V.
Neljäs Aikakausi.
Suomi Venäjän vallan alla.
Tässä sanomma sydämellisen jäähyvästin Ruotsille, jonka kanssa Suomi oli 650 vuotta, moninaisten vaihetten alla, kulkenut käsi kädessä, ja jonka kautta Kristinusko ynnä siitä seuraavat edut ja laitokset olivat tulleet meidän osaksi. Nyt on tästälähin uusi tie meiltä astuttavana, uuden kumppalin parissa. Venäjän kanssa yhdistyttyämme ovat rauha, rikkaus ja kaikenlaiset hyvät laitokset jo moninaisesti näyttäneet, että tästä uudesta tilastamme on kaikkea menestystä vastakin toivottavana, jos vaan itse tahdomma onellisina pysyä.[22] —
Venäläisten v. 1808 karattua Suomeen, säästivät he nähtävästi tätä maatamme, maksoivat kaikki tarvittavansa rahalla ja antoivat kaikki asiat käydä entistä uraansa. Ainoastaan niillä paikoin, jossa asukkaat olivat kapinoineet heitä vasten, tuli maa kovaa kuritusta kärsimään. Kun mainitun vuoden lopulla Suomen armeia oli jo paennut maastansa Ruotsiin, ja Keisari Aleksanderi jo ennen, (julistuksen kautta 5:tenä p. Kesäkuussa,) oli tietäantanut Suomen Pääruhtinaskunnan muuttumattomasti tulleen Venäjän vallan kanssa yhdistetyksi, niin kutsui hän neljästä Suomen Säädystä, (nimittäin Vapasukuisten, Pappein, Porvarein, ja Talonpoikain,) miehiä Herrainpäiville Porvoon maan asioista keskustelemaan. Tämä kokous piti 22 p. Maaliskuuta v. 1809 tapahtuman. Säädyt tulivat, ja 25:tena päivänä alkoivat Herrainpäivät, joka oli sama päivä, jona Suomen armeia Kaaliksessa antausi. Heti alussa antoi Keisari, joka itse oli tullut Porvoon, Säädyille kirjallisen vakuutuksen näillä sanoilla: "Että sittäkun Me, Esikatsannon suomisesta, olemme ottaneet Suomen Pääruhtinaskunnan haltuumme, niin olemme Me tämän kautta tahtoneet vakuuttaa ja vahvistaa maan Uskon ja perustuslait ynnä ne edut ja oikeukset kun kullakin Säädyllä nimitetyssä Pääruhtinaskunnassa erittäin, niinkuin myös kaikilla sen asukkailla ylimalkaa, yläisemmillä kun alhaisemmilla, tähänasti, Konstitutiuonia myöten, on ollut: Luvaten pitää kaikki nämät edut ja säännöt muuttumattomina ja täydessä voimassaan." Tämä vakuutus annettiin jo se 27 mainitussa kuussa, ja kahden päivän perästä tunnustivat Säädyt, jokaiselta erittäin uudistetun uskollisuuden valan kautta, Venäjän Keisarin korkeimmaksi Pääksensä, Valtiaksensa ja Pääruhtinaaksensa. Keisari lähti heti Turkuun, antain Säätyjen sillä aikaa keskustella neljästä häneltä eteenpannusta asiasta: 1:ksi Maan sotamiehistön laitoksesta; 2:ksi Selvemmästä Kruunun maksettavain ylöskannosta; 3:ksi Suomen myntti- ja rahaseikan selvittämisestä; 4:ksi käski Keisari heidän tutkistella siitä häneltä, Hallitus-Seuran (Regerings Conselj) nimellä, Suomen Päähallitukseksi määrätystä laitoksesta. Näistä ynnä moniaista muistaki asioista keskustelivat Säädyt, ja 19:ta p. Kesäkuuta päätti Keisari, joka nyt oli taas paikalla, Herrainpäivät. Vähän sen perästä vahvisti hän melkeen kaikki päätökset, kun Säädyt olivat hänelle eteenpanneet. Asukkaat vapautettiin, erityistä maksoa vasten rahassa ja jyvissä, 50:ksi vuodeksi täyden armeiansa ylöspanemisesta: kaikki entiset verot tulivat pidettäväksi muinaisessa laskussansa, ja Keisari oli sanonut ei tahtovansa erityistä voittoa ottaa Suomen yhteisistä tuloista: Pankko, Säätyjen edesvastauksen ja hoidon alla, piti laitettaman j.n.e. Syyskuussa tapahtui Haminan rauha, jossa Ruotsi antoi Suomen Venäjälle ja niinmuodoin vahvisti sen, mikä Suomalaisilta itsiltään, jo sodan alussa valalla ja nyt viimesi Herrainpäivillä, oli tullut tehdyksi.
Tästälähin on Suomi osa Venäjän Vallasta, ja Venäjän Keisari on aina samalla Suomen Pääruhtinas. Muutoin ovat Suomella ne lait, kun sen tullessa Venäjän alle olivat Ruotsin Valtakunnassa ojennuksena, perustuslakina. Niitä ei saa muutoin muuttaa, kun yhteisellä Säätyjen suostumisella, joita Keisari kutsuu Herrainpäiville keskustelemaan Hänen Majesteetiltänsä edesasetetuista asioista. Muissa kaikissa on Keisarilla korkein niin lakilaativa kun täyttäväki valta. Se Aleksanderilta Turkuun laitettu Hallitus-Seura kokoonpantiin, asetustansa myöten, Pääguvernööristä ja 14:ta jäsenestä, joista puoli on vapasukuisten säätyä, toinen puoli muuta. Mutta kun Viipurin lääni v. 1811 Keisarilta jällensä yhdistettiin muun Suomen kanssa, niin tuli mainittu Hallitus- Seura lisätyksi kahdella sieltä kotoisella jäsenellä. Tähän laitokseen kuuluu myöskin Prokuraatorin virka, jonka velvollisuus on pitää silmällä, että laki ja oikeus niin Hallitus-Seurassa kun muissaki paikoissa käytetään. Tämä samanen Seura sai v. 1816 nimen: Keisarillinen Senaatti Suomelle, ja muutettiin v. 1819 Helsingforsiin, joka ennen jo oli määrätty Suomen pääkaupungiksi. Aleksanderi oli myöskin v.1811 laittanut Seuran Suomen asioille Pietarporissa, jonka työ oli Valtakunnan Sihteerin kanssa valmistaa Keisarin eteen tuotavat asiat. Samalla tavalla pantiin Aleksanderin aikana muutki maan hallitukseen kuuluvat virat ja Seurat oikeaan järjestykseensä. Virkamiesten palkkoja lisättiin, ja kaikkityyni alkoi saada uuden muodon. Mainittu Keisari kävi uudellensa Suomessa silloin kun hän v. 1812 kulki Turkuun. Mutta v. 1819 tuli hän kolmannen kerran meidän maahan, kulki Karjalan ja Savon kautta Pohjanmaalle aina Tornioon asti, josta palasi rantatietä takasin Pietarporiin. Tällä matkallansa voitti hän isällisellä lauhkeudella ja alasantavalla käytöksellään kaikkein Suomalaisten rakkauden. Kun hän 1 p. Joulukuuta v. 1825 kuoli, tuli hänen veljensä, meidän nykyinen kaikkeinarmollisin Keisarimme Nikolai 1:mäinen, kruunun ottamaan. Heti sen perästä tapahtui muutos Suomen asiain edestuomisessa Keisarin eteen, sillä tavalla, että se entinen Seura tuli herkeämään ja muutettiin Kansliaksi Valtakunnan Sihteerille. Läänit tulivat nyt v. 1831 uudestaan järjestytetyksi. Hovi-Oikeus Viipuriin on laitettu v. 1839. Muuten on uusi kaupunki tullut Jyväskylässä ja Mikkelissä perustetuksi, ja Ahvenanmaalla rakennettu uutta linnaa y.m. Kaikkein meidän maassa seurattavain lakein ja asetusten järjestämisen päälle tekee myöskin, erittäin sitä vasten valittu, Seura paraaltaan työtä.
Kirkollinen järjestys on, vähemmin kun kansallinen, tullut Venäjän alla muuttumaan. Kun Viipurin lääni yhdistettiin Suomen kanssa, niin tuli se Porvon hiippakuntaan liitetyksi. Suomen Korkiopisto tuli jo alusta alkain monta etua saamaan. Vuonna 1811 annettiin sille lisää palkoissa opettajille ja varoja uusiksi laitoksiksi. Aleksanderi käski v. 1817 pitää riemujuhlaa Lutheruksen Opinparantamisen muistoksi, ja silloin tehtiin Turun hiippakunta Päähiippakunnaksi. Silloin tuli myös sen pispa, joka erousi Siakanslerin virasta, Pääpispaksi ynnä pappissäädyn korkeimmaksi pääksi Suomessa. Kun Turku v. 1827 paloi ja siinä kaikki Akademian tavarat hävenivät, muutettiin Korkiopisto Helsingforsiin ja sai siellä uudet säännöt sekä uuden järjestyksen. Turkuun laitettiin Gymnasiumi. Koululaitosten parantaminen meidän maassa on myöskin ollut tuumassa, ehk'ei se ole vielä saanut valmiiksi.
Hallituksen toimen kautta on maamme sisämäinen tila karttunut koskenperkkausten, vuorityön, maanpruukin, käsityön j.n.e. edesauttamisella. Muuten on kansassa itsessään mukaunut Seuroja niin Kristillisyyden kun myöski yhteisen Tiedon ja Suomen Kirjallisuuden sekä Luonnontuntemisen edesauttamiseksi, jotka ulkonaisesti osottanevat, että uusi Uskon ja Tiedon aika on lähenemässä.
Lopuksi ei muuta, kun rauhaa, menestystä Suomellemme, ja että sen tie aina olisi totuuteen päin, eikä huikentelevaisuuteen!
Muist. Nimilehti, esipuhet ja parannukset tulevat tälle Historialle 1840-vuoden Mehiläisessä annettavaksi.