IX.
Sekä Punainen meri että Indian valtameri näkyvät auttavan Phileas
Foggia.
Suezin ja Adenin väliä on ummelleen 1,310 peninkulmaa, ja höyrylaivayhtiön sääntöjen mukaan saa höyrylaiva viipyä tällä matkalla 138 tuntia. "Mongolia" lämmitti kovasti uunejansa päästäkseen perille ennen määrättyä aikaa.
Useimmat Brindisistä laivaan tulleet matkustajat olivat menossa Indiaan: muutamat Bombeyhin, toiset Kalkuttaan, mutta Bombayn kautta hekin, sillä kun rautatie nykyjään kulkee Itä-Indian niemen poikki, niin ei enää huolita kiertää Ceylonin kautta.
Matkustajina "Mongolia'ssa" oli koko joukko siviiliherroja sekä kaikenarvoisia upseereita. Muutamat näistä kuuluivat varsinaiseen brittiläiseen armeijaan, muutamat olivat maanasukkaista muodostettujen Sepoys-joukkojen päälliköitä. Kaikilla heillä oli isot palkat, nytkin, jolloin hallitus on ottanut omikseen entisen Itä-Indian Komppanian oikeudet ja velvollisuudet: niinpä on aliluutnanteilla 7,000 markkaa, brigadin päälliköillä 60,000 markkaa, kenraaleilla 100,000 markkaa.[5]
Elämä on hauskaa laivalla. Virkamiesten seuraan liittyi vielä muutamia nuoria englantilaisia, jotka, miljoonia taskuissaan, olivat matkalla Indiaan, siellä kauppatoimiin ryhtyäksensä. Ruokamestari, yhtiön uskottu mies, kapteenin arvoinen, hoiti tointansa varsin hyvin. Murkinalla aamuisin, aamiaispäivällisellä (lunch) kello kaksi, päivällisellä kello puoli kuusi, illallisella kello kahdeksan — joka kerta notkuivat pöydät tuoreen lihan ja väliruokain painosta, joita postilaivan teurastushuoneet ja aitat kyllä osasivat hankkia. Naiset — niitäkin oli joitakuita — muuttivat pukua kahdesti päivässä. Soitettiin, jopa tanssittiinkin, kun vain meri myöten antoi.
Mutta Punaisella merellä on oikkunsa ja kiukkunsa, niinkuin usein on pitkäin ja kapeiden vesien laita. Tuulen puhaltaessa joko Aasian tai Afrikan puolelta löivät aallot sivulta päin, ja silloin "Mongolia" keikkui pahasti. Silloin naisväki katosi kannelta, piano vaikeni, laulut ja tanssit lakkasivat kerrassaan. Mutta tuulesta ja aalloista huolimatta kulki mahtava laiva voimakkaan höyrykoneen kiidättämänä yhä vain Bab-el-Mandebin salmea kohti.
Mitä teki Phileas Fogg sillä välin? Luulisi hänen rauhattomana ja hädissään yhä vain ajatelleen vaihtuvia tuulia, joista saattaisi olla viivytystä laivan kululle, hurjaa aallokkoa, jossa kone voisi mennä rikki, taikka kaikkia mahdollisia merivahingoita, jotka saattaisivat pakottaa "Mongolia'n" poikkeamaan johonkin satamaan ja siten tehdä tyhjäksi hänen aikeensa.
Ei ollenkaan. Ja jospa hän ajattelikin sellaista, niin ei sitä kukaan olisi voinut arvata päältä nähden. Hän oli tuo perin tyyni mies, jääkylmä Reform-Clubin jäsen, jota ei minkäänlainen tapaus olisi voinut hämmästyttää. Yhä hän oli samanlainen, aivan kuin laivan kronometritkin. Harvoin hän kannella kävi. Vähät hän Punaisesta merestä huoli, tuosta muistorikkaasta merestä, ihmiskunnan historian ensimmäisten näytösten tanteresta. Ei hän noussut kannelle katselemaan noita kummallisia kaupunkeja, joita näkyy siellä täällä meren rannalla ja joiden sievät piirteet tuon tuostakin kuvastuvat taivaan rantaa vasten. Ei hän uneksinutkaan vaaroista tässä Arabian lahdessa, josta muinaisajan historioitsijat Straboni, Arriano, Artemidor, Edrisi kertoivat niin suurella kauhistuksella ja jonne ei merimies konsanaan purttaan laskenut uhraamatta ensin jumalille. Mutta mitäs hän sitten teki, tuo omituinen, "Mongolia'lle" kytkeytynyt herra? Ensiksikin hän söi neljä ateriaa päivässä; laivan pahimmatkaan keikkumiset eivät aikaansaaneet vähintäkään häiriötä hänen lujasti rakennetussa ruumiissansa. Toiseksi hän pelasi vistiä.
Niin. Hän oli saanut pelikumppaneita yhtä innokkaita kuin itsekin oli. Nämä olivat eräs ruununvouti, matkalla virkapaikkaansa Goaan, eräs pappi, korkea-arvoinen Decimus Smith, paluumatkalla Bombayhin, muuan Englannin armeijan brigadikenraali, menossa rykmenttiinsä Benares'in kaupunkiin. Nämä kolme matkustajaa olivat yhtä innokkaita vistin pelaajia kuin Mr. Foggkin ja pelasivat tuntikausia yhtä mykkinä kuin hänkin.
Passepartout'iin eivät meren ailahat pystyneet. Hänellä oli kajuutta kokassa, ja hän söi neljä ateriaa päivässä hyvin tunnollisesti hänkin. Nähtävästi ei hänellä ollut mitään tällaista matkaa vastaan. Hän oli tyytyväinen, söi herkullisesti, asui mukavasti, sai nähdä monta maata ja oli muuten vakuutettu, että koko matkahomma loppuu Bombayssa.
Seuraavana päivänä Suezista-lähdön jälkeen, lokakuun 29 p:nä, oli hän varsin mielissään kohdattuaan laivan kannella sen kohteliaan herran, jonka hän ensimmäiseksi oli tavannut astuessaan jalkansa Afrikan manterelle.
— Enhän erehdy, — sanoi hän mitä armaimmin hymyillen astuen hänen luokseen, — tehän olitte minulle niin kohtelias Suezissa.
— Niin niin, — vastasi poliisimies, — tunnenpa kuin tunnenkin teidät. Te olette tuon omituisen englantilaisen herran palvelija…?
— Aivan niin, monsieur…?
— Fiks.
— Monsieur Fiks, — jatkoi Passepartout. — Olenpa oikein mielissäni kohdattuani teidät. Minne matka?
— Bombayhin, niinkuin teidänkin.
— Oivallista! Oletteko ennen käynyt siellä?
— Monta kertaa, — vastasi Fiks. — Minä olen asiamiehenä yhtiössä
"Peninsular Company".
— Sittenhän mahdatte tuntea Indian?
— Niin … tuota … kyllä … — sanoi Fiks, joka ei tahtonut puuttua kovin pitkiin selityksiin.
— Ihmeellinen maa se lienee, tuo India?
— Erittäin ihmeellinen! Moskeat, minareetit, temppelit, fakiirit, pagodit, tiikerit, käärmeet, bajadeerit! Mutta kyllä saatte vielä tilaisuuden nähdä kaikki nuo ihmeet omin silmin.
— Toivonpa minäkin sitä, herra Fiks. Ymmärrättehän, ettei järkevä ihminen saata koko aikaansa viettää hyppimällä höyrylaivasta rautateille ja rautateiltä jälleen höyrylaivoille, vetäen syyksi muka matkaa maan ympäri. Ei maar. Kyllä noista hypyistä loppu tulee Bonbayssa. Tulee niinkin.
— Kuinka herra Fogg jaksaa? — kysyi Fiks mitä luonnollisimmalla äänellä.
— Vallan hyvin, kiitos kysymästä, monsieur Fiks; ja hyvin voi tämäkin poika. Minä syön kuin nälkäinen susi, sillä meri-ilma, nähkääs, se hiukaisee.
— Mutta eihän teidän isäntäänne näe milloinkaan laivan kannella.
— Ei näekään. Hän ei ole utelias, hän.
— Mutta kuulkaas, monsieur Passepartout, eiköhän koko tuo juttu matkasta maan ympäri 80 päivässä ole vain pelkkää veruketta, jonka alla piilee jonkinlainen salainen toimi, esimerkiksi joku valtiollinen lähetys?
— Totta puhuen, herra Fiks, minulla ei ole siitä yhtään tolkkua, ja viis minä koko jutusta.
Passepartout ja Fiks puhelivat sen jälkeen usein keskenänsä. Poliisimies hieroutui yhä lähemmäksi tuttavaksi palvelijan kanssa. Siitähän hänelle kerran saattaa olla hyötyä. Hän kutsui senvuoksi Passepartout'in "Mongolia'n" bar-room'iin (ravintolakajuuttaan) ja tarjosi siellä wiskyä tai olutta. Kunnon ranskalainen otti tarjoukset kernaasti vastaan ja tarjosi vuorostaan myöskin, jottei olisi Mattia huonompi hänkään. Hänen mielestään oli Fiks oikein kelpo mies.
Höyrylaiva kulki joutuisasti. Lokakuun 13 p:nä näkyi idässä Mokka, rapistuneiden muurien keskeltä, joista kohoili muutamia viheriöitseviä palmupuita. Kauempana vuorten rinteillä oli laveita aloja, joissa kahvipensaita kasvoi. Passepartout ihastui katsellessaan tuota kuuluisaa kaupunkia ja arveli, että se muureineen ja hajoitettuine linnoineen oli kuin suunnaton kahvikuppi, josta korva on mennyt rikki.
Seuraavana yönä höyrylaiva kulki Bab-el-Mandebin salmen kautta — Bab-el-Mandeb arabian kielellä on niin paljon kuin "Kyynelten portti" — ja huomenna, lokakuun 14 p., se tuli "Steamer Point'iin", joka on Adenin reitin luoteisosassa. Siellä oli jälleen hiiliä otettava laivaan.
Tämä hiilien kulutus höyrylaivoilla niin kaukana hiilensaantipaikoista käy hyvin kalliiksi. "Peninsular Company" yhtiöltä yksistään menee siihen vuosittain 20 miljoonaa markkaa. On näet täytynyt laittaa hiilivarastoja useampiin eri kohtiin, ja täällä näin kaukaisilla vesillä nousee hiilitonnin hinta 80 markkaan.
Bombayhin tullakseen oli "Mongolia'n" vielä kuljettava 1,650 peninkulmaa. Steamer Point'issa sen piti viipymän neljä tuntia, täyttääkseen hiilitarpeensa.
Mutta tästä viivytyksestä ei saattanut olla vähintäkään haittaa Phileas Foggin matkalle. Sehän oli jo ennalta tietty. Mutta sitäpaitsi: sen sijaan, että "Mongolia'n" olisi pitänyt tulla Adeniin lokakuun 15 p:nä aamulla, oli se saapunut sinne jo lokakuun 14 p:nä illalla. Ja tämä oli 15 tunnin ennätys.
Herra Fogg astui palvelijansa kanssa maihin. Hän tahtoi jälleen todistusta passilleen. Fiks seurasi heitä salaa. Saatuaan passilleen tarpeenmukaisen "näytetyn" palasi herra Fogg laivalle jatkamaan keskeynyttä vistiänsä.
Passepartout kuljeskeli tapansa mukaan tuossa kirjavassa somanlien, banianien, parsilaisten, juutalaisten, arabialaisten ja eurooppalaisten joukossa. Adenin väkiluku nousee yhteensä 25,000 henkeen. Hän ihaili linnoituksia, jotka tekevät tästä kaupungista Indian valtameren Gibraltarin; hän ihaili komeita vesisäiliöitä, joissa vielä työskenteli englantilaisia insinöörejä — kaksituhatta vuotta Salomonin insinöörien jälkeen.
— Ihmeellistä, sangen ihmeellistä! — arveli Passepartout höyrylaivalle palatessaan. — Matkustaminen on, huomaan ma, hyvin hyödyllistä, jos tahtoo nähdä yhtä ja toista uutta.
Kello 6 illalla kiiti "Mongolia" Adenin reitiltä ja keijui pian Indian valtamerellä. Sen tuli 168 tunnissa kulkea matka Adenista Bombayhin. Indian valtameri näytti puolestaan sekin olevan suosiollinen matkustajille. Luoteistuuli paisutti purjeet auttaen siten höyryn työtä.
Laivan kulku oli nyt vakavampaa; se ei keikkunut enää niin pahasti. Naisväki tuli sievästi puettuna kannelle; laulut ja tanssit alkoivat uudelleen. Matka edistyi siis joutuisaan. Passepartout oli suuresti ihastunut ystävälliseen matkatoveriinsa Fiksiin.
Sunnuntaina lokakuun 20 p:nä puolenpäivän aikana alkoi kaukaa häämöttää Indian manner. Kaksi tuntia sen jälkeen tuli luotsi laivaan. Taivaanrannassa sulivat vuoret sointuisasti taivaan siniseen kupuun. Pian näkyi kaupungista päin palmujen latvoja, ja höyrylaiva laski reitille, jonka muodostavat Salcetten, Colaban, Elefantan ja Butcherin saaret. Kello puoli viisi laski "Mongolia" laiturin viereen Bombayssa.
Phileas Fogg oli silloin juuri lopettanut 33:nnen robberinsa. Hän oli vastatoverinsa kanssa tehnyt kolmetoista kaatoa, ja tämä kaunis matka päätettiin loistavalla slammilla.
"Mongolia'n" oli määrä tulla Bombayhin vasta lokakuun 22 p:nä, mutta tuli sinne jo 20:ntenä. Täten oli siis Phileas Fogg Lontoosta saakka voittanut kokonaista kaksi päivää, jotka hän tarkasti merkitsi muistikirjaansa ennätysten palstaan.