XX LUKU.
Loppusananen.
Tähän päättyy merenalainen matkamme. En tiedä kertoa mitä oikeastaan tapahtui tuona kauhunyönä, kuinka veneemme pelastui kurimuksen hirvittävästä pyörteestä, kuinka Ned Land, Conseil ja minä pääsimme ylös tuosta hornan kidasta.
Mutta kun tulin jälleen tajuihini, makasin eräässä kalastajatuvassa muutamalla Lofotenin-saarella. Molemmat toverini, jotka olivat terveet ja reippaat, seisoivat vuoteeni ääressä ja puristelivat käsiäni. Me syleilimme liikutettuina toisiamme.
Tässä tuokiossa emme voineet ajatellakaan paluumatkaa Ranskaan. Liikeyhteydet Pohjois-Norjan ja Etelän välillä olivat siihen aikaan ylen harvinaiset. Minun täytyi siis odotella höyrylaivaa, joka kahdesti kuussa tulee Nordkapilta.
Tämän reippaan kalastajakansan luona, joka niin hyväntahtoisesti oli korjannut meidät hoivaansa, kävin lävitse kuvaukseni näistä seikkailuistamme. Se on luotettava kertomus uskomattomasta retkestä tuossa ihmisille muuten luoksepääsemättömässä alkuaineessa, jossa kehitys kuitenkin kerran on avaava kaikki tiet vapaiksi kulkea.
Uskottaneekohan minua? Sitä en tiedä, enkä siitä suuria välitäkään. Mutta sen voin nyt vakuuttaa, että minä olen oikeutettu puhumaan näistä meristä, joiden alitse vajaassa kymmenessä kuukaudessa matkustin kymmenentuhatta peninkulmaa, tästä vedenalaisesta matkasta maapallomme ympäri, jolloin tulin tuntemaan niin monen monituisia ihmeellisiä seikkoja Tyynessä meressä, Intian meressä, Välimeressä, Atlantin meressä ja eteläisessä ja pohjoisessa Jäämeressä.
Mikähän kohtalo tuli Nautilukselle? Kestikö se kurimuksen painetta? Elääköhän kapteeni Nemo vielä? Jatkaako hän matkaansa maailmanmeren alla yhä suorittaen hirvittävää kostoaan, vai päättikö hän sen viimeiseen joukkouhriinsa? Tuovatkohan laineet kerta maihin käsikirjoituksen, joka sisältää hänen elämänsä historian? Saanenkohan lopultakin tietää tämän miehen oikean nimen? Ilmaisseekohan kadonnut sukelluslaiva kansallisuudellaan joitakin tietoja kapteeni Nemosta?
Minä toivon että niin käy. Minä toivon myöskin että hänen mahtava Nautiluksensa on voittoisasti noussut esiin meren hirveimmästä kuilusta, jossa niin monet muut ovat loppunsa löytäneet. Jos niin on, jos kapteeni Nemo vielä oleksii tässä maailmanmeressä, joka on hänen uusi isänmaansa, niin asettukoon jo viimeinkin viha hänen julmassa sydämmessään! Sammuttakoon niin monien luonnon ihmeitten näkeminen kostoajatukset hänen sielustaan! Kadotkoon ankara tuomari, ja jatkakoon tiedemies rauhallisia syvämeritutkimuksiaan! Jos hänen kohtalonsa onkin eriskummallinen, niin on se samalla suurenmoinen. Enkö itse ole omalla kohdaltani sitä käsittänyt? Enkö ole kymmenenä kuukautena elänyt samaa ihmeellistä elämää? Ja siihen kysymykseen, jonka Saarnaaja kolmetuhatta vuotta sitten esitti:
"Mikä kaukana on ja hyvin syvä, kuka voi sen saavuttaa?" — on vain kahdella ihmisellä kaikista nyt elävistä oikeus vastata, ja ne ovat —
KAPTEENI NEMO JA MINÄ!
Viiteselitykset:
[1] Solmuvälin nopeus tunnissa = engl. meripeninkulma = 1,85 km. Suom. huom.
[2] Ankkuriköyden mitta = 120 syltä = 213,60 m. Suom. huom.
[3] Englantilainen merivakuutusosakeyhtiö. Suom. huom.
[4] "Honourable", Englannissa säädyn, Yhdysvalloissa virka-aseman perusteella annettu arvonimi, joka liitetään ominaisnimen eteen. Suom. huom.
[5] Pariisin luonnontieteellinen museo. Suom. huom.
[6] Conseil = neuvo. Suom. huom.
[7] Ainakin kuului Kanada kuten Pohjois-Amerikan kaakkoisosa (Louisiana) aikoinaan Ranskalle. Suom. huom.
[8] On muistettava että tämä romaani kirjoitettiin kauvan ennen kun sähkövalo oli yleisesti käytäntöön otettu. Suom. huom.
[9] Fysionomia on jonkullainen tiede, jonka harrastajat ovat kasvonpiirteistä lukevinaan henkilön luonteenominaisuudet. Suom. huom.
[10] Mainehikkaita matemaatikoita, edellinen ranskalainen, jälkimmäinen englantilainen. Suom. huom.
[11] Liikkuvainen liikkuvassa.
[12] Nemo = nimetön, ei mikään. Suom. huom.
[13] On muistettava, niinkuin jo kerta ennen on huomautettu, että tämä Vernen romaani kirjoitettiin ennenkun sähkö voimana ja valolähteenä oli tullut yleisesti käytäntöön. Tässä suhteessa tekijä kaukonäköisesti viittasi uusille aloille. Suom. huom.
[14] Suola- ja salpeterihapoissa ynnä salmiakkiliuoksessa muodostunut sienimäinen platinanmuunnos, jota käytetään teknillisiin tarkotuksiin. Suom. huom.
[15] Muuan Molukki-saarista. Suom. huom.
[16] Suezin kanavan rakennustyöt olivat tätä kirjoitettaessa vasta alullaan. Suom. huom.
[17] 1860-luvun loppupuolella, jolloin Jules Vernen sankarit tekivät ihmeellisen matkansa, huokailivat nimenomaan Välimeren maissa asuvat kansat kovan valtiollisen sorron ja hajanaisuuden tilassa. Suom. huom.
[18] Jules Verne otaksui siis varmaksi sen tosiasian, jonka Nordenskiöld koillisväylän (vv. 1878-79) ja Amundsen luoteisväylän (v. 1906) löytämisellä ovat todistaneet. Suom. huom.
[19] Alkuaan pilkkalaulu Pohjois-Amerikan asukkaista, "jenkeistä", sittemmin korotettu Yhdysvaltain kansallislauluksi. Suom. huom.
[20] Sinne pääsi kuten tunnettu ensimmäisenä norjalainen Amundsen vasta v. 1912. Suom. huom.
[21] Kuuluisa englantilainen napaseutujentutkija, joka matkallaan vv. 1839-43 antoi noille tulivuorille kahden laivansa nimet. Samat tulivuoret näki yhä vielä toimivina kovaonnisen kapteeni Scottin retkikunta v. 1912. Suom. huom.
[22] Kun tutkimusmatkailijat keksivät uusia maita, on heidän tapanaan vallata ne maansa hallitsijan nimessä. Suom. huom.
[23] Mainio ranskalainen kirjailija (1800-62), jonka teokseen "Travailleurs de la mer" (Meren työmiehet) tässä tähdätään. Suom. huom.
[24] Ennenkun 1860-luvulla varsinaisia panssarilaivoja ruvettiin rakentamaan, ympäröitiin välistä vanhemmat puiset sotalaivat vesirajaa myöten rauta- tahi vaskilevyillä tahikka myöskin tiheästi toistensa viereen naulatuilla ankkurikettingeillä. Jo tällaistenkin "panssarien" etevämmyys tavallisten puukylkien rinnalla osottautui Krimin sodassa Mustalla merellä, jossa ranskalaisilla oli kolme raudoitettua uivaa patteria, sekä varsinkin Amerikan kansalaissodassa ("orjasodassa"), jossa Etelävaltioiden panssaroitu "Merrimac" ensin oli hävittää koko Pohjoisvaltain puulaivaston, kunnes sen vuorostaan masenti jälkimmäisten kuuluisa patterialus "Monitor". Siitä hetkestä voidaan nykyisten panssarilaivojen synty laskea. Suom. huom.
[25] Kurimus eli "härännielu" on vedenpyörre koskessa tahi muussa vahvavirtaisessa vedessä. Tässä nimenomaan tarkotetaan sillä niitä norjalaisella "Malstrøm"-sanalla nimitettyjä hirveitä vedenpyörteitä, joita tavataan Norjan rannikolla Lofoten-saariston eteläpäässä 68° leveysasteella Lofotuddenin ja Værø-saaren (ei Färö-saarten, niinkuin Jules Verne kirjoittaa) välillä. Samasta kurimuksesta on amerikkalainen Edgar Allan Poe kirjoittanut kamalan-kauniin kertomuksen, joka nähtävästi on tämän kirjan tekijälle antanut aiheen päättää sankariensa merenalainen matka samaan hornankuiluun. Suom. huom.