HUOLETTOMUUDEN OODI.
Ol' aamuhetki. Edessäni näin
kuin kolme kuvaa, viitoin valkoisin,
jotk' äänetönnä liikkuin, allapäin,
vei toinen toistaan tyynin askelin;
ja sivuttain ne ohi kulkivat
kuin uurnan kuvat, jonka hiljalleen
näät kääntyvän. Ne palas uudestaan,
yht' äänettömät, yhtä ihanat.
Niin oli näky outo kulkueen
kuin aaveilmestyksen alta maan.
Kuink' olikaan, kun teit' en tuntenut?
Noin eikö huntuverhoin peittää vois
yön hankkeet, juonet tarkoin harkitut:
juur' ottaa päiväs huolettomat pois,
pois hetket armaat, tunnit joutilaat,
kun silmäs raukee suven utuihin,
kun valtasuones tykkii hiljaa vain
ja ilotta ja tuskatt' olla saat!
Pois menkää, että jälleen vaipuisin
ma tyhjyyteen - siell' olo autuain!
Ne kulki kolmannesti ohitsen',
mua silmihin nyt kukin katsahtain,
ja häipyin pois. Jo syttyi sydämmen', —
ma näin, tunsin muodot tuttavain:
Sun nimes, tyttö kaunis, Lempi on;
sä olet Maine, silmin palavin
ja kiusatuin, yön kiihko poskillas;
ja sinä, soimattu ja osaton,
jot' enin palvelin ja rakastin,
oot Runous, mun elon' valtias.
Ne häipyi pois. Ne kaihoisaks sai mun.
Oi hulluus! Mit' on lempi miss' on se?
Ja kunnia — vain kuumehourailun
ja mielenharhain turha kuvite!
Ja runous — se iloa ei suo
niin suloisaa kuin päivän unteluus,
kuin illan tuoksu, lepo armaan yön.
Oi, ettei aika mulle rauhaa tuo,
jonk' unelmissa joka päivä uus
veis ohi maisen aatoksen ja työn!
Ne tuli vieläkin — ah, miksi taas?
Ma unten pimennossa uinailin,
join kukkain rauhaa, vihreyttä maass'
ja valon kuihtumusta varjoihin.
Ol' aamu pilvinen, vaan sateeton,
vaikk' kevään kyynel kiilti silmäss' sen,
ja nuoret lehvät nuojui hiljalleen,
ja rastas lauloi, puu sai silmikon. —
Oi varjot, menkää pois — en itkien
teist' eroo nyt, en kuole kaipuuseen.
Siis jääkää hyvästi! Mua ette saa
pois ruohon-kukkaisalta vuoteeltain.
En kaipaa sylilampaan kunniaa,
joll' elon ilve ruokkis kaihojain.
Niin menkää rauhaan, hennot aavehet,
ja uurnan uniks jälleen muuttukaa.
Yö näkyjään suo mulle runsaimmin
ja päivän unet viel' on kylläiset.
Pois kadotkaatte, pilviusvain taa,
pois, palaamatta konsaan takaisin!