XXIV.
Matka Tyynen valtameren poikki.
Helppo on ymmärtää, mitä oli tapahtunut Shanghain tultua näkyviin. "Tankadere'n" hätämerkki oli huomattu Jokohaman laivalla. Kapteeni, nähtyään samalla hätälipun, oli laskenut kutteria kohti. Heti sen jälkeen oli Phileas Fogg maksanut "Tankadere'n" laivurille sovitun palkan, ja niin oli John Bunsby pistänyt taskuunsa 550 puntaa. Herra Fogg, Auda rouva ja Fiks olivat sitten nousseet höyrylaivaan, joka jatkoi matkaansa Jokohamaan.
Tultuaan marraskuun 14 p:nä aamulla määrättynä aikana Jokohamaan oli Mr. Fogg heti mennyt "Carnatic'ille" ja saanut siellä kuulla Mrs. Audan isoksi iloksi — kenties omaksi ilokseen myöskin, vaikkei hän sitä osoittanut — että Passepartout tosiaankin oli edellisenä päivänä tullut Jokohamaan.
Phileas Fogg, jonka oli illalla lähdettävä matkalle San Fransiskoon, oli paikalla mennyt haeskelemaan palvelijaansa. Mutta turhaan hän kävi sekä Englannin että Ranskan konsulivirastoissa. Käveltyään itsensä viimein uuvuksiin Jokohamaa ristiin rastiin Passepartout'ia etsiessään ei hän enää osannut paljon toivoakaan löytävänsä häntä; mutta silloin sattuma tahi kenties jonkinlainen aavistus saattoi hänet Batulcarin teatteriin. Hän ei olisi suinkaan voinut tuntea palvelijaansa tuossa kummallisessa puvussa, mutta Passepartout sen sijaan tunsi isäntänsä aivan hyvin, ja hänet huomattuaan hän ei malttanut olla liikahtamatta; sentähden katosi tasapaino, pyramidi hajosi ja — mitä sitten tapahtui, se jo tiedetään.
Passepartout sai nyt Mrs. Audalta kuulla, kuinka he olivat tulleet
Hongkongista Jokohamaan ja kuinka heillä oli ollut seurassa eräs herra
Fiks.
Kuultuaan Fiksin nimen ei Passepartout ollut tietääksensäkään. Hän ei katsonut vieläkään sopivaksi kertoa isännälleen kohtauksestansa poliisimiehen kanssa. Passepartout pyysi vain anteeksi sitä, että oli vahingossa pyörtynyt oopiumista eräässä polttohuoneessa.
Mr. Fogg kuunteli tätä kertomusta sanaakaan sanomatta; sitten hän antoi palvelijallensa rahaa sopivampain vaatteiden hankkimiseksi. Tunnin kuluttua tulikin ranskalainen takaisin, ja silloin oli nenä jo poissa ja siivet samoin, eikä enää mikään muistuttanut Tingu jumalan kumartajasta.
Postilaiva, joka kulki Jokohamasta San Fransiskoon, oli "Pacific Mail Steam Company" yhtiön oma ja nimeltään "General Grant". Tämä oli iso pyörälaiva, 2,500 tonnin vetoinen, kauniisti rakennettu ja pikakulkuinen. "General Grant'illa" oli kolme mastoa, joiden purjeet hyvällä tuulella suuresti edistivät höyryn työtä. Suunnaton viputanko nousi ja laski kannen yläpuolella, toisessa päässään sylinterin mäntä, toisessa tanko, joka siirsi suoraviivaisen liikkeen pyöriväksi ja liittyi välittömästi rattaitten akseliin. Kulkien kaksitoista peninkulmaa tunnissa viipyi se ainoastaan 21 päivää Japanin ja Amerikan välillä. Phileas Foggilla oli siis syytä toivoa ennättävänsä joulukuun 2 p:nä San Fransiskoon, 11 p:nä New-Yorkiin ja 20 p:nä Lontooseen, joten hän pääsisi perille muutamia tunteja ennen määrättyä aikaa.
Laivassa oli paljon matkustajia, englantilaisia, useita amerikkalaisia, niin myös koko siirtokunta Amerikkaan lähteviä kiinalaisia ja joukko upseereja indialaisesta armeijasta, jotka käyttivät loma-aikaa maan ympäri kulkemiseen.
Merellä ei tapahtunut mitään erinomaista. Isojen rattaittensa ja mahtavain purjeittensa kannattamana keikkui laiva sangen vähän. Tyyni valtameri kantaa kunnialla nimeänsä. Mr. Fogg oli yhtä tyyni ja yhtä harvapuheinen kuin ennenkin. Nuori rouva tunsi entistä enemmän kiintymystä häneen, ja tämä kiintymys oli jotakin muuta kuin pelkän kiitollisuuden vaikuttamaa. Tuo äänetön ja pohjaltaan ylevämielinen olento herätti hänessä hänen tietämättänsäkin tunteita, joista toisella ei kumminkaan näkynyt olevan vihiä vähääkään.
Mrs. Auda harrasti muuten lämpimällä innolla herra Foggin matkan tarkoitusta. Kaikki pienimmätkin esteet herättivät hänessä rauhattomuutta. Usein hän puheli Passepartout'in kanssa, joka kyllä rivien välitse osasi lukea, mitä hänen sydämessään liikkui. Ja ranskalainen puolestaan ei lakannut kiittelemästä isäntänsä hyviä avuja, vilpittömyyttä, auliutta, arvokkaisuutta, ja sitten hän lohdutti Mrs. Audaa matkan päättymisestä. Hän sanoi, että vaikein osa tehtävätä on jo selän takana, kun kerran oli päästy kummallisista Kiinan ja Japanin maista, että nyt tullaan sivistyneihin maihin, ja että matkat rautateitse San Fransiskosta New-Yorkiin ja laivalla New-Yorkista Lontooseen ovat viimeiset vaihteet tässä matkassa maailman ympäri.
Yhdeksän päivää Jokohamasta-lähdön jälkeen oli Phileas Fogg tehnyt ummelleen puolet matkaa maapallon ympäri.
"General Grant" kulki nimittäin marraskuun 23 p:nä 180:nnen puolipäiväpiirin yli, jonka vastapuolella siis on Lontoo. Kahdeksastakymmenestä päivästä oli Mr. Fogg tosin käyttänyt 52, joten jäljellä oli vain 28 päivää. Mutta huomattava on, että herra Fogg, ollessaan, puolipäiväpiirittäin lukien, vasta puolimatkassa, oikeastaan jo oli kulkenut kaksi kolmannesta matkastansa. Muistettakoon nuo mutkat Lontoosta Adeniin, Adenista Bombayhin, Kalkuttasta Singapuriin, Singapurista Jokohamaan! Jos hän poikkeamatta olisi kulkenut 50:nettä leveyspiiriä myöten, jolla Lontoo on, ei olisi matka ollut kuin noin 12 tuhatta peninkulmaa; mutta kun kulkuyhdistykset eivät ole järjestetyt aina leveyspiirin mukaan, täytyi Phileas Foggin matkustaa enemmän kuin 26 tuhatta peninkulmaa, ja näistä oli hän marraskuun 23 p:nä jo kulkenut lähes 17,500. Mutta nyt oli matka esteetön, eikä Fikskään ollut enää hämmennystä tekemässä.
Marraskuun 23:s tuotti Passepartout'ille erityisen ilon. Lukija muistanee, että tuo itsepäinen oli tahtonut pidättää kellonsa Lontoon horisontin mukaan ja luuli, että kaikki muut kellot maailmassa kävivät väärin. Eikös sitten ollut hänellä syytä iloita, kun hän nyt, marraskuun 23 p:nä, huomasi kellonsa pitävän yhtä laivan kronometrin kanssa?
Hän oli riemuissansa, sehän on arvattava. Hän olisi kernaasti tahtonut tietää, mitähän muka Fiksillä nyt olisi ollut sanomista.
— Semmoinen pahus, — sanoi hän itsekseen, — lateli mulle jos jotakin sekasotkua puolipäiväpiireistä, auringoista ja kuista! Tosiaankin, jos mokoma mies saisi tehdä mielensä mukaan, niin kylläpä ajanluvun laita maailmassa olisi niin ja näin. Olenpa varma, että aurinko viimeinkin päättää nousta ja laskea minun kelloni mukaan!…
Passepartout ei tiennyt sitä, että jos hänen kellossansa olisi ollut merkittyinä kaikki vuorokauden 24 tuntia, kuten italialaisissa kelloissa, niin ei hänellä olisi ollut vähääkään riemastumisen syytä, sillä kun laivan kellot osoittivat kello 9 a.p., olisi hänen kellonsa näyttänyt kello 9 illalla, s.o. kello 21 puoliyön jälkeen, sillä juuri niin iso on erotus ajassa Lontoon ja 180:nnen puolipäiväpiirin välillä.
Mutta vaikkapa Fiks olisi pystynytkin selittämään tätä pelkästään fyysillistä seikkaa, ei Passepartout ainakaan olisi pystynyt sitä käsittämään, ei ainakaan uskomaan. Ja sitäpaitsi, jos salapoliisi olisi tullut tässä tuokiossa hänen näkyviinsä, niin olisi Passepartout epäilemättä ryhtynyt keskusteluihin hänen kanssaan aivan toisenlaisista asioista ja ihan toisella tavalla.
Mutta missä oli nyt Fiks?
Hän oli kuin olikin "General Grant'illa".
Jokohamaan tultua oli Fiks suoraa päätä mennyt Englannin konsulin luo. Siellä hän viimeinkin oli saanut tuon vangitsemiskäskyn, joka oli kulkenut hänen perässänsä Bombaysta saakka, ollen nyt jo 40 päivää vanha. Vangitsemiskäsky oli lähetetty hänen nimellensä Hongkongista juuri höyrylaivalla "Carnatic", jossa hänen oli luultu olevan. Harmitti häntä kovastikin nyt! Vangitsemiskäskystä ei täällä enää ole mitään hyötyä, sillä herra Fogg oli jo lähtenyt pois Englannin alueilta! Nyt ei häntä saa kiinni muuten kuin luovutuskirjalla.
— Olkoon menneeksi! — arveli Fiks päästettyään ensimmäiset vihansa puuskat valloilleen. — Vangitsemiskäsky ei kelpaa täällä; kelpaahan se ainakin Englannissa. Tuo konna näkyy aikovan palata isänmaahansa, luullen pettäneensä poliisin. Äläs huoli! Minä seuraan häntä aina sinne saakka! Mitä rahoihin tulee, niin suokoon taivas, että niitä edes vähänkin olisi jäljellä! Mutta matkakulunkeihin, palkintoihin, takaukseen, sakkoihin, norsun ostoon ja jos jonkinlaisiin menoihin on hän jo kuluttanut kuudetta tuhatta puntaa! No niin, onhan pankilla rahoja.
Fiks astui "General Grant'iin". Hän oli siellä Mr. Foggin ja Mrs. Audan tullessa laivalle. Isoksi ihmeeksensä hän tunsi Passepartout'inkin hänen kummallisessa, japanilaisessa puvussaan. Fiks lymysi heti kajuuttaansa välttääkseen tukalata selitystä, joka jälleen olisi pilannut koko asian. Väkeä kun oli laivalla paljon, toivoi Fiks saattavansa olla salassa vihaiselta ystävältään, mutta äkkiäpä hän eräänä päivänä sattui ihan Passepartout'in eteen.
Passepartout karkasi heti hänen kurkkuunsa sanaakaan sanomatta ja suureksi huviksi muutamille amerikkalaisille, jotka paikalla löivät vetoa, kumpiko voittaa. Salapoliisi rukka sai kestää siinä tuiman tuiverruksen, joka selvästi osoitti, ettei englantilainen boksaus maksa mitään ranskalaisen rinnalla.
Löylytettyään ystävänsä tunsi Passepartout helpotusta sydämessään. Fiks nousi varsin viheliäisessä tilassa ja katsahtaen vastustajaansa sanoi:
— Joko päättyi nyt?
— Päättyi täksi kertaa.
— Minulla on jotakin sanomista teille…
— Joko ma?…
— Asia koskee teidän isäntäänne.
Salapoliisin kylmäverisyys oudostutti Passepartout'ia. He menivät kokkaan ja istahtivat sinne.
— Olen nyt saanut saunan, — sanoi Fiks. — Hyvä. Semmoista odotinkin. Mutta kuulkaas nyt. Aina tähän hetkeen saakka olen ollut Mr. Foggin vihamies; nyt olen hänen puolellansa.
— Vai niin, joko viimeinkin? — huudahti Passepartout. — Joko viimeinkin myönnätte hänen olevan rehellisen miehen?
— En, — vastasi Fiks tyynesti, — minun mielestäni hän aina vaan on konna … no mutta antakaa jo helkkarissa minun puhua suuni puhtaaksi. Niin kauan kuin herra Fogg oli Englannin alueella, vaati etuni minua pidättämään häntä, kunnes olisin saanut vangitsemiskäskyn. Minä tein kaikki voitavani. Minä yllytin hänen kimppuunsa Bombayn papit, minä juovutin teidät Hongkongissa, minä erotin teidät isännästänne, minä laitoin niin, että hän myöhästyi Jokohaman laivalta.
Passepartout kuunteli nyrkit sojossa.
— Nyt näkyy Mr. Fogg palajavan Englantiin, — jatkoi Fiks. — Tehköön niin; minä seuraan häntä. Mutta sen sijaan että tähän saakka olen koettanut laittaa esteitä hänen tiellensä, olen tästä puolin yhtä innokkaasti koettava poistaa niitä. Toimeni on siis muuttunut, niinkuin huomaatte, sillä etuni vaatii nyt sitä. Sanon vielä vain, että teillä ja minulla on samat edut valvottavina, sillä vasta Englannissa saatte tietää, oletteko pahantekijän vai rehellisenkö miehen palveluksessa.
Passepartout oli tarkkaan kuunnellut Fiksin puhetta ja oli vakuutettu siitä, ettei Fiks vilpistellyt.
— Olemme siis ystäviä? — kysyi Fiks.
— Ystäviä emme ole, — vastasi Passepartout, — mutta liittolaisia olemme, olemme niinkin. Mutta muistakaa se: jos huomaan teissä kavaltamisen yritystäkään, niin minä väännän teiltä niskat nurin.
— Päätetty mikä päätetty, — vastasi poliisimies tyynesti.
Yhdentoista päivän kuluttua, joulukuun 3 p:nä, laski "General Grant"
San Fransiskon satamaan.
Mr. Fogg ei ollut voittanut eikä kadottanut yhtäkään päivää.