KANSA KAPINASSA.
Yht'äkkiä soi hälytyshuuto, lähti kapula maita mantereita kiertämään, kylästä kylään ja talosta taloon.
Isänmaa on vaarassa, vihollinen on käynyt rajan yli … rientäkää hätään kaikki … kiiruhtakaa puolustautumaan, vanhat ja nuoret, miehet ja naiset! Ei ole aikaa viivytellä, ylös kaikki, jotka kynnelle kykenette, aseihin, rajalle vastuuseen, ennenkuin on myöhäistä, pian pelastamaan, mitä vielä pelastettavissa on!
Ne, jotka jo olivat oppineet aseita käyttämään, tarttuivat niihin ja astuivat riveihin ja järjestetyin joukoin, tottuneiden päälliköiden johdolla, riensivät taistelua aloittamaan. Asetehtaat tekivät yötä päivää työtänsä, valmistivat uusia aseita ja vanhoja teroittivat ja lähettivät niitä paikkoihin, missä niitä puuttui.
Vakinaiset joukot olivat pian sotajalalla, varsinainen väki oli tuossa tuokiossa varustettu.
Eivät riitä tavalliset rauhanaikaiset joukot, nostoväkikin on otettava mukaan, joka mies on opetettava aseita käyttämään, ukot, pojat, naisetkin olkoot tarpeen tullessa valmiit! Sillä kysymys on kotien puolustamisesta, oman lieden linnoittamisesta.
Ja vapaaehtoisia vänrikeitä rientää kaukaisimpiin korven kyliinkin aseiden käyttöä opettamaan. Soitten poikki rämpivät, upottavia teitä astuvat, tähti lakissa, raskas asetaakka selässä.
Tuskin on sotataidon neuvoja kylään saapunut, kun kaikki kansa rientää ulos. Eivät nyt pakene korpiin, eivät nyt piile metsäpirtteihin, eivät kätke aarteitaan turpeen alle. Itse tulevat isät ja tuovat poikansa sotamiesten ottoon, kädestä pitäen äidit pienoisiaan taluttavat, ukot ovat yhtä innokkaita kuin nuorukaiset, ja vanhat vaimot, jotka eivät itse voi oppiin tulla, tahtovat nähdä, miten muita opetetaan. Ja kaikki otetaan vastaan, kaikki kelpaavat.
Harjoitus alkaa, ulos tunkee suuresta pirtistä opettajan ääni ja tahdin lyönti ja rekryyttien opetus. Aseet välkkyy, kädet heiluu, kauas kaikuu komento. Päivät siellä aherretaan, ja joka ei kiireiden kevättöiden aikana ehdi aamulla tulla, se saapuu iltasella ja viipyy myöhään yöhön.
Mutta vakoojat hiipivät metsiä myöten kylän peltojen taa ja väijyvät ja vaanivat ja kiiruhtavat kertomaan, että kapinan on tehnyt kansa.
Ja totta puhuvat, eivät erehdy.
Sillä kapinan on tehnyt kansa, noussut kuin yksi mies vihollistaan vastaan.
* * * * *
Mutta ketä vastaan on kapinan tehnyt tämä rauhan kansa, kuka on vihollinen, jota se on taas noussut päältään torjumaan?—Oma pimeys on vihollinen, omaa tiedottomuuttaan torjua tahtoo, omaa itseään vastaan varusteleikse!
Ketkä ensi riviin asettuivat, ketkä riensivät ennen muita taistelutantereelle?—Valon vakinaiset vartiomiehet!
Mitkä oli aseet? Mitkä oli asetehtaat?—Kynät oli keihäinä, sanat kuulina suhisivat, kirjat pommeina putosivat.
Mutta mihin harjoittaa vänrikki kylän väkeä pirtin seinien sisässä?— Lukemaan opettaa, numeroita neuvoo, tiedon alkeita antaa … rihvelit kivitauluista tulta iskevät, tavailun tahti kaikuu kesäiseen yöhön.
Mutta vakoojat hiipivät kylän peltojen takana ja uskovat, että heidän herraansa vastaan on kapinan tehnyt kansa.
1899.