu hiljenee). Pilkattavaksi olen minä hänet tänne pyytänyt, en surmattavaksi.
RUHTINAS. Hyvin puhuttu, Delila! — Istukaa, jalot vieraani! Kansa on kiivas. Istukaa!
DELILA (kiihtyen, ylipapille). Antakaa juhlan jatkua!
YLIPAPPI (käy Simsonin eteen). Sinä et tahdo soittaa Astarten kunniaksi. Hyvä! Me tahdomme soittaa sinun kunniaksesi! Ja laulaa sankarilaulun, joka on sinun sydäntäsi ilahuttava!
(Antaa merkin soittajille. Tanssijattaret tulevat, kansan tehdessä iloisesti hälisten heille tietä.)
SUORTUVA-TANSSI:
Kuoro.
Hiussuortuva! Hiussuortuva!
Danin sankari suortuja kasvatti: äitinsä naurahti kerran. Danin sankari suortuja ravisti: katso, Filistea, herraas!
(Kansa ihastuneena.)
Hiussuortuva, Hiussuortuva!
Danin sankari polvelle nukahti,
Delilan polvelle kerran.
Vaskinen keritsin suortuja hyväili:
katso, Filistea, herraas!
(Kansa pilkaten ja osotellen: Hahhahhah! Katso, katso Filistea herraasi.)
(Tanssijattaret ovat alottaneet tanssin, joka kuvaa suortuvain voitelemista, sukimista, ylpeyttä suurista suortuvista, uneen uuvuttamista ja suortuvain katkaisemista. Se saa katsojat kiihkeään ihastukseen, suosionhuutoihin ja tömistyksiin, mikä tanssijattarien poistuttua yltyy hurjaksi pilkaksi Simsonia kohtaan.)
DELILA (kiihottaen). Pilkatkaa, pilkatkaa häntä!
KANSA (yltyen, tömistellen, osotellen suortuvain leikkaamista ja kumarrellen). Keritsinsankari! Suortuvasankari! Hahahahahaa!
(Ylipapin käskystä alottaa kuoro uudelleen pilkkalaulun
loppuosan, johon koko kansa riemuiten yhtyy.)
Danin sankari polvelle nukahti,
Delilan polvelle kerran.
Vaskinen keritsin suortuja hyväili:
katso, Filistea, herraas!
DELILA (kiihtymyksestä kalpeana). Sinä olet levollinen, Simson, ihmeteltävän levollinen!
KANSA. Hiljaa! Kuulkaa, kuinka Delila häntä pilkkaa!
DELILA (Simsonin puoleen kurottuneena, kuin hänen sieluunsa valaen). Minä kyllä tiedän mitä sinun sielussasi liikkuu. Näin ajattelet sinä tänä hetkenä: tässä seison minä Simson, jonka edessä Kaanaa vapisi, sokeana ja häväistynä. (Yhä kiihkeämmin). Ah, jospa minä saisin silmänräpäykseksi minun entisen voimani takaisin! Tämän temppelin, nämä ruhtinaat, tämän pilkasta juopuneen kansan, tämän hymyilevän jumalattaren, hänen kavalat pappinsa ja alastomat tanssijattarensa, tämän pettäjä-naisen Delilan, johonka minun elämäni särkyi — kaikki nämä syöksisin minä raunioläjäksi ja huutaisin: minun sieluni kuolkoon filistealaisten kanssa!
(Jää jännittyneenä odottamaan.)
KANSA (riemusta villinä sekä alhaalla että katolla). Niin, Simson! Tartu pylväisiin, hahhahhah! — Hei, Simson! Kaada temppeli, niin pääsemme nopeammin alas! Hahahahahahaha!
SIMSON (jonka levollisuuden Delilan sanat ovat horjuttaneet, liikahtaa niin että kahleet kalahtavat.)
KANSA. Kas, jalopeura ravistelee! Hahahaha! Kas, kas, hah hah hah!
VANKIEN PÄÄMIES. Kyllä pysyy, hahaha!
KANSA. Oikein, Simson! Päästä voimasi valloilleen! Hahahahaha!
Hahhahhah!
DELILA (hurjan riemuisena). Antakaa juhlan jatkua! Laulua! Soittoa!
Tanssia!
KANSA. Laulua! Soittoa! Tanssia!
YLIPAPPI. Heti, ruhtinattareni! (Soittajille). Vihittyjen tanssi!
KANSA (hurmautuneena). Vihittyjen tanssi! Vihittyjen tanssi! Tietä neitosille!
(Soittajat alottavat soiton, parvi nuoria, kevyesti
puettuja neitosia liitää sisään.)
YLIPAPPI (keskeyttää soiton). Katso, Simson! Tässä näet sinä Astarten ihmeen, hänen valitun sotajoukkonsa. Väristen odottaa se vihkimystänsä, ja huomenna lähtee se Mizpan temppeliin, sinun maatasi ja kansaasi vallottamaan. Katso tätä ihanaa sotajoukkoa — ah, sinähän et voi nähdä, Simson…
KANSA. Hah hah hah hah! Hahahahaha!
DELILA (luo ylipappiin omituisen, terävän katseen).
YLIPAPPI (yhä pilkallisemmin). Se oli totisesti vahinko, Simson, ettet sinä voi nähdä. Kuule sitten! Notkea kuin vesi on tämä joukko, mutta peljättävämpi kuin kaikki peitset! Kuule! Parvi parven perään on heitä lähtevä tästä temppelistä Israelin rinteitä kohti. Kuin heinäsirkat leviävät ne sinun Jahvesi temppeleihin, kuin tulenliekki vallottavat ne sinun kansasi! Mitä ei miekka voinut, sen tekee hymy; mitä ei peitsi kaatanut, sen notkistaa tanssiva jalka; mitä eivät sotavaunut sortaneet, sen lannistaa notkea vartalo; mitä ei tuli kuluttanut, sen polttaa Astarten ikuinen liekki!
(Antaa merkin soittajille.)
VIHITTYJEN TANSSI:
Kuoro.
Jo kuuluu Astarten kutsu,
käy, neitonen, käy!
Käy ihmeitten portista sisään!
Käy riemujen portista sisään!
Käy, huntusi riisu,
Jo aukee Astarten syli!
(Sitä seuraa vihittyjen tanssi, jonka sävel kiihtyy kiihtymistään loppua kohti ja jonka kestäessä neitoset riisuvat hunnuntapaiset verhonsa, kiihottaen tanssinsa hulluuttavaan aistihuumaukseen, joka saa katsojat myrskyiseen hurmaukseen.)
BABYLONIAN LÄHETTILÄS (haltioissaan). Suuri on Filistean Astarte!
EGYPTIN LÄHETTILÄS. Ei ole hänen vertaistansa maan päällä!
KANSA (huumautuneena). Tanssia! Tanssia! Vihittyjen tanssia!
(Neitoset asettuvat paikoilleen, soittajat kohottavat soittimensa.)
KANSA. Tanssia! Tanssia! Tanssia! (villinä).
DELILA (on noussut kuolonkalpeana. Oudolla äänellä.) Jo riittää! —
Tahdon lähteä!
KANSA (hämmentyneenä). Mitä? Hiljaa! Hiljaa! Delila puhuu!
DELILA. Tahdon lähteä! (Simsoniin kääntyen). Simson! Sinä lähdet minun kanssani!
KANSA. Mitä! Mitä hän sanoi? Hiljaa, hiljaa!
SIMSON (kuin vuoren onkalosta). En!
DELILA. Sinä lähdet!… Sinä olet minun … ja minä olen sinun… (Kaameasti.) Astarte! Nyt käy tuomio sinun ylitsesi, ja sinun pappiesi ylitse!
YLIPAPPI (kiivaasti). Delila! Minä —
DELILA (vaientaa hänet jääkylmällä katseella. Läpitunkevasti.) Simson! Sinä seisot kahden pylvään välissä, joihin temppeli nojautuu! — Sinun hiuksesi ovat kasvaneet, Simson!
KANSA (jähmettyneenä). Ah!
SIMSON (tarttuu kuin havahtuen hiuksiinsa ja hänet valtaa äkillinen vavistus. Kohottaa ihmettelevät kasvonsa Delilaa kohti.) Delila?!
DELILA. Sinun hiuksesi ovat kasvaneet, Simson!
SIMSONIN (kasvoilla näkyy silmänräpäyksellinen kirkastus, hän astuu äkkiä askeleen taapäin ja katkaisee yhdellä tempaisulla kahleensa — tarttuu molemmin käsin pylväisiin — nojaa — pylväät huojahtavat jatkoksistaan — katto rasahtaa — joku käsi nousee — joku tukehtunut huudahdus siellä täällä —)
DELILA (kohottaa riemullisesti kätensä). Minun sieluni kuolkoon sinun sielusi kanssa ja kaikkien näiden sielujen kanssa!
(— Kauhunhuuto — räjähdys — kaikki hautautuu raunioihin.)
End of Project Gutenberg's Simson ja Delila, by Johannes Linnankoski