TANSSILAULU.
Käy kulku kuin tanssi, kuin karkelo vain yli talven kenttien valkeain. Pyrytuulen kanssa karkelohon yks ihmislapsista liittynyt on.
Valot taivahan kaikki on sammuneet, ois pitkiksi käyneet jo taipaleet: tuli leikkivä tuuli ja hyppyhyn vei, mihin tie, sitä muista nyt kulkija ei.
Elon kauhutko eessä tai kuoloko lie: näin käydä on helppo se tuskan tie. Surun huomispäivä tuo tullessaan, yö täysi on karkelon hulmetta vaan.
Mikä autuus itsensä unhottaa!
Ei eloa pelkää, ei kuolemaa.
Elo on kuin tanssi, kuin karkelo vain
yli kenttien pehmoisten, valkeain.