XXXII.
Phileas Fogg taistelee kovaa onnea vastaan.[11]
Höyrylaiva "China" näkyi riistäneen herra Foggilta hänen viimeisenkin toivonsa.
Hänen matkaansa ei sopinut yksikään niistä postilaivoista, jotka
kulkevat suoraan Amerikan ja Euroopan välillä: ei ranskalaisen
Transatlanttisen yhtiön, ei Valkoisen Tähden, ei Imman-yhtiön, ei
Hampurin linjan laivat.
"Pereire", ranskalaisen transatlanttisen yhtiön höyrylaivoja — jotka kulkevat yhtä nopeasti, mutta sisustukselleen ovat komeammat kuin yksikään ainoa muu laiva — oli lähtevä vasta ylihuomenna, joulukuun 14:ntenä. Sitäpaitsi ei se, enempää kuin Hampurinkaan linjan laivat, mene suoraan Liverpooliin tai Lontooseen, vaan Havreen, ja kulku Havresta Southamptoniin olisi aikaansaanut auttamattoman myöhästymisen.
Imman-linjan höyrylaivoista oli "City of Paris" lähtevä seuraavana aamuna, mutta sillä ei ollut yrittämistäkään. Nämä laivat ovat aiotut oikeastaan siirtolaisten kuljetusta varten; niiden koneet ovat heikot, ja ne kulkevat yhtä paljon tuulen kuin höyrynkin avulla. New-Yorkista Englantiin viipyvät ne kauemman aikaa kuin mitä herra Foggilla enää oli jäljellä.
Kaiken tämän sai gentlemannimme tietää Bradshaw'in matkaoppaasta, joka tarkalleen ilmoittaa Atlantilla kulkevain laivain lähtöajat.
Passepartout oli ihan epätoivoissaan. Myöhästyä 45 minuuttia — tuo oli vähällä tukehduttaa hänet! Se oli hänen vikansa, juuri hänen, joka alinomaa vain laitteli haittoja isäntänsä tielle! Ja muistellessaan kaikkia matkan mutkia, kaikkia rahasummia, jotka ainoastaan hänen tähtensä oli maksettu, ajatellessaan, että tuo suuri veto ja äärettömät matkakulungit, joista nyt ei enää ollut mitään hyötyä, saattoivat hänen isäntänsä perikatoon, moitti hän itseänsä sanomattomasti.
Mutta Mr. Fogg ei nuhdellut häntä vähääkään, vaan virkkoi:
— Jätetään huomiseksi. Tulkaa.
Mr. Fogg, Mrs. Auda, Fiks ja Passepartout kulkivat Hudson joen yli ja vuokrasivat vaunut, jotka veivät heidät Saint-Nicolas hotelliin Broadwayn varrelle. Huoneet tilattiin. Phileas Foggilta kului yö pian, hän kun nukkui hyvin, mutta pitkä se oli muille, sillä levottomuudeltaan he eivät saaneet unta silmiinsä.
Huomenna oli joulukuun 12 päivä. Tästä päivästä kello 7:stä aamulla saman kuun 21 päivään kello 8.45 illalla oli yhdeksän päivää, kolmetoista tuntia ja 45 minuuttia. Jos siis Phileas Fogg olisi päässyt edellisenä iltana lähtemään "China'lla", joka on Cunard-linjan nopeimpia höyrylaivoja, niin hän olisi tullut Liverpooliin ja sieltä Lontooseen hyvissä ajoin.
Mr. Fogg läksi aamulla hotellista yksinään, käskettyään palvelijansa odottamaan häntä ja sanomaan Mrs. Audalle, että olisi valmis lähtemään minä hetkenä hyvänsä.
Mr. Fogg meni Hudsonin rannalle ja katseli sekä laituriin kiinnitettyjen että joella ankkurissa olevien alusten joukosta sellaista, joka olisi valmiina lähtöön. Useilla laivoilla oli lippu mastossaan. Ne olivat valmiita laskemaan ulapalle nousuveden tullessa. New-Yorkin äärettömästä satamasta näet lähtee satoja laivoja joka päivä kaikkiin maailman ääriin. Mutta useimmat olivat purjelaivoja. Niistä ei siis Mr. Foggille ollut mitään hyötyä.
Gentlemannimme oli jo menettää kaiken toivonsa, mutta huomasipa hän viimeinkin ulkona satamassa ylinnä yhden kaabelin mitan (200 metrin) päässä sorean höyrylaivan, jonka piipusta musta savu tuprueli ulos. Tuo merkitsi sen pian lähtevän matkaan.
Phileas Fogg vuokrasi veneen, ja pian hän oli saapunut höyrylaivan laskuportaille. "Henrietta'n" runko oli raudasta, sisustus puusta.
"Henrietta'n" kapteeni oli laivalla. Phileas Fogg nousi kannelle ja pyysi saada puhutella häntä. Pian kapteeni tulikin esille.
Kapteeni oli viidenkymmenen vuoden iässä, oikea merikarhu. Hän oli järeäruumiinen, punatukkainen, ilman vähintäkään hienoutta.
— Kapteeniko? — kysyi herra Fogg.
— Niin kyllä.
— Minä olen Phileas Fogg, Lontoosta.
— Ja minä Andrew Speedy, Cardiffista.
— Milloin lähdette?
— Tunnin päästä.
— Ja minne?
— Bordeaux'hin.
— Lastinne?
— Pelkkiä kiviä vain, lastia ei mitään. Lähden painolastissa.
— Onko matkustajia?
— Ei ainoatakaan. Minulla ei ole matkustajia milloinkaan; semmoisesta viisastelevasta tavarasta ei ole muuta kuin vastusta.
— Kulkeeko laiva hyvin?
— Noin 11 tai 12 solmua. Niin, "Henrietta" on kuulu kalu.
— Mieleni on varsin hyvä, kapteeni Speedy.
— Mutta mitä nämä kysymykset tarkoittavat? — kysyi kapteeni.
— Otatteko viedäksenne minut ja kolme muuta henkeä Liverpooliin?
— Liverpooliinko? Miksei Kiinaan?
— Liverpooliin, sanon minä.
— En.
— Ettekö?
— En. Olen lähtemässä Bordeaux'hin, ja sinne minä menen.
— Liverpoolista saatatte mennä Bordeaux'hin; ette siinä kovin suurta mutkaa tee.
— En.
— Mutta jos teille tarjottaisiin kelpo maksu?
— En, vaikka maksaisitte kaksisataa dollaria hengeltä…
— Minä maksan kaksituhatta.
— Joka hengeltä?
— Niin.
— Ja niitä on neljä?
— Neljä.
Kapteeni Speedy miettimään otsa kurtussa.
— Ettehän laske leikkiä? — kysäisi hän sitten.
— En suinkaan. Minun pitää olla Lontoossa tämän kuun 21 p:nä ennen kello 8.45 illalla, ja jos pääsen perille ajoissa, niin saatte 2,000 dollaria yli määrän.
— Yhteensä siis kymmenentuhatta?
— Niin juuri.
— Pitää sitten mennä puhumaan isännille, — sanoi kapteeni.
Olihan melkoinen makupala tarjona isännille sekä kapteenille, jolla oli kaksi viidennestä "Henrietta'ssa". Kymmenentuhatta dollaria vähäpätöisestä kierroksesta, vaikkei laivassa ollut lastiakaan.
Neljänneksen kuluttua tulivat Mr. Fogg ja kapteeni Speedy isäntäin, Messrs. Formanby ja Co:n konttoriin; kymmenen minuutin kuluttua astuivat he jälleen ulos. Asia oli päätetty.
Mr. Fogg oli Messrs. Formanby ja Co:lle maksanut 8,000 dollaria; palkinto oli maksettava vasta siinä tapauksessa, että tultaisiin oikeaan aikaan perille. Messrs. Formanby ja Co puolestaan antoivat laillisen sitoumuksen, jonka mukaan kolmimastoinen höyrylaiva "Henrietta" New-Yorkista annettiin Mr. Phileas Foggin käytettäväksi Liverpooliin saakka.
— Minä palajan nyt laivalle, — sanoi Speedy.
— Ja minä hotelliin, —- sanoi Mr. Fogg.
— Kello on nyt 8. Täytyy kiirehtiä.
— Kello 9 olemme laivalla,— vastasi Mr. Fogg.
Määrättynä aikana olivat Mr. Fogg, Mrs. Auda, Passepartout ja Fiks — jolle gentlemanni kohteliaasti oli tarjonnut sijan laivalla — "Henrietta'n" kannella.
Kuultuansa, mitä tämäkin matka taas maksaa, hämmästyi Passepartout niin, ettei sanonut muuta kuin:
— Nyt en enää puhu mitään.
Fiks puolestaan arveli itsekseen:
— Ei maar Bank of England asiasta sanottavasti hyödy. Jos Fogg Liverpooliin tultuansa ei viskaa muutamia kourallisia seteleitä suoraa päätä veteen, niin puuttuu sittenkin yhdeksättä tuhatta puntaa summasta!